torstai 18. joulukuuta 2014

Todistus valosta ja totuudesta

Mulla on tapana välillä käydä Turussa palvelevien lähetyssaarnaajasisarten kanssa opettamassa ihmisiä. Se on kivaa. Opin tosi paljon evankeliumista, tapaan erilaisia  ihmisiä, pääsen keskustelemaan tosi mielenkiintoisista asioista ja harjoittelen samalla  omaa tulevaa lähetystyötäni varten. 

Tänään oltiin taas kirkolla opettamassa yhtä opiskelijaikäistä poikaa. Me kuunneltiin netistä yksi yleiskonferenssipuhe (yleiskonferenssi = kirkossa kaks kertaa vuodessa järjestettävä kokous, jossa profeetta, apostolit ja muut kirkon johtajat puhuvat kirkon jäsenille, ihmiset ympäri maailmaa voivat kuunnella puheita internetin välityksellä). 

Puhe oli nimeltään "Todistuksen saaminen valosta ja totuudesta". Siinä puhuttiin, kuinka me kaikki ihmiset voimme saada lisää ymmärrystä niistä asioista, jotka ovat totta. Vielä sata vuotta sitten luulimme, että linnunratamme on maailmankaikkeuden ainoa galaksi. Nykyään tieteen kehittymisen ansiosta tiedämme, että maailmankaikkeus on ihan äärettömän paljon suurempi. Totuus ei ole muuttunut, mutta ymmärryksemme ja tietomme on kasvanut. 

Samoin on hengellisten asioiden laita. Totuus ei muutu, mutta me voimme tutkimalla ja uskon kautta oppia aina lisää ja löytää ymmärrystä. Jumala rakastaa meitä ja Hän haluaa, että lähestymme Häntä.


Jumala on luvannut meille kaikille, että kun me 
1) Tutkimme Jumalan sanaa
2) Pyrimme uskomaan Hänen armollisuuteensa
3) Rukoilemme vilpittömästi 
4) Kokeilemme käytännössä Hänen opetuksiansa, 
me voimme saada tietää totuuden. Se on hieno lupaus. 

Puhe oli mun mielestä tosi inspiroiva ja antoi pakjon ajattelemisen aihetta. Jos joku teistä haluaa kuunnella/lukea saman puheen, niin alla klikkaa olevaa kuvaa :)  (jos joku teistä päätyy lukemaan puheen, niin ois tosi kiva kuulla teidän ajatuksia, laittakaa ihmeessä kommenttia!) 


Päivän biisit!



Ihanat biisit, kuunnelkaa!

tiistai 16. joulukuuta 2014

tiistai 9. joulukuuta 2014

Halu palvella

Lähetystyö on aina ollut mun unelma. 

Konkreettinen tavoite siitä tuli mulle syksyllä 2012, kun meiän kirkossa laskettiin lähetyssaarnaajien ikärajoja. Ennen tytöt sai lähteä 21-vuotiaina, nykyään jo täytettyään 19. Olin tuona syksynä 16-vuotias ja lukion ensimmäisellä luokalla. Laskin mielessäni, että kolme vuotta ja sitten olen ylioppilas ja tarpeeksi vanha lähtemään (se kolme vuotta on mennyt nopeasti ja nyt mun available dateen, eli 15.7., on enää 7 kuukautta!)

Sen jälkeen lähetystyö on ollut mielessäni jatkuvasti ja olen koko ajan pyrkinyt tavoiteittani kohti. Aina, kun olen istunut kirkossa, seminaarissa tai muussa uskonnollisessa luokassa tai opiskellut evankieliumia itse, olen ajatellut, että opiskelen lähetystyötäni varten. Olen jaksanut noudattaa Jumalan käskyjä, koska haluan olla mahdollisimman puhdas ja kelvollinen lähtemään lähetystyöhön. Pohdin usein, miten voisin kehittää itseäni ja tulla paremmaksi lähetyssaarnaajaksi.

Lukion toisen luokan alussa lähetystyö ei tuntunutkaan enää itsestäänselvyydeltä. Mielessä alkoi pyöriä kaikki muut vaihtoehdot, mitä voisin tehdä lukion jälkeen ja tuo pohdinta sai kyseenalaistamaan ja epäilemään, onko lähetystyö todella minun juttuni. Rukoilin tuona syksynä asiasta paljon ja sain vastauksen, että Herra haluaa minun palvelevan lähetystyössä ja silloin tein päätöksen, että aion kaikista haasteista huolimatta tosissani pyrkiä lähtemään lähetystyöhön. 

Tuon rukousvastauksenkaan jälkeen lähetystyöhön lähteminen ei ole aina tuntunut helpolta. Erityisesti tänä syksynä olen tuntenut ajoittain haluttomuutta palvella lähetystyössä ja mun usko on heikentynyt. Hyvien ystävien avulla oon kuitenkin kuluneen viikon aikana saanut taas vahvistettua mun uskoa ja pystyn taas tuntemaan sitä samaa innostusta, jota oon aiemminkin tuntenut lähetystyön suhteen. Se on kuitenkin mun pitkäaikainen unelma, joka on toteutumaisillaan.

Joku ehkä kysyy, mikä saa mut jättämään perheen, koulun ja harrastukset ja lähtemään maahan, jota en saa edes itse valita. Mikä saa mut noudattamaan tiukkoja lähetyssaarnaajien sääntöjä ja elämään 18 kuukautta ilman tavallista musiikkia, elokuvia tai internettiä? Mikä mua viehättää siinä, että kuljen päivästä toiseen kaduilla yrittäen puhua ihmisille, joita ei kiinnosta mun sanoma?

Mun vastaus on yksinkertainen. Evankeliumi on asia, joka on tehnyt mut tosi onnelliseksi. Mun mielestä mikään ei tuo vaikeimpina päivinä enemmän lohtua ja toivoa kuin tieto siitä, että Kristus on kärsinyt mun puolesta, eikä mun siis tarvitse kärsiä.

Mä haluan, että myös ihmiset ympärillä voi kokea sitä samaa onnea. Haluan auttaa muita ihmisiä tulemaan lähemmäs Kristusta ja löytämään sen saman onnen, jonka mä oon löytänyt kirkosta. Mä haluan tavata uusia ihmisiä, jutella niiden kanssa ja auttaa niitä. Mä haluan puoleksitoista vuodeksi unohtaa kaiken muun ja keskittyä vain niihin asioihin, joilla on elämässä eniten merkitystä. 

Siksi haluan palvella lähetystyössä.

Lyhyt tarina tästä kuvasta. Kesällä 2011 tapasin Ruotsissa amerikkalaisen Ethanin, jonka kanssa meistä tuli hyvät kaverit. Reilu vuos sitten Ethan kertoi, että hänen paras kaverinsa Jeremy sai lähetystyökutsun Suomeen. Olin ihan innoissani ja aloin chättäillä Jeremyn kanssa ja kerroin hänelle kaiken Suomesta. Nyt hän palvelee Suomessa lähetyssaarnaajana ja viime kesänä, kun olin minilähetystyössä, tapasin hänet nopeasti yhdessä lähetyssaarnaajien kokouksessa ja oli siistiä! Tässä on kuva, joka me otettiin sillon.


maanantai 8. joulukuuta 2014

Joulukuun tavoite: Oppia enemmän Kristuksesta

Muistan kuulleeni tarinan kahdesta miehestä, joita haastateltiin taivaan portilla heidän kuoltuaan. Ensimmäiseltä mieheltä kysyttiin yksinkertainen kysymys: "Mitä tiedät Jeesuksesta Kristuksesta?" Hän tiesi paljon. Hän tiesi, missä Jeesus on syntynyt, elänyt ja kuollut. Hän osasi luetella Jeesuksen opetuslapset kuvailla hänen ihmetekojansa. Hän tunsi tarkasti Jeesuksen vertaukset ja opetukset. Hän tunsi hyvin pyhät kirjoitukset ja osasi antaa kattavan vastauksen kysymykseen.
Kun tuli toisen miehen vuoro, häneltä kysyttiin sama kysymys: "Mitä tiedät Jeesuksesta Kristuksesta?" Tämä mies lankesi polvilleen ja sanoi: "Herrani, se olet sinä".

