sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Terveiset teneriffalta

Heippa!

Tänään on vähän vähemmän aikaa ja voimia kirjoitella, (plus että
meidän viikossa ei ole tapahtunut mitään uutta ja erikoista, viikolla
vietettiin kiitospäivää kaksi kertaa: ensin 120 lähetyssaarnaajan
kanssa zone conferencissa ja seuraavana päivänä pienemmällä porukalla
meidän lähetyspresidentin kotona) joten lähetän nyt pari kuvaa
Teneriffalta, joita en muistaakseni oo vielä lähettänyt.

Kuva 1: Meidän italialainen amigo Mauricio. Yks mulle tärkeimmistä
ihmisistä Teneriffan ajoilta, vaikkei kielimuurin takia aina
ymmärrettykään toisiamme.
Kuva 2: Familia Manzano, joka kutsui meidät melkein joka viikko
syömään. Ja aina viihdyttivät meitä soittamalla kitaraa ja laulamalla
iloisesti.
Kuva 3: Meidän amigo Antonio. Mun entinen toveri Hermana Mattson
kertoi mulle, että Antonio edelleen joka päivä sanoo, että kaipaa
Hermana Koiviston hymyä.


Aurinkoiset terkut kaikille!
Hermana Koivisto


tiistai 24. marraskuuta 2015

Terkut taas hyytävän kylmästä Villalbasta

 Tää alkaa tuntua melkein
kotoisalta, joinakin päivinä on tosi kylmä. Mulla on yleensä kahdet
sukkahousut päällekkäin ja sama talvitakki, jota käytin Suomessa
tammi- ja helmikuussa.

Meillä oli tällä viikolla mahdollisuus osallistua Madridissa
konferenssiin, jossa kirkon johtajat puhui kaikille Madridin alueen
lähetyssaarnaajille ja kirkon jäsenille. Hyvä puoli Madridissa
verrattuna Kanarian saariin on, että täällä on paljon kokouksia ja
koulutustilaisuuksia lähetyssaarnaajille ja pääsee tutustumaan muihin
lähetyssaarnaajiin. Tässä tilaisuudessa puhuttiin paljon Jeesuksesta
Kristuksesta ja Hänen sovitustyöstänsä, ja oon sen jälkeen pohtinut
paljon, miten voin tulla lähemmäs Kristusta ja hyödyntää Hänen
sovitustaan elämässäni, erityisesti nyt joulun aikana (nyt te varmaan
kaikki nauratte, koska on marraskuu, mutta mulla ja Hermana
Stephensonilla on ollut joulu jo pitkään...)

Tällä viikolla meillä oli myös intercambios ja mulla oli mahdollisuus
tutustua Hermana Vasasiin. Intercambios tarkoittaa, että vaihdetaan
toveria vuorokaudeksi. Hermana Stephenson meni Madridiin ja Hermana
Vasas tuli tänne mun kanssa. Ennen sitä Hermana Stephenson piti mulle
suunnistustestin, että uskaltaako jättää mut yksin, ja pärjäsin hyvin,
haha. Meillä oli tosi hauskaa Hermana Vasasin kanssa, vaikka meidän
kaikki suunnitelmat meni mönkään ja joka ikinen, jonka kanssa me
oltiin sovittu tapaaminen, perui.


Me ostettiin tänään kaupasta joulukuusi ja koristeltiin. Me ollaan
Hermana Stephensonin kanssa ja ihan täpinöissämme joulusta. Hermana
Stephensonin yksi lempijälkiruoista on riisipuuro ja mä harjoittelin
tällä viikolla tekemään riisipuuroa ja se onnistui tosi hyvin! Joten
jouluaattona todennäköisesti syödään riisipuuroa jouluaaton aamuna
kuukauden päästä.

Myös amerikkalaisten kiitospäivä on tällä viikolla. Hermana Stephenson
haluaa tehdä kurpitsavohveleita ja me ollaan tänään yritetty etsiä
vohvelirautaa, mutta ei löydetty, niin todennäköisesti joudutaan
tyytymään kurpitsapannukakkuihin.

Mä oon aloittanut lukea Mormonin kirjaa siten, että kirjoitan
jokaisesta luvusta pienen yhteenvedon omin sanoin luettuani sen. Se on
auttanut mua ymmärtämään paremmin Mormonin kirjaa, hahmottamaan sen
tarinoita ja soveltamaan sen opetuksia omaan elämääni. Oon lähetystyön
aikana oppinut rakastamaan pyhiä kirjoituksia entistä enemmän ja mä
oon joka aamu innoissani, että voin oppia jotain uutta Mormonin
kirjasta.

Terkut,
Hermana Koivisto








Kuva 1: Madridin temppeli
Kuva 2: Villalba, näkymä meidän makuuhuoneen ikkunasta
Kuva 3: Hermanas Vasas & Koivisto
Kuva 4: Meidän suomalaiset joulukalenterit, kiitos paljon iskälle ja
äidille lähettämisestä!
Kuva 5: Meidän joulukuusiselfie

tiistai 17. marraskuuta 2015

Blogia päivitetty ongelmien jälkeen

Moikka Kaikille!

Valitettavasti Susannan kolmen viikon blogi-tekstit tulivat minulle (päivittäjälle) vasta eilen kun Susanna laittoi niitä uudelleen.

Olen hurjan pahoillani, että ne olivat jääneet jonnekin, ja jouduitte niitä odottelemaan.
Jatkossa Susanna laittaa näitä mulle pariinkin eri osoitteeseen.

-Mari

Matka Teideen

Terveisiä taas, tällä kertaa turistibussista. Me ollaan matkalla
Teide-tulivuorelle. Presidentti Pack, joka on meidän
lähetyspresidentti, tulee käymään Teneriffalla perheensä kanssa ja me
mennään heidän kanssa retkelle Teidelle. Luvassa on hauska päivä, oon
tosi innoissani :) (jos joku teistä ihmettelee, niin kirjoitan tätä
viestiä aamulla, mutta todennäköisesti pystyn lähettämään sen vasta
myöhemmin illalla, kun mulla on yhteys internetiin....sen takia joskus
mun viestit saattaa kuulostaa siltä, että ois kirjoitettu
aamulla/päivällä, vaikka tulee perille teille vasta myöhään illalla)

Suomessakin on kuulemma uutisoitu, että Kanarian saarilla on ollut
rankkasateita ja tulvia. Me täällä Teneriffalla ollaan oltu turvassa
:) täällä kyllä sataa ja sateen takia täällä on ollut esim
liikenneonnettomuuksia ja sen takia tosi ruuhkaista ja meidän
aikataulut menee vähän pieleen, mutta ollaan säästytty tulvalta. Gran
Canarialla lähetyssaarnaajat ovat joutuneet pysymään sisällä, kun
siellä ei ole vuoria suojaamassa kuten täällä. Eräänä iltana, kun oli
tosi kylmää ja pimeää ja satoi kaatamalla, sanoin Hermana Mattsonille,
että nyt näyttää vähän niinkuin Suomelta, paitsi että Suomessa on
vähintään tuplasti kylmempi.

Tällä viikolla me askarreltiin Hermana Mattsonin kanssa pienet
paperinuket, jotka esittää Vanhan Testamentin ja nykyajan profeettoja.
Me ollaan monille perheille tällä viikolla opetettu profeetta-laulun,
pienen leikin ja nukketeatteriin avulla profeetoista ja evankeliumin
palautuksesta ja saatu monet ihmiset innostumaan ja kuuntelemaan. Jopa
teini-ikäisillä, jotka yrittää räplätä kännykkää ja esittää ettei
kiinnosta, on ollut vaikeuksia olla hymyilemättä.

Pyhien kirjoitusten kohta, joka on ollut mulle erityisen rakas tällä
viikolla, löytyy Opin ja Liittojen kirjasta luvusta 84, jae 88:

"Ja sen luona, joka ottaa teidät vastaan, minäkin olen, sillä minä
käyn teidän kasvojenne edellä. Minä olen teidän oikealla puolellanne
ja vasemmalla, ja minun Henkeni on teidän sydämessänne ja minun
enkelini teidän ympärillänne tukeakseen teitä."

Tykkään tästä kohdasta, koska se muistuttaa, että en koskaan ole
yksin. Minulla on joka päivä rinnassa kyltti, jossa lukee
"Jesucristo", koska edustan Häntä ja tämä on Hänen työtään. Ja koska
palvelen Kristusta, Hän on luvannut, että Hän kävelee koko ajan
vierelläni ja vahvistaa minua ja todistustani. Ja se on tärkeää, koska
ilman Häntä en voisi tehdä tätä työtä. Parasta lähetystyössä on ollut
nähdä muutos niissä ihmisissä, joiden kanssa puhumme. Ja tiedän, ettei
kaksi nuorta tyttöä voi millään saada aikaan niin suurta muutosta
aikaan toisen ihmisen elämässä, vaan että Jeesuksen Kristuksen
sovituksessa on voima, joka antaa ihmiselle halun tehdä muutoksia
elämässään.

Sana, josta erityisesti pidän tässä jakeessa, on "enkelit". Mulla on
viimeisten viikkojen aikana ollut ympärillä jatkuvasti enkeleitä:
ihmisiä, jotka ovat tukeneet minua, kuten mun oma toveri, muut
lähetyssaarnaajat ja seurakunnan jäsenet. Taivaan Isä pitää aina
huolen, että meillä on aina tukenamme muita ihmisiä, jotka voivat olla
vastauksina meidän rukouksiin. Yksi konkreettinen esimerkki ollut,
että aina kun meidän aikataulut menee pieleen (sitä tapahtuu joka
päivä) ja meille on mahdotonta mennä seuraavaan tapaamiseen, joku on
esimerkiksi tarjonnut meille kyydin ja kaikki on sujunut
täydellisesti. Mä oon tosi kiitollinen teistä kaikista enkeleistä
siellä kotona Suomessa, jotka rukoilette mun puolesta ja kirjoitatte
mulle. Usein pelkkä tieto siitä, että mulla on kotona paljon ihmisiä,
jotka toivoo mun parasta ja kannustaa mua, auttaa mua olemaan parempi
lähetyssaarnaaja täällä.

Vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin:

Millainen toveri sulla on ja tuutteko hyvin toimeen?

Hermana Mattson on 28-vuotias ja kotoisin Oregonista. Hän on ollut
lähetystyössä reilut 16 kuukautta ja lähtee kotiin joulukuun alussa,
joten mä oon todennäköisesti hänen viimeinen toveri. Hermana Mattson
on tosi ystävällinen kaikille ihmisille ja kaikki täällä seurakunnassa
rakastaa häntä. Hän menee aina juttelemaan ja antamaan poskipusut
jokaiselle (espanjalainen tapa) tapaamalleen ihmiselle, mikä on
auttanut myös mua tutustumaan uusiin ihmisiin täällä. Hän tietää tosi
paljon evankeliumista ja musta tuntuu usein, että hän osaa Raamatun ja
Mormonin kirjan ulkoa. Hermana Mattson on tosi lahjakas monessa
asiassa, mm ihan mieletön kokki ja supertehokas sellainen. Joskus
aamulla kun mä tuun suihkusta, uunissa on keksejä paistumassa tai hän
on tehnyt mulle aamupalan valmiiksi. Me tullaan hyvin toimeen ja hän
on opettanut mulle tosi paljon.

Mitä ruokaa te syötte siellä?

Useimpina päivinä viikossa joku meidän seurakunnasta kutsuu meidät
syömään. Yleisin ruoka, mitä oon tähän mennessä saanut, on
kanarialainen keitto. Täällä on tosi monenlaisia keittoja, ne on
kaikki ihan samanlaisia, mutta silti ihan erilaisia ja niillä on eri
nimiä: rancho, garbacho...yleensä näissä keitoissa on jotain
seuraavista: lihapaloja joissa on luu sisällä, pala maissintähkää,
papuja tai pastaa. Täällä syödään myös paljon tortillaa eli
espanjalaista perunamunakasta ja se on tosi hyvää.
Kaksi kertaa viikossa me syödään bocadillos eli täytettyjä sämpylöitä
meidän ystävien Marin ja Pacon työpaikalla. He asuvat La Lagunassa,
joten eivät kuulu meidän seurakuntaan, mutta työskentelevät Santa
Cruzissa pienessä kahvilassa ja haluavat joka viikko tarjota
lähetyssaarnaajille (myös toiset lähetyssaarnaajat käy siellä
syömässä) lounaan. Heillä on appelsiinimehukone, ja se on aina päivän
kohokohta kun saa tuoretta appelsiinimehua heidän kahvilassaan.
Niinä päivinä, kun me ollaan kotona, me kokataan jotain nopeaa ja
yksinkertaista kotona, riisiä yms.

Mitä teette P-daynä?

Siivotaan meidän kämppä, käydään kaupassa ja kirjoitetaan sähköpostia
ja joskus postikortteja, jos on aikaa. Me yritetään aina tehdä jotain
hauskaa joka maanantai, esim syödä mäkkärissä tai mennä puistoon,
mutta harvoin on aikaa rentoutua kunnolla, varsinkin kun aamulla menee
aikaa opiskeluun ja illalla jatketaan taas töitä normaalisti. Tänään
on onneksi hauska retki :)

Kämppäesittely

Haluan lyhyesti esitellä meidän kämpän! Me asutaan Cruz del Senor
-nimisellä alueella Santa Cruzissa "en edificio verde", se tarkoittaa
vihreää rakennusta, mutta oikeesti se on pikemminkin
ruskea/likaisenvärinen mun mielestä. Se on korkea kerrostaloja me
asutaan kuudennessa kerroksessa. Meidän kämppä on aika iso kahdelle
hengelle, meillä on keittiö, makuuhuone, olohuone, kylpyhuone ja kaksi
muuta huonetta + parveke.

 Tässä muutamia kuvia:




Heippa taas ja terkut Teneriffalta!

Vaikka päivät täällä on superptkiä, niin viikot menee tosi nopsaan.
Tuntuu, että just äsken lähetin teille kuvia Teideltä ja nyt on taas
maanantai!

Meidän amigojen kanssa menee tosi hyvin. Meidän kaksi "parasta" amigoa
(joiden kanssa tavataan useiten) on nimeltään Antonio ja Mauricio.

Antonio on 69-vuotias mies, kotoisin täältä Teneriffalta. Hänen
poikansa kuoli muutama kuukausi sitten ja eräänä päivänä (ennen kuin
minä tulin tänne) hän näki Hermanat kadulla ja hänelle tuli tunne,
että hänen tulisi pysäyttää heidät. Hän pysäytti Hermana Mattsonin ja
hänen entisen toverinsa ja oli kiinnostunut oppimaan lisää kirkosta.
Mormonin kirjan lukeminen ja Kristuksesta oppiminen on auttanut häntä
paljon niissä haasteissa, joita hänellä on. Hän on tosi hauska ja aina
kehuu kaikille: "Hermana Kovitska y Hermana Mattson son muy muy muy
buenas, me han ayudado mucho" (Hermanat K & M on tosi  tosi hyviä,
ovat auttaneet minua tosi paljon). Antonio on tosi innoissaan menossa
kasteelle ja odottaa sitä tosi paljon! Jos kaikki käytännön
järjestelyt menee hyvin, niin Antonion kastetilaisuus on kahden viikon
päästä lauantaina.