Tämä tarina on jäänyt mieleeni ja olen pohtinut sitä paljon. Olen pohtinut, mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa. Mitä minä tiedän Vapahtajastani Jeesuksesta Kristuksesta? Tunnenko hänet todella? Tunnistaisinko Hänet, jos Hän kävelisi huoneeseeni nyt? Mitä voin tehdä oppiakseni tuntemaan Hänet paremmin?

Joulu on mun lemppariaikaa vuodesta. Pakko myöntää, että oon jo monta viikkoa juonut glögiä ja kuunnellut joululauluja. Oon kirjoittanut Joulupukille ja miettinyt myös, mitä itse aion antaa joululahjaksi mun läheisimmille ystäville. Oon käynyt joulukonsertissa ja juhlinut pikkujoulujakin pari kertaa. Tänään kävin Turun joulutorilla ihailemassa itsetehtyjä käsitöitä ja lämmintä tunnelmaa sekä ilahduttamassa ohikulkijoita joululauluilla muiden meidän seurakunnan nuorten kanssa.

Hävettää kuitenkin tunnustaa, etten ole jo marraskuun alusta alkaneen jouluvillitykseni aikana tainnut kertaakaan pysähtyä paikoilleni ja miettinyt, mikä merkitys joululla on minulle todella. En ole kertaakaan vielä tänä jouluna syventynyt muistelemaan Vapahtajaani Jeesusta Kristusta ja Hänen syntymäänsä.

Nyt joulukuussa otan itselleni tavoitteeksi oppia enemmän Vapahtajastani Jeesuksesta Kristuksesta. Mun mielestä paras tapa oppia Hänestä on tutkia pyhiä kirjoituksia, rukoilla, pitää Hänen käskynsä ja pyrkiä tulemaan enemmän Hänen kaltaisekseen. Yritän tehdä näitä asioita päivittäin joulukuun aikana ja huomata, kuinka Hän vaikuttaa elämääni.



keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Eka lähetystyöpuhuttelu: check!

Hyviä uutisia! Tällä viikolla oon aloittanut ihan konkreettisen valmistautumisen lähetystyötä varten, aloin täyttää mun papereita. Valmistautumisprosessi aloitettiin piispan puhuttelulla, jossa selvitettiin, että onko musta lähetyssaarnaajaksi.

Fyysisesti & henkisesti valmis palvelemaan

Puhuttelussa selvitettiin, että mä oon valmis lähtemään sekä fyysisesti että henkisesti. Lähetystyö ei oo mikään lomamatka, vaan oikeasti 18 kuukautta koko- ja jokapäiväistä työntekoa itselleen vieraassa ympäristössä. Muistan myös mun omasta minilähetystyöstä, että se on rankkaa. Joinain päivinä oli tosi kuuma (vaikka oltiin Suomessa!) ja silti piti kävellä ulkona. Joinain päivinä satoi kaatamalla ja silti piti hypätä satulan selkään ja polkea urhoollisesti. Päivän aikana monet ihmiset torjuivat meidät ja sanomamme, suunnitelmiin tuli muutoksia, joskus tuntui ettei työstä ollut mitään hyötyä. Se oli rankkaa. Siksi pitää olla fyysisesti ja henkisesti hyvässä kunnossa. Puhuttelussa mut todettiin valmiiksi lähtemään lähetystyöhön. Valmistautuminen ei kuitenkaan oo ohi, vaan tulevan vuoden aikana mä tuun valmistautumaan lähetystyötä varten vielä enemmän ja kovemmin kuin tähän asti oon valmistautunut, haluan olla paras mahdollinen palvelija ja hyvin valmistautunut, kun astun työhön.

Moraalisesti puhdas ja kelvollinen

Lähetystyö on Herran työtä ja Pyhä Henki on ehdoton työkalu. Ja jotta pystyy tuntemaan Pyhää Henkeä, pitää olla puhdas ja kelvollinen. Puhuttelussa multa kysyttiin mun uskosta ja sitoutumisesta evankeliumiin ja piispa totes mut kelvolliseksi lähtemään. Moraalisesti puhtaasti eläminen ei oo maailman helpointa, mutta teen kaikkeni, että voisin pitää mun sydämen mahdollisimman puhtaana nyt, kun vlamistaudun lähetystystyöhön.

Paperisota alkakoon!

Nyt, kun eka puhuttelu on ohi ja mut todettiin kelvolliseksi lähetystyönhakijaksi, piispa rekisteröi mut sivulle, jossa voin täyttää lähetystyöpapereita. Oon nyt virallisesti lähetystyöhönhakija. Nyt mulla on edessä parikymmentä sivua paperihommia, lääkärillä ja hammaslääkärillä käynti ja kaikki tällaset. Te, jotka ootte joskus lähteneet vaihto-oppilaiksi yms, ymmärrätte varmasti millaisesta prosessista on kyse. Kävin tänään varaamassa lääkärinajan ja oon ihan superinnoissani! En siksi, että pääsen lääkärille, vaan siksi että ihan oikeasti mun pitkäaikainen unelma on näin lähellä toteutumista ja että voin oikeasti konkreettisesti valmistautua sitä varten. Ihan parasta. Tää on parasta mun elämässä just nyt.

Hahah tää kuva ei kyllä liity mitenkään tähän, mutta halusin laittaa jonkun hauskan kuvan itestäni :D

torstai 30. lokakuuta 2014

Marraskuun tavoite: kirjoittaa lähetyssaarnaajille

Mä tykkään kirjoittaa kirjeitä lähetyssaarnaajille. A, se piristää niiden päivää tosi paljon. B, on ihan supersiistiä kun ne kirjottaa takas ja kertoo niiden jännittävistä seikkailuista lähetystyössä. C, lähetyssaarnaajien kanssa kirjoitteleminen kasvattaa mun omaa hengellisyyttä ja halua lähteä lähetystyöhön. D, jos kirjoitan nyt paljon mun lähetystyössä oleville ystäville, niin ehkä nekin sit vastapalvelukseksi kirjoittaa mulle, kun mä oon lähetystyössä vuoden päästä. 

Siispä, mun lähetystyöhön valmistava tavoite marraskuulle on kirjoittaa JOKA PÄIVÄ kirje jollekin lähetyssaarnaajalle. Kyllä, joka päivä. Tiedän, että se kuulostaa aika kunnianhimoiselta (aikaisemmin on ollut vaikea pysyä mun yks kirje viikossa tavoitteessa!), mutta mä nyt oikeasti tsemppaan, tiiän että saan siitä tosi paljon siunauksia ja voin ens kuussa oppia tosi paljon niiden kirjeiden kautta. 

Tällanen print screen -kuva vaan mun aamuisesta instagrampäivityksestä, koska oon kirjaston koneella enkä oikeen viitti tällä koneella alkaa sählätä kuvien kanssa sen enempää :D Kuvassa siis mun lähetystyössä olevalta ystävältä saatu kirje, joka odotti mua aamupalapöydässä tänään! Oli ihan superkivaa lukea kuulumisia :) 


P.S. Mun lokakuun tavoite oli harrastaa enemmän liikuntaa, vähintään neljä kertaa viikossa. Sain Facebookissa ihan sairaasti ehdotuksia hyvistä liikuntalajeista, joita voisin kokeilla, mutta olin tylsä ja tyydyin vaan sellaseen perushyötyliikuntaan, että jätin auton kotiin ja kävelin ja pyöräilin paljon. Ja olin paljon partiojutuissa juoksemassa metsässä retkeilemässä. Mutta lajista viis, liikuin mun mielestä hyvin, Enemmänkin toki vois. 

maanantai 20. lokakuuta 2014

Temppelimatka Tukholmaan

Hei ihanaa syyslomaa (tai siis sen päättymistä) kaikille! Vastoin monia kouluja Suomessa, Turussa on usein vaan kaks päivää syyslomaa. Se ei kuitenkaan menoa haittaa tai hidasta, sillä oon käyttänyt mun loman ehkä maailman parhaalla mahdollisella tavalla! Oon nimittäin ollut meiän seurakunnan nuorten kanssa temppelimatkalla Tukholmassa.