Mauricio on n 50-vuotias italialainen mies ja superhauska. Välillä on
vaikeuksia ymmärtää häntä, koska mä puhun espanjaa ja hän puhuu
italiaa, mutta hän on tosi hyväsydäminen ja ystävällinen. Antonion ja
Mauricion kanssa tapaaminen saa mut aina hyvälle tuulelle, oon tosi
iloinen että oon nähnyt heissä ison muutoksen jo tässä muutamassa
viikossa, jonka ajan oon tuntenut heidät.

Me ollaan Hermana Mattsonin kanssa mietitty paljon, että miten
voitaisiin auttaa tätä seurakuntaa ja me halutaan tosi kovasti, että
täällä vois olla enemmän toimintaa, erityisesti nuorille. Ollaan
mietitty mm viikoittaista leffailtaa ja että voitais silloin tällöin
järjestää jotain suurempaa, marraskuussa saatetaan järjestää talent
show kaikille seurakunnan jäsenille. Pidetään peukkuja, että
seurakuntalaiset innostuu meidän ideoista, koska tarkoitus ei ole että
me lähetyssaarnaajat järjestetään toimintaa heille (ei haluta, että he
ovat riippuvaisia meistä, koska me ei olla täällä ikuisesti), vaan
että autetaan heitä itse järjestämään toimintoja.

Miten teidän kaikkien Halloween meni Suomessa? Me ei voida
lähetyssaarnaajina pukeutua liian pelottaviksi tai mennä
keppostelemaan ihmisten oville, ainut asia mitä ollaan tehty
juhlistamiseksi, että syötiin halloween-karkkeja eilen illalla kotona
Hermana Mattsonin kanssa, yksi nainen meidän seurakunnasta lahjoitti
meille.

Hauskaa marraskuuta kaikille ja auringonpaistetta täältä Teneriffalta!

Hermana Koivisto

P.S. Mun kuva, jonka lähetin viime viikolla mun nukkuvista
matkatovereista, ei kuulemma tullut perille....tässä se nyt on!

Terveiset Villalbasta!

Ensimmäinen viikko Villalbassa on ollut ihan huippukiva! Villalba on
pieni kylä Madridista n 40km luoteeseen, tosi kaunis ja keskellä
vuoria. Teneriffan jälkeen tää tuntuu tosi kylmältä ja oon pitkästä
aikaa joutunut laittamaan sukkahousut jalkaan, mutta täällä on n 20
astetta päivällä eli Suomen kesä.

Mun toveri Hermana Stephenson on Utahista kotoisin, vihaa banaaneja ja
haluaisi olla Englannin kuningattaren koira. Meillä on ollut tosi
hauska viikko yhdessä. Hermana Stephenson rakastaa juhlimista, ja
meillä on jo suunnitelmia, miten vietetään kiitospäivää, joulua,
Suomen itsenäisyyspäivään Lucia-päivää...(vaikka Hermana Stephenson on
amerikkalainen, he viettävät joka vuosi perheensä kanssa Ruotsalaista
Lucia-päivää, koska tykkäävät juhlimisesta niin paljon) Me ollaan
aloitettu jo joululaulujen kuunteleminen ja laulaminen ja suunniteltu,
minkälainen joulukuusi hankitaan.

Kaiken juhlimisen keskellä meillä on kyllä ollut aikaa tehdä
lähetystyötäkin, heh.Meillä ei oo täällä ihan yhtä paljon
amigoja/opetuksia kuin mitä Santa Cruzissa oli, joten me joka
käytetään aikaa siihen, että puhutaan ihmisten kanssa kadulla ja
etsitään uusia opetettavia. Ja joka päivä, kun me rukoillaan ja
kysytään Taivaan Isältä mihin meidän tulis mennä, me löydetään ihmisiä
jotka ovat kiinnostuneita ja halukkaita kuulemaan lisää. Me ollaan
löydetty tällä viikolla tosi monia upeita ihmisiä kadulla ja oon tosi
innoissani, että päästään tulevalla viikolla opettamaan heitä.

Villalban seurakunta on tosi mukava ja täällä on paljon ystävällisiä
ihmisiä, suurin osa on nuoria. Tää on suunnilleen samankokoinen
seurakunta kuin  kotiseurakunta Turussa, aktiivisia jäseniä on reilut
100. Oon saanut jo ensimmäisen viikon aikana tosi monta hyvää ystävää.
Tällä hetkellä seurakunnan projektina on joulunäytelmä, jonka he
esittävät joulukuun puolivälissä. Odotan sitä innolla ja se on meille
lähetyssaarnaajille hyvä tilaisuus kutsua ihmisiä tulemaan kirkkoon.

Viime viikolla meillä oli tilaisuus käydä Madridissa ja päästiin
käymään temppelissä. Kanarian saarilla ei ollut temppeliä, niin tuntui
tosi hyvältä päästä temppeliin pitkästä aikaa, sain tosi paljon rauhaa
ja voimaa sieltä. Ja oli hauska päästä näkemään tuttuja paikkoja, kun
MTC on ihan temppelin vieressä ja vietin siellä siis mun lähetystyön
ekat 6 viikkoa.

Tällä hetkellä ollaan bussissa, oltiin tänään Hermana Stephensonin
kanssa Madridissa shoppailemassa ja katsomassa paikkoja. Hauska päivä
ja hauska viikko takana siis, toivottavasti teilläkin!

Hermana Koivisto

Kuva 1: Kaikki Villalban lähetyssaarnaajat odottamassa junaa, ollaan
matkalla pihahommiin. Päästiin viime tiistaina haravoimaan ja
lakaisemaan lehtiä ja oli tosi hauskaa!
Kuva 2: Hermana Stephensonin kanssa temppelin edessä
Kuva 3: Kaunis Villalba ja Hermana Stephenson


maanantai 19. lokakuuta 2015

Taas on yksi viikko kulunut Teneriffalla.


Tän viikon kohokohta oli
meidän "intercambios" Gran Canarian sisarten kanssa. Hermanat Griffin
ja Braun tuli käymään meidän luona Teneriffalla ja yhden vuorokauden
ajan mä tein lähetystyötä Hermana Griffinin kanssa. Me tehtiin ihan
samoja asioita, mitä tehdään tavallisena päivänä: vierailtiin ihmisten
luona, pidettiin englannin tunti ja puhuttiin ihmiselle kadulla.
Intercambioiden tarkoitus on, että me voidaan oppia muilta
lähetyssaarnaajilta ja mä opin häneltä paljon. Hermana Griffin on tosi
sydämellinen ja oli ihana tutustua häneen. Hänellä oli lähetystyön
alussa paljon samantyylisiä kokemuksia kuin mulla on nyt, joten oli
mukava puhua niistä ja saada tukea.

Eräs konkreettinen asia, jonka opin Hermana Griffiniltä, oli se,
kuinka negatiivisten ajatusten korvaaminen positiivisilla ajatuksilla
voi todella auttaa meitä olemaan onnellisempia. Hermana Griffin pyysi
mua kirjoittamaan kaikki mun negatiiviset ajatukset paperille ja sen
jälkeen hän antoi mulle toisen paperin, johon mun piti kirjoittaa
samat ajatukset positiivisina. Kuulostaa pieneltä asialta, mutta
toimii ihan oikeasti. Sen jälkeen joka kerta, kun oon tuntenut itseni
surulliseksi tai masentuneeksi, oon kirjoittanut mun negatiiviset
ajatukset ja muuttanut ne positiivisiksi. Negatiiviset laput heitän
aina roskiin ja positiiviset liimaan mun päiväkirjaan. Tää pieni
"positiivisuusharjoittelu" on aidosti auttanut mua olemaan
onnellisempi ja kiitollisempi.

Me ollaan tällä viikolla yritetty myös korjailla niitä pieniä
puutteita, joita meidän asunnossa oli. Meidän suihku ja pesukone
toimii nyt normaalisti ja oon tosi kiitollinen. Joskus pienet
vastoinkäymiset tai puutteet auttaa arvostamaan niitä asioita, joita
me usein pidetään itsestäänselvyyksinä. Toimiva suihku oli suuri
siunaus etenkin intercambioiden aikana, kun meitä oli kahden asukkaan
sijasta neljä suihkunkäyttäjää.

Tässä vielä pari kuvaa. Toisessa on Hermana Griffin ja mä ja toisessa
näkymä, joka mulla on mun kirjoituspöydän ikkunasta kadulle.

Toivottavasti teillä on kaikki hyvin! Kiitos teidän kaikkien
rukouksista ja tuesta, jota saan joka viikko! Aina, jos mulla on
vaikea hetki, luen Mormonin kirjasta Moosia 24:13-15. Haluan jättää
tämän kohdan myös teille antamaan tsemppiä tulevaan viikkoon ja arjen
haasteisiin :)

13  Ja tapahtui, että Herran ääni tuli heille heidän ahdingoissaan
sanoen: Nostakaa päänne ja olkaa turvallisella mielellä, sillä minä
tiedän sen liiton, jonka te olette tehneet minun kanssani; ja minä
teen liiton kansani kanssa ja vapautan sen orjuudesta.

 14  Ja minä myös kevennän ne kuormat, jotka on pantu teidän
harteillenne, niin että te ette voi edes tuntea niitä selässänne, edes
ollessanne orjuudessa; ja tämän minä teen, jotta te tämän jälkeen
olisitte minun todistajinani ja jotta te tietäisitte varmasti, että
minä, Herra Jumala, muistan kansaani sen ahdingoissa.

 15  Ja nyt tapahtui, että Alman ja hänen veljiensä kannettavaksi
pannut kuormat kevenivät, eli Herra vahvisti heitä niin, että he
saattoivat kantaa kuormansa helposti, ja he alistuivat iloiten ja
kärsivällisesti kaikkeen Herran tahtoon.

Hermana Koivisto

maanantai 12. lokakuuta 2015

Terveiset taas kaikille



Päivät täällä on tosi pitkiä ja rankkoja, mutta samaan aikaan
antoisia. Me herätään joka aamu seitsemältä ja mennään lenkille tai
kuntoillaan meidän asunnossa, sitten meillä on tunti aikaa
valmistautua päivään ennen kuin aloitetaan opiskelut. Tunti on joskus
tosi vähän, varsinkin kun meidän suihkun viemäri ei toimi ja me
joudutaan aina suihkun jälkeen vesikannulla kanssa tyhjentämään allas
ja siihen menee paljon aikaa.

Puoli yhdeksältä me aloitetaan opiskelut ja opiskellaan pyhiä
kirjoituksia ensin puoli tuntia yksin ja sitten yhdessä toverin
kanssa. Puoli yhdeltätoista me lähdetään asunnosta ja vieraillaan
meidän amigojen luona. (Amigo kirjaimellisesti tarkoittaa
ystävää,mutta meidän lähetyssaarnaajien kielessä se tarkoittaa
henkilöä, joka haluaa oppia lisää evankeliumista....Suomessa
lähetyssaarnaajat käyttää sanaa tutkija)

Kahdelta on meidän "mediodia" eli siesta, jolloin me syödään lounasta
ja opiskellaan espanjan kieltä. Tai siis useimpina päivinä, koska
joskus meidän aikataulutus menee pieleen ja juostaan vaan paikasta
toiseen ja joudutaan skippaamaan opiskelut. Mediodian jälkeen me
mennään takaisin ulos, vieraillaan meidän amigojen luona tai
seurakunnan jäsenten luona tai sitten vaan puhutaan kadulla ihmisille
ja etsitään uusia amigoja.

Me palataan takaisin kotiin joka ilta viimeistään kymmeneltä ja ollaan
ihan superväsyneitä. Sitten vielä kerrataan miten ollaan onnistuttu
päivän tavoitteissa ja suunnitellaan seuraavaa päivää. Ja mennään
melkein heti samantien nukkumaan.

Oon aina luullut, että olin kiireinen ihminen lukioaikana, kun päivät
oli täynnä koulua ja oppilaskuntaa ja partiota ja vapaailtoja oli tosi
vähän, mutta nyt oon tajunnut että mun elämä ei ollutkaan niin
kiireistä kuin luulin. Täällä tuskin ehtii syömään kunnolla tai
pesemään pyykkiä (äiti älä huoli, pesen kyllä pyykit aina ja käytän
puhtaita vaatteita).

Välillä tää aikataulu tuntuu tosi rankalta ja joskus väsyneinä hetkinä
toivon salaa, että kunpa tää ois ohi jo. Hermana Mattson kuitenkin
lohduttaa mua, että parin viikon jälkeen kunhan oon tottunut
lähetyssaarnaajan elämään, tää on oikeasti tosi hauskaa. Ja luotan
siihen. Tää on tosi upeaa auttaa muita ihmisiä. On ollut tosi hienoa
huomata, että miten meidän amigoilla ja seurakunnan jäsenillä on tosi
erilaisia ongelmia (kuten vaikeuksia lopettaa tupakointi, perheenjäsen
on kuollut hiljattain yms), niin evankeliumi voi auttaa kaikissa
näissä ongelmissa. Kun nämä ihmiset osoittavat uskoa Jeesukseen
Kristukseen ja Hänen sovitustyöhönsä, he kokevat aivan ihmeellisiä
asioita heidän elämässään. Meidän lähetyssaarmaajien rooli on opettaa
ihmisille, miten he voivat vahvistaa suhdettaan Jumalan kanssa ja
saada vastauksia rukouksiinsa.

Pitkien päivien vastapainoksi on tosi hauskaa oppia tuntemaan
seurakunnan jäseniä täällä. Meidän seurakunnassa on tosi mukavia
ihmisiä, jotka kutsuvat koteihinsa syömään ja auttavat meitä
lähetystyön tekemisessä myös. Sunnuntaisin on tosi mukava mennä
kirkkoon, koska seurakunta täällä tuntuu ihan kuin perheeltä ja
muistuttaa tosi paljon mua siitä rakkaudesta, jota tunnen aina
Suomessa mun kotiseurakunnassa. Joka sunnuntai-ilta me kokoonnutaan
meidän kirkolle viettämään perheiltaa koko seurakunnan kanssa ja
vietetään aikaa yhdessä.

 Eilen ennen perheiltaa meillä oli kastetilaisuus seurakunnassa ja se
oli yksi viikon parhaista kokemuksista. Meidän seurakunnan toiset
lähetyssaarnaajat olivat opettaneet häntä ja olimme kaikki tosi
iloisia tämän miehen puolesta. Myös mulla ja Hermana Mattsonilla on
muutamia "amigoja", jotka haluavat mennä kasteelle ja he myös tunsivat
suurta iloa ja rauhaa kastetilaisuudessa.












Kuva 1 & 2 :Hermana Mattsonin kanssa piknikillä puistossa
Kuva 3 & 4 : Meillä oli viime viikolla koulutustilaisuus kaikkien
Kanarian saarten lähetyssaarnaajien kanssa. Meitä on neljällä eri
saarella, joten kaikki samalla saarella olevat lähetyssaarnaajat
kokoontuivat yhteen ja me oltiin netin kautta yhteydessä toisiimme.
Koulutuksen jälkeen me mentiin syömään Hermana Meltonin ja Hermana
Turinan kanssa, he ovat lähetyssaarnaajia Los Cristianosissa saaren
etelässä. Hermana Melton oli mun hyvä kaveri MTC:ssä ja oli kivaa
nähdä heitä taas. Hermana Turina on kotoisin Tahitilta ja kerroin
hänelle, että hänen nimensä on suomea ja tarkoittaa jotain hassua. Hän
puhuu vain ranskaa ja espanjaa, joten en vielä osannut antaa
täydellistä määritelmää sanalle Turina, mutta lupasin että ensi
kerralla kun tavataan, osaan selittää espanjaksi mitä Turina
tarkoittaa!