Temppelit on meidän kirkon pyhiä paikkoja, joissa tehdään pyhiä toimituksia ja liittoja Jumalan kanssa. Nuoret, jotka eivät vielä ole tehneet omia temppeliliittoja, tekevät temppelissä kasteita (ja konfirmointeja) kuolleiden puolesta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tehdään ennen temppeliinmenoa tehdään sukututkimusta omista esivanhemmista ja sitten temppelissä tehdään pelastukselle välttämättömät toimitukset heille (tai jos omassa suvussa ei ole henkilöitä, niitä voi tehdä myös muiden sukulaisille). Me uskomme, että verhon toisella puolella on henkiä, jotka ovat ottaneet vastaan evankeliumin siellä, mutta heillä ei ole mahdollisuutta tehdä fyysisiä pelastukseen johtavia toimituksia. Siksi teemme sijaistoimituksia täällä maan päällä ja annamme heille mahdollisuuden valita, ottavatko he toimitukset vastaan.

Temppelityö on minulle tärkeää. Joka kerta, kun astun sisään temppeliin, tunnen sellaista rauhaa, jota en tunne missään muualla. Kun teen kasteita temppelissä, tunnen iloa siitä, että teen jonkun ihmisen puolesta jotain sellaista, mitä hän tarvitsee todella. Ensi keväänä ennen lähetystyötä minulla on mahdollisuus saada myös oma temppelipyhitykseni eli endaumenttini temppelissä ja toivottavasti voin jonain päivänä solmia siellä myös iankaikkisen avioliiton. 

Sen lisäksi, että käytiin Tukholman reissulla temppelissä, käytiin myös tietysti shoppailemassa ja ihastelemassa vanhaa kaupunkia. Sekä totta kai pidettiin kavereiden kanssa hauskaa laivalla ja syötiin hyvin! Oli aivan loistava matka, kiitos kaikille ihanille seurasta!

Tässä vielä pari kuvaa meiä reissulta! Ite temppelistä en valitettavasti ehtinyt ottamaan kuvia, mutta tässä on pikkasen Tukholmaa ja mun ihania ystäviä:





keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Vastauksia

Koska meet mummolaan seuraavan kerran? Voisit meitä moikkaa samalla ;) 

Otan tavoitteeksi käydä ennen joulua! Ois ihana nähä sua pitkästä aikaa ja tietty sun ihana tuhina <3

Nii juu ja mitkä aineet kirjotat ylppäreissä ja miks? 

Syksyllä kirjoitin englannin ja yhteiskuntaopin, keväällä edessä äidinkieli, ruotsi ja psykologia. Valitsin kirjotettavaksi aineet, jotka mua kiinnostaa, joista mulle on hyötyä tulevaisuudessa, joissa oon hyvä ja joista tykkään! Ruotsia en jätä kirjoittamatta, koska tiiän että siitä tulee olemaan mulle iso etu. Haaveilen salaa Åbo Akademista, joten kirjotan varmaan ruotsin pitkänä ja panostan siihen!

Mikä on elämässä parasta ja miksi? 

Se, kun voi tehdä jonkun toisen onnelliseksi. Sen ei tarvitse aina olla mitään isoa, pienetkin asiat voi merkitä sille toiselle paljon. Mä oon aina tullut onnelliseksi siitä, että autan muita ihmisiä ja se tuottaa mulle enemmän iloa kuin mikään asia, mitä voin tehdä itselleni. Just sen takia haluan lähteä lähetystyöhön, että voin kokopäiväisesti auttaa ja rakastaa muita ihmisiä.

Mikä on kauneinta, mitä joku toinen ihminen on tehnyt sulle/ sun puolesta?

Kun mä olin minilähetystyössä, niin mulla oli yks ilta tosi vaikeeta. Mun ihanat toverit Sisar Bitner ja Sisar Pace tsemppas mua ihan älyttömästi ja sai mut uskomaan, että oon hyvä sellaisena kuin olen. Ne esimerkiksi pyys mua menemään parvekkeelle yksin rukoilemaan ja pyytämään Taivaan Isää näyttämään, millaisena Hän näkee minut ja pysymään siellä parvekkeella, kunnes saan vastauksen. Tää kokemus muutti mua paljon ja tulee vaikuttamaan mun koko loppuelämään.

Tietty pitää myös mainita kaikki se, mitä mun vanhemmat tekee mun eteen joka päivä. Ne rakastaa mua ihan älyttömästi ja monta kertaa tekis mieli vaan mennä halaamaan niitä ja sanoa "kiitos, kun rakastatte mua ihan liikaa".

Missä koet olevasi hyvä? Entä missä sinulla on eniten parantamisen varaa? 

Osaan nähdä toisissa ihmisissä hyviä asioita ja muistan kertoa sen heille. Oon myös kielellisesti lahjakas ja osaan kirjoittaa hyvin. Sen sijaan kaikki käsillä tehtävät jutut tuottaa mulle ongelmia: ruoanlaitto, käsityöt yms. Niitä pitäis harjoitella!

 Mikä on yksi asia minkä olet aina halunnut tehdä/saavuttaa elämässäsi, miksi ja kuinka?

Oon aina halunnut hankkia korkeakoulutuksen ja tehdä "jotain merkitävää" jossain sellasessa ammatissa, jota rakastan ja joka todellakin on mun juttu. Se taas, mikä se ammatti on, on vaihdellut mun elämän aikana kirjailijasta opettajaan ja laulajasta toimittajaan. Tällä hetkellä haluaisin opiskella sosiaalitieteitä yliopistossa, ammatista ei oo vielä mitään aavistustakaan.

Mitä piirrettä arvostat eniten toisessa ihmisessä? 

Rehellisyyttä ja aitoutta. Sellainen ihminen, joka on oma itsensä, on aina ihan mahdottoman ihana. 

Mikä on paras elämänohje jonka oot saanut sun vanhemmilta?

Mun iskä joskus sanoi, että kunhan noudatan kaikkia meidän kirkossa opetettavia asioita ja pidän ne tasovaatimukset, niin saan tehdä ihan mitä tahansa. Se on jäänyt syvälle mieleen. Mun vanhemmat on myös kannustanut ja joskus jopa ärsyttävän paljon patistanut mua hoitamaan koulun kunnolla ja oon siitä tosi iloinen. 

Mikä on sun lempiruoka?

Simpukkaspagetti. Ja sienirisotto. Ja pizza. Ja sata muuta. Rakastan ruokaa.

Entä mitä ruokaa inhoot?

Inhoon suolakurkkuja, punajuuria ja kurpitsaa. Ja kerran luulen saaneeni ruokamyrkytyksen koulun kylmästä kasvislasagnesta niin sekin on sellanen mikä vähän ällöttää. Koulussa siis pelkästään.

Mikä on sun bravuuri keittiössä?

"Mun keksit". Sellaset, joihin tulee suklaa- ja valkosuklaahippuja. Leivoin niitä koulun kahvilaan, kun olin oppilaskunnan hallituksessa mun ekana vuonna lukiossa. Kaikki tykkäs niistä. Kaikki halus niitä lisää. Leivoin niitä lisää ja ne keräs mainetta. Monet mun koululaiset muistaa mut varmaan vieläkin, että "se oli se joka leipos niitä keksejä sinne kahvilaan". Lukion tokana vuonna olin ehdolla oppilaskunnan puheenjohtajaksi ja sanoin mun vaalipuheessa, että jos mut äänestetään, niin seuraavana päivänä on ilmaisia keksejä tarjolla koulussa. Ja mähän voitin ne vaalit. Musta tuli keksien ansiosta oppilaskunnan puheenjohtaja. Menin kotiin ja leivoin 250 keksiä.

Lempikarkki?

Mikä kysymys! Tykkään paistetuista vaahtokarkeista. Ja sellasesta oikeen pehmeestä ja tuoreesta lakritsista.

Mitä partiolaisuus merkitsee sinulle? 