Lämpimin terveisin,
Hermana Koiviston

maanantai 5. lokakuuta 2015

Terveisiä Teneriffalta!

Teidän sähköpostiviesteistä päätellen Suomessa lämpömittari lähentelee
nollaa...minun ei tarvitse tänä talvena paljon kylmyydestä tarvitse
kärsiä, koska olen tällä hetkellä Kanarian saarilla Teneriffalla Santa
Cruz -nimisessä kaupungissa. Mun toveri on Hermana Mattson, joka on
kotoisin Oregonista.

Tiistaina oli tosi haikeaa jättää MTC taakse, mutta olin samalla tosi
innoissani "oikean" lähetystyön aloittamisesta. Tiistai me uudet
lähetyssaarnaajan vietettiin päivä meidän lähetyspresidentin perheen
luona ja illalla oli kova pakkausurakka, kun me Kanarian saarille
menevät lähetyssaarnaajan jouduttiin jättämään puolet meidän
tavaroista pois ja mahduttamaan meidän koko omaisuus vain yhteen
matkalaukkuun. Se tuntui aluksi vaikealta, mutta opetti mulle, ettei
mikään tavara loppujen lopuksi ole korvaamaton ja että me tullaan
toimeen paljon vähemmällä kuin me luullaan.

Santa Cruzissa on paljon ihmisiä, jotka haluavat oppia kirkosta ja
evankeliumista, joten meidän päivät on aamusta iltaan täyteen
opetuksia ihmisten kanssa. Ihmiset täällä ovat tosi ystävällisiä ja
kohteliaita. Aina, kun me puhutaan ihmisille kadulla tai
raitiovaunussa, ihmiset kuuntelevat ja melkein joka kerta jopa antavat
puhelinnumeronsa, koska haluavat tietää enemmän. Se tuntuu tosi
hyvältä, koska Madridissa ihmiset olivat joskus tosi epäystävällisiä
meille ja eivät yleensä tykänneet lähetyssaarnaajista. Evankeliumin
opettamisen lisäksi me opetetaan englantia joka tiistai ja torstai
ilmaiseksi kaikille halukkaille.

Nyt viikonloppuna oli yleiskonferenssiviikonloppu ja oli tosi kiva
päästä kuuntelemaan profeettaa, uusia apostoleja ja muita puhujia.
Yksi yleiskonferenssisessioista me katsottiin Hermana Mattsonin kanssa
eilen illalla tähtitaivaan alla meidän kirkon pihalla ja syötiin
kuivaa leipää ja juotiin mehua. Se oli yksi ikimuistoisimmista
yleiskonferenssikokemuksista.

Toivottavasti teillä kaikilla on kaikki hyvin :) kirjeet menee
edelleen meidän Madridin lähetystoimiston kautta ja nyt mulla on
enemmän aikaa lukea sähköposteja, kun ne tulee suoraan mun iPadiin :)
(saan lukea viestejä joka päivä, mutta vastailen ainoastaan
maanantaisin)

Terkkuja kaikille!


Hermana Mattson näyttää tältä! Terveisiä kaikille Santa Cruzin mäkkäristä :)

tiistai 29. syyskuuta 2015

Nopeat terkut kaikille viela MTC:sta!


Tanaan on meidan viimeinen paiva
taalla, koko paiva ollaan opiskeltu ja illalla luvassa pakkailua ja
apostoli Richard G. Scottin hautajaiset.

Huomenna aamulla me
lahdetaan taalta MTC:sta ja meille selviaa, mihin pain Espanjaa
paadytaan ja kenen kanssa. Huominen ja seuraavat viikot on taysin
mysteereja, mutta tiedan, etta paadyn just mulle oikeaan paikkaan.
Tiedan, etta mihin tahansa pain Espanjaa paadyn, loydan sielta ne
ihmiset, jotka mun on tarkoitus on tavata.

 MTC:sta lahteminen on vahan haikeaa, koska pitaa jattaa kaikki rakkaat ystavat,
mutta samaan aikaan oon ihan tosi innoissani uusista seikkailuista ja siita, etta
paasen vihdoin tekemaan sita tyota, mihin mua on nyt 6 viikkoa
kokopaivaisesti koulutettu taalla ja mita varten oon valmistautunut jo
monta vuotta.

Tasta lahtien meidan P-day on aina maanantaisin,
joten ensi maanantaina kirjoitan teille missa pain Espanjaa olen ja
milta eka viikko lahetyskentalla on maistunut!! Terveiset kaikille :))

P.S. Kiitos Lari ja Kari paketista!! Kirjoitan paremman
kiitosviestin ens viikolla sit kun mulla on enemman aikaa!

lauantai 26. syyskuuta 2015

MTC:n viimeinen viikko!



Vaikea uskoa, etta oon ollut pian 6 viikkoa MTC:ssa ja kohta on aika menna lahetyskentalle. Huomenna tapaan Madridin lahetyskentan lahetyspresidentin ja han pitaa minulle haastattelun. Tuon haastattelun perusteella han valitsee, mihin kaupunkiin minut laitetaan ja kuka on minun seuraava entrenador eli kouluttaja lahetyskentalla. Tiistaina minulle selviaa, mihin seurakuntaan paadyn ja matkustan uuteen kaupunkiini.
Tuntuu hassulta, etta juuri kun on tottunut elamaan MTC:ssa, pitaa lahtea ihan uuteen kaupunkiin uusien ihmisten luokse ja totutella taas uudenlaiseen elamaan. Ja koko lahetystyo tulee olemaan samanlaista muutosta jatkuvasti. Koskaan ei olla omalla mukavuusalueella kun kaikki muuttuu koko ajan, mutta uudet haasteet auttaa tuomaan oppimaan uutta kjoko ajan.
Olen kasvanut kuudessa viikossa tosi paljon. Kun tulin tanne, en ymmartanyt mitaan, mita opettajat sanoivat, kun he puhuivat espanjaa. Nyt ymmarran 90% mita opettajat sanovat ja osaan ilmaista itseani espanjaksi jo aika sujuvasti. (suomen kieli on puolestaan paassyt katoamaan, viime lauantaina minulla oli puistossa tilaisuus puhua suomea ja se sujui todella surkeasti, sanat olivat hakusessa ja kuulostin ihan ukomaalaiselta kun oli niin voimakas aksentti tullut puheeseen)
Kielitaidon lisaksi myos mun usko on vahvistunut taalla. Oon keskittynyt lukemaan Mormonin kirjaa ja rukoilemaan paljon. Se, etta on saanut olla muiden lahetyssaarnaajien kanssa, on myos kasvattanut uskoa. Eraalla sisarella taalla oli terveysvaikeuksia ja han melkein joutui lahtemaan kotiin Amerikkaan leikkaukseen, mutta me kaikki lahetyssaarnaajat paastottiin ja rukoiltiin hanen puolestaan viime viikolla. Se oli mulle hieno kokemus, koska tunsin, etta Jumala todella kuuli rukoukseni ja avunpyyntoni ja tama sisar kertoi, etta kivut ovat poissa. Toivottavasti kaikki on hyvin hanella jatkossakin :)
Myos paljon hauskaa on tapahtunut. Elder Hemeyer meidan districista taytti vuosia viime viikolla ja me jarjestettiin hanelle yllatyssynttarijuhlat. Se oli tosi hauskaa. Ja viime viikolla P-dayna me paastiin Real Madridin jalkapallostadionille, se oli myos hieno kokemus! Madridissa on tosi paljon hienoja paikkoja ja toivon, etta paasen nakemaan tata kaupunkia viela lisaa ja palaamaan tanne lahetystyon jalkeenkin.
Kitos myos kaikille, jotka ootte lahettaneet kirjeita! Kirjeiden saaminen piristaa taalla tosi paljon! Ensi viikosta alkaen mun osoite (lahetystyon loppuuun asti) on:
Sister Susanna Koivisto
Spain Madrid Mission
Calle Fuertevetunra 4, 2, Office 8B
28703 San Sebastian de los Reyes
Madrid
Spain
Terveisia kaikille!
Hermana Koivisto
Terveisia taas!