Partiolaisuus tarkoittaa sitä, että on "aina valmiina". Partiolaiset kunnioittavat muita ihmisiä ja luontoa sekä ovat halukkaita tekemään hyvää. Partiolaiset ovat innokkaita oppimaan uutta, erityisesti yhdessä tekemällä. Partiolaiset ovat yleensä reippaita ja aktiivisia ihmisiä, jotka toimivat yhteiskunnassa lähimmäistensä hyväksi.

Millanen ihminen haluat olla vuoden päästä, viiden vuoden päästä, kymmenen vuoden päästä ja viidenkymmenen vuoden päästä?

Vuoden päästä oon toivottavasti lähetystyössä, autan ihmisiä ja kerroin heille siitä, mihin uskon. Viiden vuoden päästä haluaisin opiskella yliopistossa ja ehkä jopa mennä naimisiin. Kymmenen vuoden päästä haluisin, että mulla olis perhe. Viidenkymmenen vuoden päästä haluan, että muut muistais mut sellasena ihmisenä, joka on aina tehnyt hyvää ja auttanut muita ihmisiä.

Mikä on sellanen kysymys mihin oot aina halunnut vastata? kysy se iteltäs ja vastaa siihen!

Aina kun oon jossain partiojutussa, niin toivon että siellä leikittäis sellasta tutustumisleikkiä, jossa pitää sanoa oma nimi ja joku samalla kirjaimella alkava asia, josta tykkää. Ihan vaan, koska haluun päästä sanomaan: "Mä oon Susanna ja tykkään supermiehistä".

Mikä on sun tän kesän paras muisto?

Parhaat muistot on yleensä sellasia, joita ei voi kirjottaa blogissa julkisesti ;) Toisiks paras muisto oli ehkä kun olin Piiru-partioleirillä ja sain viettää ihan mahtavan viikon leireillen kivojen kavereiden kanssa, partioleireissä on aina sitä jotain!

Ootko onnellinen ihminen?

Oon!

Mistä aistista luopuisit ensimmäisenä ja miksi?

Näöstä. Muistan joskus lukeneeni lainauksen, joka meni jotenkin tälleen: "Why do we close our eyes when we pray, cry, kiss or dream? Because the most beautiful things in life are not seen but felt by the heart." Kauneimpia asioita elämässä ei voi nähdä, ne pitää tuntea.

Mikä sun elämän hetki sulle tulee ekana mieleen näistä sanoista: 
viinirypäle Ihanat suklaafonduehetket kavereiden kanssa
kaakao Se ihana kaakao, jonka sä Alina teit mulle kerran!
partio Se, kun olin 14-vuotiaana 10 000 partiolaisen partioleirillä Kilkkeellä ja me kavereiden kanssa karattiin öisin ja tehtiin kaikkea villiä.
lukio Kun mut lukion tokalla luokalla äänestettiin koulun oppilaskunnan puheenjohtajaksi.
keinuhevonen Sunnuntai-iltapäivät, kun saan meiän seurakunnan lastenhuoneessa leikkiä ihanien lasten kanssa. Ja ne tykkää kiikkua keinuhevosella!
järvi Kun me viime kesänä yhen mun ystävän kanssa maattiin laiturilla ja katseltiin tähtiä.
sairaala Kun olin 9-vuotias, mulla oli jalassa niin iso ja paha syylä, että se jouduttiin poistamaan sairaalassa. Mun äiti oli just sillon Intiassa ja mun pappa hoiti mua kun olin sen jälkeen pari päivää sairaslomalla.
teatteri Oon nähnyt ihan sairaan monta hyvää teatteriesitystä mun elämän aikana, mutta päällimmäisenä mieleen tulee, kun viime kesän loppupuolella olin kesäteatterissa kattomassa Katto Kassista! Se oli hyvä ja mun yks ystävä esiintys siinä, olin ihan fiiliksissä!
kööpenhamina Legolandiassa oli sellanen huvipuistolaite, jossa sai ite tietokoneella ohjelmoida että miten se kieputtaa sua, muistan että se oli mun ihan suosikkijuttu kun kävin 8-vuotiaana Köpiksessä!
musiikki Tosi vaikea sanoa vaan yhtä! Meiän koulun upeiden musiikkiluokiolaisten konsertit tai sit jotkut tanssiaiset, joissa oon ollut, toisaalta myös monet hengelliset kirkon tapahtumat. Musiikissa on kyllä jotain sellasta mahtavaa voimaa! 

Mikä on sun lemppari vuodenaika?

Kesä. Se on paras!

Mikä on sun mielestä elämän tarkoitus?

Huh miten syvällinen kysymys! Mun mielestä elämän tarkoitus on virheiden ja vaikeuksien kautta oppia ja kehittyä, jotta me voidaan joskus palata takaisin Taivaan Isän luokse. Elämän tarkoituksena on jättää maailma vähän parempana paikkana kuin sen löytää, tärkeää on auttaa ja rakastaa ympärillä olevia ihmisiä. 

Kerro joku sun elämän onnellisimmista hetkistä?

Kun olin ekaa vuotta lukiossa, menin yhtenä joulukuisena iltana kuuntelemaan meiän koulun joulukonserttia Mikaelin kirkkoon. Edellisellä viikolla me oltiin myyty mun partioryhmän kanssa myyjäisissä sellasia yllätyskarkkeja ja mulle tuli konserttiin lähtiessä sellanen olo, että ota yks tollanen yllätyskarkki mukaan, että voit sitten antaa sen jollekin vastaantulijalle, jota haluat ilahduttaa. Näin tein ja ihan mielettömän hyvän konsertin (meiän koulun kuorot ja orkesteri on parhaita!!) jälkeen törmäsin yhteen mun ystävään, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan ja jolla oli ollut sinä syksynä vähän vaikeeta. Annoin sille sen yllätyskarkin ja se ilahtus aidosti. Tuli ihan mielettömän hyvä joulufiilis ja sen jälkeen mulla on melkeen aina ollut laukun pohjalla joku yllätys siltä varalta, että haluun ilahduttaa jotain!

Millä kolmella sanalla kuvailisit sanaa rakkaus?

epäitsekäs, uhrautuvainen ja rehellinen (aika tylsiä sanoja, I know, mutta ihan superhyviä oikeesti!)

Mikä on semmonen asia mitä oot aina halunnu tehä ja mitä et ikinä haluais tehä?

Oon aina halunnut tehä videoita youtubeen! Enkä ikinä leikkais itteäni kaljuksi.

Mikä on sellanen laulu mitä voisit kuunnella uudelleen ja uudelleen?

Mun on pakko saada sanoa hidas ja nopea biisi erikseen! Mun hidas valinta on Enrique Iglesiaan Hero, ja nopee Hairspray-musikaalista Good morning Baltimore! (ja ääh nyt tuli sellanen olo että haluun kuunnella niitä molempia samaan aikaan!)

Jos olisit kekseljooni, kenelle antaisit ensimmäisen keksin ja miksi?

Voisin ehkä ensin selventää kysymystä niille lukijoille, jotka ei tunne mua niin hyvin. 4-vuotiaana haaveammattia kysyttäessä sanoin, että haluan olla kekseljooni. "Se on vähän niinkun posteljooni, mutta antaa postin sijaan keksejä ihmisille". Nyt reilusti yli kymmenen vuotta mun haave on toteutunut, koska mun bravuuri on keksit ja oikeesti leivoin niitä mun oppilaskuntavuosina kouluun tosi intohimoisesti ja vielä nykyäänkin aina silloin tällöin leivon keksejä ja annan jollekin, joka saattais ilahtua niistä. Mutta siis vastaus kysymykseen: antaisin mun ystävälle Christopherille. Ihan vaan, koska Christopher (mun entinen koulukaveri) on mun keksien suurin fani ja siltä oon saanut kehuja mun leipomuksista enemmän kuin muilta ihmisiltä yhteensä.

Kumpi on parempaa: olla mormoni vai olla partiolainen?

Paha kysymys, koska ei uskontoa ja harrastusta voi suoraan verrata. Jos mun kuitenkin pitäis valita kompikumpi, valitsisin mormonina olemisen, koska se tuo mun elämään totuuden ja kaikista suurimman ilon ja onnen. Ilman partiota voisin ehkä just ja just elää ja elämä ois silti jees, mutta jos luopuisin uskosta, niin toivo menis kokonaan elämän suhteen. 


perjantai 3. lokakuuta 2014

#hupparikansanpuolella

Tällä viikolla vietetään nuorisotyön viikkoa. Tämän Allianssin kampanjan tarkoituksena on tarkoitus tuoda esille nuorisotyötä ja nostaa sen painoarvoa. Yksi tämän viikon näkyvimmistä jutuista on ollut sosiaalisen median kampanja #hupparikansanpuolella. Ideana on postata kuva sosiaaliseen mediaan ja osoittaa siten tukevansa nuorisotyötä. Allianssin määritelemän mukaan hupparikansaa ovat nuoret ja nuorten kanssa toimivat aikuiset. Itse en tykkää sanasta hupparikansa, koska ite en ainakaan käytä huppareita eikä kovinkaan moni mun tuntema nuroi. Mutta menkööt. 

Partio - mun juttu

Oma kosketukseni nuorisotyöhön on vapaaehtoistoiminta, partio. Olen kaikki nuoruusvuoteni käyttänyt (ja käytän edelleenkin) parissa ja viime aikoina olen oppinut arvostamaan sitä vapaaehtoistyötä, jota partiolaiset tekevät. Partiolaiset tekevät vuosittain 3 miljoonaa tuntia vapaaehtoistyötä ja partio tarjoaa yli kolmessasadassa kunnassa nuorille viikottaisen harrastuksen, kivaa tekemistä, kavereita ja uusi kokemuksia ja taitoja, joista on myöhemmin hyötyä yhteiskunnassa. (aiemmin bloggasin siitä, mitä partio on tuonut elämääni, käy lukemassa!)

Muutaman tunnin viikkopanoksella harrastus nuorelle

Itsekin uhraan tällä hetkellä suuren osan vapaa-ajastani partiotoiminnalle. Tällä hetkellä vedän yläasteikäisille tytöille viikkotoimintaa ja esimerkiksi tämän viikon arki-illoista neljä viidestä kului partion parissa. Joku ihmettelee, eikö minulla ole parempaa tekemistä, ja vastaan todellakin, että ei ole. Mikään ei ole palkitsevampaa, kuin tietää että muutaman tunnin viikkopanoksella voi tarjota nuorille harrastuksen ja hyviä eväitä koko loppuelämäksi. Esimerkiksi itse olen tänä vuonna oman ryhmäni kanssa keskittynyt upeiden partiokokemusten lisäksi erityisesti johtamistaitoihin, sillä omat tyttöni siirtyvät vuoden päästä itse johtamaan omaa ryhmää. Yhdessä tekemällä ja keskustelemalla sekä ennen kaikkea omalla esimerkilläni toivon opettavani ryhmäläisilleni johtamisesta jotain sellaista, mitä he voivat käyttää myöhemmin elämässään (sillä johtamistaidothan eivät koskaan ole turhia, mun tytöistä tulee vielä jotain suurta!)

Seikkailuja ja katsaus oman lähipiirin ulkopuolelle

Oman ryhmäni lisäksi toinen iso juttu tänä syksyllä itselleni on ollut retki, jonka järjestän lippukuntani nuorille. Kahden yön mittaisella retkellä kolmekymmentä 10-15-vuotiasta nuorta pääsee harjoittelemaan tärkeitä retkeilytaitoja, tutustumaan uusiin kavereihin ja saamaan ikimuistoisia kokemuksia. Retken teemana on "Matka maailman ympäri" ja ohjelman kautta toivon herättäväni retkeläisissä ajatuksia siitä, millaista elämä ja kulttuuri on Suomen ulkopuolella. Toivon, että osittain jopa kasvatuksellinen ohjelma herättää ajatuksia ja opettaa arvostamaan hyvnivointiyhteiskuntaa Suomessa ja ehkä jossain herää pieni kipinä parantaa maailmaa. Enempää en voi paljastaa: pelkään että joku retkelle osallistuva lukee tätä blogia, enkä halua paljastaa kaikkia ylläreitä!

Kirjoittaisin mielelläni enemmänkin, mutta nyt täytyy kiirehtiä. Ei liene yllätys, että olen menossa partioon. Tänä viikonloppuna osallistun partiojohtajakurssille ja toivottavasti opin jotain johtamisesta. Haluan kehittää itseäni johtajana ja toivottavasti viikonlopun päätteeksi tulen kotiin hieman innokkaampana, idearikkaampana ja parempana johtajana. Siitä ehkä enemmän ensi viikolla.

ja heh, kyllä mä löysin yhen hupparikuvan itestäni. tällasen myrtsikuvan jostain Jordanian reissulta.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Lokakuun tavoite: harrastaa enemmän liikuntaa

Mua ja liikuntaa harvoin näkee samassa lauseessa. En oo koskaan ollut mikään supersportti-ihminen, myönnän että mun pitäis liikkua enemmän. Erityisesti talvella tulee liikuttua aika vähän, vaikka just sillon sitä liikunnan antamaa energiaa tarvis kaikista eniten. Lisäksi haluan olla lähetystyötä varten hyvässä fyysisessä kunnossa (ei siellä mikään terämies tarvii olla, mutta jos on fyysisesti hyvässä kunnossa, niin jaksaa paremmin keskittyä työhön!), joten nyt otan itteäni vähän niskasta kiinni ja tsemppaan tän talven. 

Asetan itselleni tavoitteeksi liikkua vähintään neljä kertaa viikossa ja vähintään puol tuntia kerralla. En tiiä onko se teiän mielestä paljon vai vähän, mutta mun mielestä se kuulostaa realistiselta ja sopivalta just mulle. Lähinnä yritän varmaan juosta lenkkejä ja pyöräillä (sit kun tulee liian kylmä niin on onneks kuntopyörä kotona, sitä voi polkea samalla kun kattoo telkkaria haha :D), mutta haluisin myös kokeilla uusia liikuntalajeja. Mitä te suosittelisitte?



P.S. Syyskuussa mun tavoitteena oli tutkia pyhiä kirjoituksia joka päivä 30 minuuttia. Se oli aluksi ihan mahottoman vaikeeta. Otin kirjan illalla esille, luin siitä pari lausetta ja sit olin että äh ei tästä tuu mitään. Kokeilin eri keinoja, mutta mikään ei tuntunut onnnistuvan. 
Lopulta loin itselleni selkeän "lukurutiinin". Aloitan mun puolituntisen rukoilemalla ja pohtimalla, keitä ihmisiä voisin auttaa ja ilahduttaa sen päivän aikana. Se virittää hengellisyyteen, jonka jälkeen pohdin joitakin mun omia henkilökohtaisia tavoitteita ja mun edistymistä niissä ja koitan hakea pyhistä kirjoituksista vastauksia niihin. Sen jälkeen luen hetken sellaista "Lähetystyöhön valmistautuminen" -kirjaa, joka on yks mun suosikkikirjoista tällä hetkellä ja auttaa mua opiskelemaan pyhistä kirjoituksista just niitä asioita, joista on hyötyä mun lähetystyössä. Lopuksi, kun aikaa on ehkä vielä 5 tai 10 min, luen instituuttiläksyjä.
Tää ihan oikeesti toimii. Odotan joka päivä innolla sitä, että saan taas lukea pyhiä kirjoituksia ja oikeesti oon huomannut, miten paljon tarvitsen sitä hengellistä voimaa, jota niistä saan. Saan joka päivä innoitusta Jumalalta ja vastauksia mun henkilökohtaisiin kysymyksiin ja se on ihan mielettömän hienoa. Oon iloinen, että voin nauttia pyhien kirjoitusten opiskelusta näin paljon.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

11 vinkkiä haasteista selviämiseen

(Varoitan jo nyt, että tää postaus tulee olemaan täynnä kliseitä. Täynnä sellasia elämänohjeita, jotka on kuultu sataan kertaan.Jos oot kyllästynyt lukemaan sellasta elämänhallintahömppää, niin voit mieluummin siirtyä lukemaan vaikka mun minilähetystyöstä.)