Taalla menee hyvin. Olen oppinut paljon ja saanut hyvia kokemuksia.
Viime lauantaina puistossa oli tosi kivaa paasta puhumaan Mormonin
kirjasta ihmisille ja monet ottivat meidat vastaan tosi hyvin ja se
oli tosi hieno kokemus. Oon oppinut myos joka paiva jotain uutta
Meidan opettaja opetti meille 10 kaskya viittomankielisten numeroiden
avulla ja nyt muistan ne koko loppuelamani!!
Myos espanjan kieli
alkaa sujua. Talla viikolla tanne tuli 15 espanjankielista
lahetyssaarnaajaa, jotka ovat kotoisin Amerikasta ja Etela-Amerikasta
ja taalta Espanjasta. He ovat MTC:ssa vain kaksi viikkoa, koska heidan
ei tarvitse opetella uutta kielta, joten he lahtevat lahetystyohon
samaan aikaan kuin mekin. Heidan kanssaan puhuminen on auttanut paljon
oppimaan. Edelleen tehdaan kylla virheita koko ajan, yksi hauskimmista
oli kun mun kamppis Hermana Peters kysyi meidan opettajalta
vahingossa, "mennaanko naimisiin?" Me nauretaan sita edelleenkin.

Yksi taman viikon parhaista kokemuksista oli, kun me kuunneltiin
apostoli David A. Bednarin puhe, joka kertoi siita, millainen luonne
Jeesuksella Kristuksella on. Kristus oli tosi epaitsekas. Vaikka
hanella oli vaikeaa, han ajatteli aina muita ihmisia. Jopa
ristiinnaulittuna han rukoili, etta nama ihmiset saisivat tekonsa
anteeksi. Apostoli Bednarin sanoma oli, etta ei ole ratkaisevaa,
kuinka vahva usko tai kuinka paljon meilla on tietoa. Kaikista
tarkeinta on, etta me seurataan Jeesuksen Kristuksen esimerkkia
olemalla epaitsekkaita. Han kaytti esimerkkina erasta naista, jonka
tytar kuoli, mutta han silti samana paivana jaksoi auttaa muita
ihmisia ja huolehtia heidan hyvinvoinnistaan. Se oli vaikuttava puhe
(en tieda, loytyyko se googlettamalla/youtubesta yms, jos loytyy niin
suosittelen katsomaan, nimi on David A Bednar Charasterictic of
Christ) ja senjalkeen paatin, etta haluan lahetystyossa ja koko
loppuelamani ajan keskittya enemman muihin ihmisiin ja tulla
epaitsekkaammaksi.


 Hauskaa viikkoa teille kaikille, toivottavasti
Suomessa on kaikki hyvin ja ei liian kylma! :)

torstai 17. syyskuuta 2015

Hei taas!

MTC on nyt vahan yli puolivalissa, oon ollut taalla reilut kolme viikkoa ja saman verran jaljella ennen kuin siirryn kentalle. Kolmessa viikossa on tapahtunut paljon ja oon kasvanut ja oppinut. Erityisesti oon huomannut, etta oon tullut tosi paljon motivoituneemmaksi ja ahkerammaksi opiskelijaksi. Haluan kayttaa kaikki hetket hyodyksi ja oppia niin paljon espanjan kielta kuin mahdollista. Joka ilta, kun me puoli kymmenen aikoihin (tai talla viikolla vahan myohemmin, koska meian districilla on siivousvuoro ja meidan pitaa siivota ruokala aina paivan paatteeksi) palataan meian makuuhuoneisiin, on sellanen olo etta oon ihan oikeesti antanut kaikkeni ja se tuntuu hyvalta. 
Opiskelu taalla on tosi hauskaa ja me kaytetaan tosi monipuolisesti erilaisia opiskelumenetelmia. Yks meidan opettajista vie meidan koko districin aina hissiin, me ajetaan silla ylimpaan kerrokseen ja sitten painetaan nappia alimpaan kerrokseen (tassa rakennuksessa on yhteensa 8 kerrosta). Hissimatkan aikana meidan pitaa sanoa mahdollisimman nopeesti meidan viikon laksy ennen, kuin hissi menee alimpaan kerrokseen. Se on tosi hauskaa ja motivoivaa. 

Vaikka oon Espanjassa, niin tuntuu etta oisin Amerikassa, koska kaikki taalla opettajia lukuunottamatta on amerikkalaisia. Nyt kun brasilialainen ja norjalainen lahetyssaarnaaja ovat molemmat lahteneet (he menivat molemmat Portugaliin ja olivat taalla vahemman aikaa, koska osasivat jo portugalia), niin ma oon ainut suomalainen. Talla tarjotaan espanjalaista ruokaa, mutta kaikki amerikkalaiset syo vaan vaaleaa leipaa ja kekseja nutellan, hillon ja maapahkinavoin kanssa. Ja kerran yksi eldereista soi 2 lirtaa cokista yhdella kulauksella. 

Talla viikolla oli meidan MTC-presidentin synttarit ja oli tosi hauskaa! Me syotiin kakkua ja jokainen district sai tehda jonkun lyhyen esityksen presidentille. Me laulettiin meidan districin kanssa syntymapaivalaulu suomeksi ja presidentti tuli tosi iloiseksi.

Tassa viela pari kuvaa meidan districista. Toinen on oikea kuva (plus siella keksella meidan kolumbialainen opettaja Hermana Tabares), toinen on piirretty versio. 

Hauskaa viikkoa teille kaikille!! :)

Hermana Koivisto 

torstai 3. syyskuuta 2015

Toinen vapaapäivä ja kuulumisia

Jee, taas on sahkopostipaiva!! MTC:ssa jokainen paiva on seikkailu,
yhtena paivana esimerkiksi me oltiin menossa ruokatauolla kauppaan,
kun me tormattiin naiseen, joka sai sairaskohtauksen ylittaessa tieta.
Se oli vahan pelottava ja hurja tilanne, mutta olin tosi iloinen, etta
me pystyttiin olemaan avuksi hanelle ja han paasi nopeasti sairaalaan
:)

Torstait, lauantait ja sunnuntait on parhaita paivia taalla.
Torstaisin on meidan P-day ja tehdaan aina jotain kivaa. Esimerkiksi
tanaan meidan MTC-presidentin vaimo Hermana Lovell vei meidat tytot
kaupungille. Me paastiin manikyyriin, shoppailemaan ja sitten syotiin
churroja! Ah! Oli niin kivaa pitaa yksi vapaapaiva opiskelusta ja
viettaa aikaa tyttoporukalla vaan rennosti.

Lauantaisin me mennaan aina Parque Retiroon, Madridin isoimpaan
puistoon, puhumaan ihmisten kanssa. On tosi mielenkiintoista tavata
ihmisia ympari maailmaa ja puhua heidan kanssaan. Aina puistoreissun
paatteeksi me kaikki lahetyssaarnaajat yhdessa lauletaan lauluja
ohikulkijoiden iloksi ja se saa aina hyvalle mielelle.