Mulla (kuten varmasti kaikilla teilläkin) on viime aikoina ollut haasteita. Mutta vaikka pienet pettymykset ja riipaisevat ihmissuhdedraamat tuovat elämään oman sävynsä, niihin ei kannata kietoutua. Tai mä en oo ainakaan jaksanut antaa liikaa valtaa. Sen sijaan oon viime aikoina ajatellut, että "okei, nyt mulla on tällanen haaste, ihanaa, what doesn't kill you makes you stronger, tää kuuluu mun elämään ja mähän tän selvitän jee!"

Tänä syksynä oon koittanut ottaa näistä haasteista kaiken irti ja koittaa samalla oppia jotain itsestäni. Oon koittanut löytää ne tavat, joilla itse selviän vaikeista ajoista kaikista parhaiten ja mä haluaisin jakaa ne myös täällä blogissa, toivottavasti näistä on hyötyä jollekin.

Yritä saada joku toinen hymyilemään
Joka kerta, kun mulla on paha mieli, pidän mielessäni pienen rukouksen ja kysyn, ketä voisin auttaa tänään. Sitten teen jotain, mikä ilahduttaa jotain toista. Sataprosenttisen varma keino saada fiilikset kattoon sekunnissa.
(haaste: osta kaupasta 3 suklaalevyä ja mieti kaksi henkilöä, joille voisit antaa ne. syö kolmas itse!)

Kerro jollekin, miltä tuntuu
Vaikka se toinen ei antaiskaan mitään hyviä neuvoja tai ratkaisiskaan ongelmia, niin jo se, että se kuuntelee ja kenties jopa ymmärtää, saa jo sydäntä vähän kevyemmäksi. Kun ajatukset pukee sanoiksi, ongelmat saavat oikeat mittasuhteet ja itsekin ymmärtää niitä paremmin. Kliseistä, mutta niin totta.
(haaste: tee lista ihmisistä, joiden kanssa sinun on helppo puhua mistä tahansa. kun seuraavan kerran oikeesti harmittaa, kaiva tuo lista esille ja valitse sieltä joku, koska ihan varmasti löytyy ihmisiä jotka juttelevat enemmän kuin mielellään!)
Inspiroidu, pue ajatukset sanoiksi
Mä tykkään kirjoittamisesta, mutta sä saatat ehkä tykätä piirtämisestä, maalaamisesta, säveltämisestä, säveltämisestä tai jostain muusta. Joskus vuodatan kaiken mun päiväkirjaan, toisinaan käytän sisällä olevat tunteet hyödyksi ja puen ne runoksi.* Voimakkaat tunnekokemukset voi antaa paljon inspiraatiota luomiselle.
(haaste: kirjoita runo, johon piilotat ainakin 10 biisin nimeä. kirjoita aiheesta, joka on itsellesi merkityksellinen)

Käy suihkussa
Tiedän, outoa. Mut jos mä oon väsynyt ja ihan rikkipoikki-pisteessä, niin meen kuumaan suihkuun ja annan ajatusten virrata veden mukana viemäriin.
(haaste: osta joku uusi aivan ihanantuoksuinen shampoo tai joku muu kylpytuote, ja kaiva se esiin kun seuraavan kerran tympii!)

Tee asioita, joista nautit
Hyvä ruoka. Suklaan syöminen. Leffassa käyminen. Ulos meneminen. Kynsien lakkaaminen. Ihan mitä tahansa, mistä tulee hyvä mieli. Huonona päivänä kannattaa itselleen lupa olla itselleen ihana.
(haaste: etsi kalentereistasi seuraava vapaailta ja kutsu ystäväsi viettämään leffailtaa luoksesi. varaa joku takuuvarma hyvän mielen leffa, esim mun oma suosikki on mamma mia! sä tarjoat sohvan, kaverit tuo leffaeväät!)

Vietä aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka arvostavat sinua
Saattaa tuntua vaikeelta, mutta ei oikeesti kannata tuhlata liikaa aikaa ihmisiin, jotka ei tuhlaa aikaa suhun. Ei kannata panostaa ihmiseen, joka ei osaa arvostaa sitä. Oon viime aikoina yrittänyt nähdä, kuinka mun lähipiirissä on ihmisiä, joille mun ystävälliset sanat tai teot oikeasti merkitsee paljon ja jotka osaa arvostaa mua sellaisena kuin olen. Etsi säkin sellaisia ihmisiä ja panosta just niihin, unohda ne ääliöt, pliis.  
(haaste: muistele, milloin olet viimeksi saanut jonkun toisen hyvälle mielelle. voisitko ehkä kenties ilahduttaa häntä uudestaankin?)

Opettele puhumaan minä-kieltä
Yksi tärkeimmistä asioista, jonka olen yläasteella oppinut koulussa, on sinä-kieli ja minä-kieli. Esimerkki selventää ehkä parhaiten:
Sinä-kieltä puhuva sanoo: "Sinä olet tuollainen tyhmä, kun et koskaan puhu tunteistasi."
Minä-kielellä asia ilmaistaisiin: "Minusta tuntuu pahalta, kun et puhu tunteistasi"
Sinä-kielellä saatat töksäyttää: "Onko sinun ihan pakko mennä sinne viikonloppuna?"
Minä-kieli kertoo asian omasta näkökulmastaan: "Haluaisin, että olisit minun kanssani viikonloppuna, koska sovimme niin ja olen odottanut sitä pitkään."
(haaste: mieti jotain tilannetta, jossa toisen ihmisen käytös on loukannut sinua. kirjoita päiväkirjaasi kokemuksesta minä-kielellä.)

"Crush your enemies with your love"
Yks mun lempparilauseista, mutta niin totta! Seuraavan kerran, kun joku luokkaa sinua, hyökkää takaisin, mutta ystävällisyydellä. Olemalla ystävällinen riisut vastapuolen aseista ja osoitat olevasi vahvempi. Se voi olla vaikeaa (tai ainakin mulle on!) ja vaatii harjoittelemista, mutta suosittelen yrittämään. 
(haaste: mieti jotain ihmistä, jonka kanssa sinun on vaikea tulla toimeen. ala rukoilla hänen puolestaan säännöllisesti)

Kun mikään ei onnistu, mene nukkumaan  
Ihan oikeesti. Aamulla kaikki on paremmin. 
(haaste: opettele huomaamaan itsestäsi, milloin paha mieli ja harmistus on pelkkää väsymystä)

Ole kiitollinen, laske siunauksesi
Oon blogannut ennenkin siitä, miten kiitollisuus on auttanut mua vastoinkäymisissä. Klikkaa tästä, jos et oo vielä sitä lukenut! 
(haaste: kirjoita paperille 10 asiaa, joista olet tänään kiitollinen. säästä se ja ota esille, kun seuraavan kerran on vaikeaa)

Rukoile
Just tänään pyhäkoulussa me luettiin Jesajan kirjasta, kuinka Taivaan Isä on luvannut pyyhkiä meiän kyyneleet. Yksi Pyhän Hengen tehtävistä on lohduttaa meitä, ja tätä lohdutusta voi saada ihan kaikenlaisiin ongelmiin. Mua ainakin auttaa, kun rukoilen Taivaan Isää ja yritän etsiä vastauksia pyhistä kirjoituksista ja huomata niitä siunauksia, joita Hän antaa minulle. Itse asiassa just mun elämän vaikeina aikoina mun usko on kasvanut eniten. Ja ehkä just siks mulla on vaikeeta, että taas lähentyisin mun Taivaan Isää ja muistaisin rukoilla enemmän.
(haaste: tee lista viidestä asiasta, joista haluat tänään kertoa Taivaan Isälle rukouksessa)

Tai jos mikään muu ei auta, niin syö. Tällasen jättipizzan jälkeen ketään ei enää sureta :D

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kysy mitä tahansa & linkitä blogisi

Rakastan kysymyksiä ja kysymyksiin vastaamista. Ja haluaisin löytää uusia blogeja luettavaksi. Siksi tein mun blogiin tällasen postauksen, perinteisen "kysy mitä tahansa ja linkitä blogisi" -postauksen.

Idea on yksinkertainen. Jätä mulle kommentti, jossa kysyt jotain multa. Ihan mitä tahansa: jotain lähetystyöhöstä tai mormoneista tai ihan mistä tahansa. Halutessasi voit myös linkittää oman blogisi mulle, niin käyn tsekkaamassa! 

Aikaa syyskuun loppuun asti. Lokakuun alkupuolella teen postauksen, jossa vastaan kaikkiin esittämiinne kysymyksiin. Jos linkitätte paljon teiän blogeja, niin teen varmaan myös postauksen, jossa esittelen parhaimpia löytöjä.  

Nyt on kyllä tosi kaupallisen näköinen kuva,  hah :D





tiistai 23. syyskuuta 2014

Mihin maahan sä haluisit lähetystyöhön?

Näillä näkymin oon valmis lähtemään lähetystyöhön heinäkuussa, joten veikkaan, että saan mun kutsun ensi huhtikuussa. Huhtikuussa! Vähän yli puol vuotta enää, ääks. Kevääseen on pitkä aika, mutta tiedän, että se kuluu koulukiireiden kanssa yllättävän nopeasti. Täytyy rehellisesti sanoa, että lähetystyö on ollut mun unelma niin monta vuotta ja lähetystyökutsun saaminen tulee olemaan mun tähänastisen elämän yks parhaita ja tunnerikkaimpia päiviä.

Etelä-Amerikkaan...

Mihin sitten haluaisin lähetystyöhön? Kysymys kysytään multa melkein joka päivä ja vastaan yleensä, että mua kiinnostaa eksoottiset maat, esimerkiksi Etelä-Amerikka vois olla kiva. En ole koskaan käynyt missään Etelä-Amerikan maassa, mutta oon kiinnostunut siitä kulttuurista tosi paljon ja se on sellanen paikka, johon vielä joskus matkustan, vaikken lähetystyöhön pääsisikään sinne. Olen lukenut koulussa espanjaa neljä vuotta, mutta osaan oikeesti just ja just kertoa nimeni ja kysyä kuulumisia. Espanja on kuitenkin kaunis kieli ja olisi ihanaa jos pääsisin käyttämään sitä mun lähetystyössä, joko Euroopassa tai Latinalaisessa Amerikassa. 

...tai johonkin muuhun eksoottiseen maahan...

Eksoottisten maiden listaa jatkaakseni, Aasiassa on paljon kiinnostavia maita, esim. Kiina. Kiinassa ei tällä hetkellä oo lähetyssaarnaajia, mutta oon joskus salaa haaveillut, että oisin ihan ensimmäisen lähetyssaarnaajien joukossa Kiinassa. Se ois hurjaa, mutta varmasti kokemus. Myös Etelä-Afrikka keihtoo, vaikken osaa sanoa miksi. Myös Itä-Euroopassa ois paljon maita, joissa lähetystyö ois haastavaa ja kulttuurillisesti mielenkiintoista. 

...tai ei sen oikeestaan tarvis olla ees eksoottinen maa...

Tietenkin kaikki länsimaat Euroopassa ja Yhdysvalloissa ois hienoja paikkoja palvella. Vaikka eksoottiset maat vähän kutkuttais, niin pidemmän päälle ajateltuna joku tosi-ei-eksoottinen maa ois oikeestaan yhtä kiva: sais asua siistissä asunnossa, ei tarvis pelätä mitään tauteja ja ruoka ois syötävää.

...ja temppeliaukio ois kans kiva...

Yks mun unelmakohteista ois Temppeliaukio Salt Lake Cityssä. Siellä sisaret eri ympäri maailmaa tekee lähetystyötä hieman normaalista poiketen, mm. toimivat matkaoppaina temppeliaukiolla vieraileville turisteille ja tekevät lähetystyötä internetissä. Mulla on ystäviä, jotka on ollut temppeliaukiolla lähetystyössä ja niiden kokemukset on saanut myös mut haluamaan sinne.

...eikä Ruotsikaan ois niin kauheen paha.

Nyt kun oon luetellut melkeen kaikki maailman maat ja kertonut, että ne ois ihan huippuja, niin sä saatat nauraa ja kysyä, "No onks mitään, mihin sä ET todellakaan haluais?" Rehellisesti sanottuna, ei ole. Tai jos mainitsisin jonkun inhokkimaan, niin mut kutsuttais varmaan just sinne. Joskus oon sanonut, että "Ei ainakaan  Ruotsiin", mutta kun tarkemmin ajattelee, niin ei kai nekään niin pahoja ois, Ruotsi varsinkaan. Mä oon viime aikoina ollut tosi kiinnostunut opiskelemisesta Åbo Akademin yliopistossa, mutta tällä hetkellä kielitaito ei taida riittää sinne. Jos viettäisin kahdeksantoista kuukautta Ruotissa, sen jälkeen ois toinen kotimainen kieli hallussa ja ovet avoinna myös mun unelmayliopistoon. Joten ehkä salaa toivon, että mut kutsuttais just sinne Ruotsiin.

Lemppari- tai inhokkimailla ei onneks oo mitään väliä, koska en saa vaikuttaa  mun lähetystyökohteeseen. Täytyy vaan kiitollisin sydämin mennä sinne, minne kutsutaan. Uskon koko sydämestäni, että kutsu tulee suoraan Herralta ja että Hän tietää kaikista parhaiten, missä minua tarvitaan eniten. Just se maa, joka lukee mun kutsussa, on mulle se paras paikka.

Halusin vaan laittaa jonkun kuvan jostain ulkomaanmatkalta, että se ees vähän komppais tätä teemaa. Tää on Kreikasta. Sekin ois oikeestaan tosi mielenkiintonen maa palvella lähetystyössä!

maanantai 22. syyskuuta 2014

I'm gonna marry her anyway


Halusin jakaa teiän kanssa tän videon, varsinainen päivän piristäjä! 
t. tän pikkuhurmurin ylpeä serkku

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kaksi sanaa kiusaamisesta: lopeta se


Koulukiusaaminen. Yks puhutuimmista aiheista yhteiskunnassa tällä hetkellä. Mulla ei oo mitään uutta sanottavaa, muuta kuin että myös mua on riipaissut sydämestä lukea tarinoita siitä, kuinka jotkut lähipiirissäni olevat ihmiset tappelevat päivittäin, onko taas tänään pakko mennä kouluun. Kiusaaminen jättää jäljet, joka kerta. Onneksi maailmaan mahtuu myös paljon onnellisia tarinoita ja paljon rohkeita, hyväsydämisiä nuoria, jotka sanovat kiusaamiselle "ei" ja ovat ystäviä yksinäisille. 

Halusin vain jakaa tämän videon. Se on aikas hyvä. Kaksi sanaa kiusaamisesta: lopeta se. 

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Syyskuun tavoite: Tutkia joka päivä pyhiä kirjoituksia 30 min

Mä rakastan pyhiä kirjoituksia. Rakastan raamattua ja Mormonin kirjaa ja muita pyhiä kirjoja. Usein niitä tutkimalla saan päivään hengellistä voimaa ja löydän vastauksia kysymyksiin, joita olen pohtinut. 

Minilähetystyössä tutkimme joka päivä pyhiä kirjoituksia PALJON. Tutkimme ensin aamulla tunnin yksin, sitten tunnin tovereidemme kanssa ja iltapäivällä päivällisen yhteydessä varasimme taas tunnin pyhien kirjoitusten tutkimisille. Se oli mahtavaa, opin viikon aikana niin paljon uutta ja sain paljon inspiraatiota elämääni.

Jumala on käskenyt meitä tutkimaan pyhiä kirjoituksia päivittäin. Yritän kovasti, mutta se on haasteellista. Olen päivisin aika kiireinen ja käytän tällä hetkellä paljon aikaa koulukirjojen parissa. Kaikkien harrastusten ja kiireiden välissä ei oikein malta pysähtyä niiden kaikista tärkeimpien asioiden äärelle ja yleensä illalla kun menen nukkumaan, olen niin väsynyt, etten jaksa muuta kuin nopeasti avata kirjan ja lukea yhden jakeen. 