Sunnuntait on aina tosi hengellisia paivia. Joka viikko meidan pitaa
valmistaa 5 minuutin puhe sakramenttikokousta varten ja sitten
presidentti kutsuu muutaman meista puhumaan kaikkien eteen. Koskaan ei
tieda, milloin on oma vuoro puhua, niin aina pitaa olla varautunut. Ma
sain puhua viime sunnuntaina ja se oli tosi hauska kokemus, eika se
ollut niin paha vaikka pitkin pitaa puhe espanjan kielella.

Toivottavasti teilla on kaikki hyvin! Kirjoitan taas ensi torstaina!! :)



perjantai 28. elokuuta 2015

Lähtö ja saapuminen Madridiin - monelaisia tunteita

Viime tiistai ja lahetystyohon lahteminen oli mulle kova paikka.

Perheen hyvasteleminen 18 kuukaudeksi jannitti tosi paljon ja lentokentalle ajaminen oli samaan
aikaan kamalaa ja pelottavaa, vaikka olinkin tosi innoissani Espanjaan tulemisesta. Automatkalla lentokentalla rukoilin, etta voisin jollain tavalla rauhoittua ja etta jotain piristavaa tapahtuisi, ettei
lentaminen tuntuisi niin kamalalta. Mun rukouksiin vastattiin baggage dropissa, kun lentokentalla oli kaksi Suomessa palvellutta lahetyssaarnaajaa, Elder Wilson ja Elder McMaster, jotka oli lahdossa
kotiin ja tulivat mun kanssa samalla koneella Lontooseen asti. Mua
auttoi tosi paljon se, ettei tarvinnut olla yksin.

Sen jalkeen, kun Elder Wilson ja McMaster lahtivat eri suuntaan ja ma jatkoin kohti Madridia, lentokentalla oli about 30 Madridiin menevaa lahetyssaarnaajaa ja sain heti uusia ystavia jo Lontoossa. En oo joutunut kokemaan taalla hetkeakaan, etta olisin yksin, vaan oon saanut tosi lampiman vastaanoton. Presidentti Lovell ja hanen vaimonsa Hermana Lovell, jotka ovat vastuussa meista lahetyssaarnaajista taalla, ovat maailman mukavimpia ihmisia ja tama paikka tuntuu ihan kodilta. Ensimmaisena paivana taalla tormasin MTC:n pihalla mun espanjalaiseen ystavaan Claraan, joka ennen mun tanne tuloa auttoi mua oppimaan kielta ja antoi hyvia vinkkeja Espanjaa varten. Mun toveri taalla on Hermana Johnson, jonka kanssa me tullaan tosi hyvin toimeen ja meilla on tosi mukavat sisaret, Hermana Peters ja Hermana Jenkins meidan kanssa samassa huoneessa nukkumassa ja meilla on tosi kivaa yhdessa. Oon saanut taalta tosi paljon ystavia ja se on auttanut paljon olemaan poissa kotoa.

Meita on taalla MTC:ssa 67 lahetyssaarnaajaa.
2 menee Portugaliin, 9 menee Venajalle ja me loput mennaan lahetystyohon Espanjaan. 17 sisarta ja loput on veljia. 1 brasilialainen, 1 norjalainen, mina suomalainen ja kaikki loput
Amerikasta, suurin osa amerikkalaisista on Utahista kotoisin.

MTC on kovaa tykitysta. Heti ekana paivana, kun oltiin saavuttu lentokentalta tanne, me saatiin vaan nopeasti syoda valipalaa ja kirjoittaa pari lausetta sahkopostilla kotiin, mutta heti sen jalkeen meidat laitettiin kuntosalille treenaamaan. Me herataan joka aamu 6.30, aloitetaan opiskelu klo 8, opiskellaan klo 21.30 asti illalla ja sitten mennaan nukkumaan. Meidat on jaettu 8 hengen districeihin meidan kielitaidon mukaan ja meidan districissa on kaikista parhaat espanjan puhujat, joten meian opiskelutahti on kova ja meilta odotetaan paljon, mutta espanjan opiskelu on ollut tosi palkitsevaa ja oon oppinut ihan tosi paljon. Me saadaan melkein joka paiva pitaa puolen tunnin oppiaihe espanjan kielella ja on ollut todella palkitsevaa nahda, miten meita on siunattu kyvylla puhua kielta niin sujuvasti ja opettaa. Opiskelu uusien kavereiden kanssa on hauskaa ja me nauretaan paivan aikana melkein yhta paljon kun opiskellaan. Meidan kaikki opettajat on espanjalaisia ja italialaisia, jotka puhuu tosi huonosti englantia, joten meidan taytyy tosi paljon kommunikoida espanjaksi ja se on auttanut oppimaan kielta paremmin.

Meilla on
valitettavasti vaan puoli tuntia viikossa aikaa kirjoittaa sahkopostia MTC:n ajan (29.syyskuuta asti), joten en valitettavasti ehdi kirjoittamaan kauheen pitkia viesteja tai lukemaan aina kaikkia sahkoposteja, yritan kuitenkin parhaani! Mulle voi sahkopostin lisaksi lahettaa myos etanapostia, osoite on
Sister Susanna Lotta Riina Koivisto
Spain Missionary Training Center
4 A Planta
Calle
del Templo no 2
Madrid 28030
Spain

Terveisia kaikille,
Hermana Koivisto

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

90 päivää lähtöön

90 päivää. Kolme kuukautta. Se on tosi lyhyt aika ja menee silmänräpäyksessä, mutta samaan aikaan se tuntuu piinaavan pitkältä ikuisuudelta. 

Olen innoissani lähdöstä, mutta samaan aikaan mielessä on monenlaisia pelkoja ja epäilyksiä: entä jos en opikaan espanjan kieltä tarpeeksi hyvin? Entä jos saan parikseni lähetyssaarnaajan, jonka kanssa en tulekaan kovin hyvin toimeen? Entä jos en jaksakaan pitkiä ja raskaita päiviä Espanjan kuuman auringon alla? Entä jos jokin menee pieleen, enkä nautikaan ajastani lähetyssaarnaajana? 

Vaikka välillä tuntuu lähteä yksin maailmalle vieraaseen kulttuuriin uusien ihmisten keskelle, tiedän, etten tule olemaan yksin. Ympärilläni tulee olemaan ihmisiä, jotka auttavat ja tukevat minua lähetystyössäni, mutta ennen kaikkea Herra on kanssani. Lähden Espanjaan tekemään Herran työtä, Hän on kutsunut minut siihen. Taivaallinen Isäni ei ole koskaan elämässäni jättänyt minua yksin, joten tiedän, ettei Hän jätä nytkään. Luotan Häneen täysin ja vaikka tiedän, että kuukaudet Espanjassa eivät tule olemaan helppoja, voin tulla lähemmäs Taivaan Isääni ja kokea suurempaa rakkautta ja onnellisuutta kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. 

Tällä hetkellä valmistaudun ostamalla lähetystyössä tarvitsemiani vaatteita ja tavaroita, opiskelemalla espanjan kieltä, kuntoilemalla säännöllisesti sekä ennen kaikkea tutkimalla pyhiä kirjoituksia ja vahvistamalla uskoani Jeesukseen Kristukseen. 

Tässä vielä biisi, joka antaa mulle voimaa silloin kun tuntuu, etten pysty. 

P.S. Tiedoksi kaikille blogini lukijoille, että tämän viikon alusta se on ollut virallista: musta tulee ylioppilas tänä keväänä! Saan valkolakin puolentoista viikon päästä lauantaina, oon tosi innoissani!

torstai 23. huhtikuuta 2015

Mikä lähetystyö?


Tässä on hyvä video, joka tiivistää muutamaan minuuttiin, mitä on lähetystyö. 
Se on valitettavasti 6 vuotta vanha video, joten jotkin faktat ovat vähän vanhentuneita. 
Lähetyssaarnaajia on tällä hetkellä maailmassa yli 88 00 ja tyttöjen osuus lähetyssaarnaajista on prosentuaalisesti paljon isompi kuin tuolloin. Lähetyskenttiä maailmassa on tällä hetkellä yli 400. 
Vanhentuneita faktoja lukuunottamatta video kertoo tosi hauskasti ja yksinkertaisesti, mistä lähetystyössä on kyse. 

¿hablas español?

Nyt, kun tiedän missä päin maailmaa tulen palvelemaan, on aika alkaa opetella kieltä. Oon ihan superinnoissani siitä, että saan tehdä lähetystyötä nimenomaan espanjan kielellä. Vaikka menen lähetystyöhön auttamaan muita ihmisiä, enkä kehittämään omaa kielitaitoani, niin oon kiitollinen mahdollisuudesta oppia puhua sujuvaa espanjaa siellä.

Pohjalla mulla on neljän vuoden kouluespanja. Luin sitä ensin kaksi vuotta yläasteella valinnaisaineena ja sitten lukiossa vielä kaksi vuotta. Mulla oli sekä yläasteella että lukiossa ihan loistavat espanjan opettajat, jotka saivat mut innostumaan kielestä. Me opiskeltiin tunneilla espanjaa tosi monipuolisilla tavoilla, yläasteella parasta oli kun katottiin Serranon perhe -sarjaa ja lukiosta parhaiten jäi mieleen espanjan puhuminen vaihto-oppilaiden kanssa.

Nyt tän kevään ja kesän yritän itsenäisesti opiskella kieltä niin paljon kuin mahdollista (tai siis nyt toukokuun loppuun asti koitan malttaa, että pääsykokeeseen lukemisesta tulis jotain...) Jos jollain on jotain hyviä vinkkejä kielen oppimiseen (esim jotain hyviä nettiosoitteita, videoita yms), niin otan mielelläni kaiken avun vastaan! Tai jos joku on halukas kirjoittelemaan mulle espanjaksi tai puhua mun kanssa kieltä, niin ois ihan mahtavaa!

Mun lähetystyö alkaa 6 viikon MTC-jaksolla Madridissa, jossa opiskelen espanjan kieltä ja muita lähetyssaarnaajille hyödyllisiä juttuja. Kielen oppiminen tulee jatkumaan toki myös itse lähetyskentällä, kun joka aamu opiskelen kieltä tunnin verran mun toverin kanssa. Kaikista parasta harjoitusta on tietty se kielen käyttäminen, eli kun pääsee Espanjassa oikeasti puhumaan niiden ihmisten kanssa ja joutuu selviytymään espanjan kielellä kaikista päivittäisistä tilanteista.

Loppukevennykseksi haluun jakaa mun lempparivideon lukion espanjan tunneilta! Tää on kyllä sellanen korvamato, että muistan kyllä koko loppuelämäni, että miten kysytään millainen perhe sulla on :D


tiistai 21. huhtikuuta 2015

Called to serve in Spain!

Viime torstai oli mun elämän ehdottomasti paras (ja myös pisin!!!) päivä. Iltapäivällä, kun tulin kotiin, postiluukussa oli mun lähetystyökutsu!! Lähetystyökutsu tarkoittaa siis sitä kirjettä, jossa virallisesti kutsutaan lähetystyöhön ja jossa selviää mm. kohdemaa ja lähtöpäivä. Olin ihan innoissani, olin oikeesti odottanut tätä päivä kirjaimellisesti koko mun elämän!!

Soitin heti mun vanhemmille ja parhaille ystäville ja kerroin, että nyt mun kutsu on täällä! Olin ihan sekaisin, kun katoin sitä kirjettä ja ajattelin, että muutaman tunnin päästä repisin sen auki ja mulle vihdoin selviäisi, missä päin maailmaa viettäisin seuraavat 18 kuukautta Herran palveluksessa.

5 tuntia, sata hermostunutta viestiä ja puhelua ja yhtä partiokokousta myöhemmin koitti vihdoin hetki, jolloin sain avata kutsuni. Paikalla oli koko perheeni, muutamia ystäviäni sekä puhelimen päässä setäni perhe. Sydän hakkasi, kun revin kirjekuorta auki ja aloin lukea kirjettä...

"Dear Sister Koivisto
You are hereby called to serve as a missionary of The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints. You are assigned to labor in the Spain Madrid Mission."

MÄ LÄHEN LÄHETYSTYÖHÖN ESPANJAAN!!! Oon ihan super-onnellinen ja Espanja on mulle just täydellinen paikka: siellä on lämmintä ja ruoka on hyvää. Kulttuuri on rikasta, mutta Espanja on kuitenkin tuttu ja turvallinen Euroopan maa, ei mikään liian random. Pääsen oppimaan espanjan kielen, mutta ihan nollasta ei tarvitse lähteä: oon yläasteella ja lukiossa opiskellut espanjaa yhteensä neljä vuotta.

Lähden 18. elokuuta, 119 päivän päästä! Aloitan mun lähetystyön kuuden viikon koulutuksella lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa (tuttavallisemmin MTC:ssä) Madridissa. MTC:ssä mut koulutetaan tekemään lähetystyötä ja opiskelen siellä myös kieltä ahkerasti. Sen jälkeen pääsen tekemään lähetystyötä eri kaupungeissa Pohjois-Espanjassa ja hyvällä tuurilla pääsen myös Kanarian saarille.









Kuvista iso kiitos mun ihanalle ystävälle Monalle! <3


lauantai 28. helmikuuta 2015

Maaliskuun tavoite: Kirjoittaa säännöllisesti päiväkirjaa


Maaliskuu. Hukun omaan hymyyni pelkästä ajatuksestakin. 

Maaliskuussa ensimmäiset auringonsäteet pilkistävät ja voin ehkä alkaa käyttää vaaleanpunaista kevättakkiani. Rakastan kevättä. Rakastan sitä, kun voi talven jälkeen pyöräillä ensimmäistä kertaa sulanutta asvalttitietä pitkin. 

Tänä vuonna maaliskuussa on kyse muustakin kuin pelkästä kevään tulemisesta ja lumien sulamisesta. Tässä kuussa mulla on ylioppilaskirjoitukset ja ihan hirveästi luettavaa. Tässä kuussa eteeni tulee vastaan hetki, jolloin viimeinen ylioppilaskoe on ohi ja kävelen pois kirjoitussalista. Tässä kuussa aion ylittää itseni ja mennä elämäni ensimmäistä kertaa luovuttamaan verta. Tässä kuussa teen lopullisen päätöksen siitä, mitä haluan opiskella, haen yliopistoon ja avaan pääsykoekirjat.  Tässä kuussa lähetystyöpaperini lähetetään eteenpäin ja alkaa kutsun odotus. Kutsu ei ehkä tule postissa vielä maaliskuussa, mutta toivottavasti huhtikuussa.. Suunnitelmissa on ehkä myös jotain sellaista, mikä on liian ihanaa kirjoitettavaksi blogissa ;)

Oon kiitollinen, että mulla on ollut elämässä aikoja, jolloin päiväkirjan kirjoittaminen on vienyt mennessään ja mulla on niistä ajoista muisto kansien välissä. Tällä hetkellä päiväkirjan kirjoittaminen on välillä aika haasteellista ja satunnaista. Tässä kuussa tapahtuu niin merkittäviä asioita, että haluan muistaa ne koko loppuelämäni. Tässä kuussa tapahtuu asioita, jotka varmasti vaativat pohdiskelemista ja sitä, että annan aikaa ja kirjoitan ne ylös. Siksi aion tässä kuussa kirjoittaa päiväkirjaa.



P.S. Oon saanut viime aikoina ihanan paljon kommentteja suoraan täällä blogissa, Facebookissa ja joskus joku on tullut sanomaan ihan henkilökohtaisesti jotain mukavaa mun blogipostauksista. Kiitos ihanat, just tollasten juttujen takia jaksan kirjoitella! :)