Nyt haluan kuitenkin kuukauden ajan tsempata. Aion joka päivä varata kalenterista vähintään kolmekymmentä minuuttia pyhien kirjoitusten tutkimiselle. Tiedän, että kun teen niin, voin oppia paljon uusia asioita, joista on minulle hyötyä joka päiväisessä elämässäni ja myös lähetystyössäni. Voin saada pyhistä kirjoituksista myös paljon voimaa ja siunauksia arkeen ja jaksaa paremmin kaikki sen haasteet. 



P.S. Elokuussa yritin noudattaa lähetyssaarnaajan unirytmiä: 22.30 nukkumaan ja 6.30 ylös. Onnistuin melko hyvin. Välillä ehkä venyi nukkumaanmeno hiukan myöhäisemmäksi ja viikonloppuisin annoin itselleni luvan nukkua aamuisin hiukan puoliseiskaa pidemmälle. Aion jatkaa unirytmiä vielä tämän kuukauden jälkeenkin läpi kouluvuoden, hyvä unirytmi ja runsaat yöunet antavat niin paljon voimia kouluun ja kaikkeen muuhunkin. Elämä on niin paljon helpompaa ja kivempaa, kun on nukkunut yöt hyvin!

perjantai 29. elokuuta 2014

#kutsumua

Suomen Lukiolaisten Liiton #kutsumua -kampanja on inspiroinut myös mua. Kampanjakuvien ilmestyessä sosiaaliseen mediaan aloin miettiä, mitä itse voisin paperiini kirjoittaa. Vaikka en olekaan koskaan kuulunut koulun suosituimpiin, minulla ei ole rankkoja koulukiusaamistarinoita menneisyydessä. Vaikka olenkin joskus vähän keskivertoa hiljaisempi, pukeudun keskivertoa surkeammin ja olen kiinnostunut erilaisista asioista kuin suurin osa ikäisistäni ja vaikka joskus koen itseni yksinäiseksi, olen säästynyt ala-arvoisilta nimityksiltä. 

Yksi asia, joka kuitenkin saa fiksuimmatkin ystävät laukomaan tahattomasti satuttavia kommentteja, on uskonto. Sana "mormoni" herättää ihmisissä niin erilaisia rekatioita. Keräsin omaan paperiini ikimuistoisia ja tyypillisiä kommentteja, joita minulle on sanottu uskontooni liittyen.
  
"Mormooni on tosi normaali hormooni"  huusi minulle kerran kaksi koululaistani tyttöä, kun olin ala-asteella. Ala-asteen loppupuolella tieto uskostani levisi nopeasti ympäri koulua, kun pidin uskonnon tunneilla esitelmiä kirkosta eri luokille. Joukkoon näköjään sattui pari huomionhakuista tyttöä, jotka halusivat osoittaa "nokkeluutensa" keksittyään, että mormoni ja hormoni rimmaavat keskenään. Hihhih. Joskus kommentit ovat niin pöhköjä ja päättömiä, etten tiedä miten huolissaan pitäisi olla kommentoijien puolesta. 

"Kuinka monta äitiä sulla on?" Ennakkoluulot. Ne juuri. Mormoneihin kohdistuu paljon ennakkoluuloja, väärää tietoa löytyy koulukirjoista ja jopa opettajat koulussa ovat joskus sanoneet uskonnostani jotain sellaista, mikä ei todellakaan pidä paikkansa. Moniavioisuus on yksi suurimmista ennakkoluuloista, eikä se pidä paikkansa. 

"Ne uskonnontuputtajat" Loukkaannun, kun joku sanoo, että mormonit tuputtavat uskontoa. Kirkollamme on lähetyssaarnaajia ympäri maailmaa. Uskonto on tehnyt heidät joskus onnellisiksi, joten he haluavat uhrata vapaaehtoisesti aikaansa ja auttaa muita ihmisiä löytämään elämäänsä sitä samaa onnea . Pitää paikkansa, että lähetyssaarnaajat saattavat hyvinkin rohkeasti aloittaa keskustelun muiden ihmisten kanssa julkisissa kulkuneuvoissa ja kaduilla, mutta he eivät koskaan pakkokäännytä ketään tai tuputa uskontoa. On joskus hupaisaa, että ihmiset valittavat miksi suomalaiset ovat niin ujoja ja kukaan ei juttele esimerkiksi bussissa, mutta sitten kun bussissa viereen istuva lähetyssaarnaaja kysyy miten päiväsi on mennyt, heti käännetään selkä. Onneksi on myös ihanan iloisia ja avoimia ihmisiä, jotka kohteliaasti juttelevat hetken! Lisää lähetyssaarnaajien työstä oli esimerkiksi tänään ilmestyneessä Anna-lehdessä, suosittelen lukemaan! :) 

"Ai te ajattele tolleen? Siinä tapauksessa se on huono uskonto!" Joskus ärsyttää. Ärsyttää, että ihmiset, jotka pitävät itseään niin suvaitsevaisina ja avoimia, tuomitsevat jotkin meidän kirkossamme opetettavat periaatteet. Olemme "raamatunaikaisia", "rajoitamme yksilön valinnanvapautta", "emme anna ihmisten ajatella itse", "pidämme itseämme parempina kuin muut" ja niin edelleen. Älkää pliis ajatelko noin. Mormonien 11. uskonkappale kuuluu: "Me vaadimme oikeutta palvella omaa kaikkivaltiasta Jumalaa oman omantuntomme vaatimusten mukaan ja sallimme kaikille ihmisille saman oikeuden, palvelivatpa he miten, missä tai mitä tahansa." Pidän tuosta uskonkappaleesta. Minä haluan uskoa Kristukseen, harjoittaa uskontoani ja ajatella asioista tietyllä tavalla ja haluan, että sinä kunnioitat minua, annat minun toimia kuten haluan ja pidät minua yhtä arvokkaana ihmisenä kuin itseäsi. Sinä saat uskoa mihin haluat, tehdä mitä haluat ja ajatella niin kuin itse haluat ja minä puolestani kunnioitan sinua, annan sinun tehdä omat valintasi ja sinä olet minulle tärkeä siitä huolimatta.

 
Onneksi suurin osa kommenteista, joita kuulen, on positiivisia. "Ei ihmekään kun sulla on niin hyvät käytöstavat" oli yksi ikimuistoisimmista. Monet ovat uteliaita uskontoni suhteen ja kyselevät minulta paljon. Uskonto on minulle tärkeä asia ja tulen hyvälle mielelle, kun joku osoittaa kiinnostustaan sitä kohtaan kyselemällä kysymyksiä tai tulemalla mukaani kirkon kokouksiin. Jokainen saa kuitenkin tehdä omat valintansa ja myös ne ystävistäni, joita ei kiinnosta uskonto yhtään, ovat minulle yhtä tärkeitä ja rakastan heitä yhtä paljon. Kirjoitin lappuuni: "Ihanaa, että sä uskallat rohkeasti elää sen mukaan, minkä tiedät oikeaksi. Olet aito ja hyväsydäminen". Vaatii joka päivä rohkeutta elää oman uskon mukaan ja tehdä oikeita valintoja, se ei ole helppoa. Olen otettu, kun joku huomaa sen ja arvostaa lujaa vakaumustani ja haluani tehdä hyvää. 


P.S. haluisin, että Iivari, Kiri, Alina ja Fiona osallistuis myös tähän haasteeseen blogeissaan!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Sä oot just paras!

Lähetystyön ABC: D niin kuin "Discover the best in yourself and others"

"Mä osaan nähdä ihmisissä positiivisia asioita ja muistan kertoa niistä niille", kerron yleensä, kun joku kysyy mun vahvuuksista. Yritän parhaani mukaan nähdä kaikki ihmiset Jumalan poikina ja tyttärinä, joilla jokaisella on tarkoitus ja päämäärä. Yritän jokaisen tapaamani ihmisen kohdalla ajatella, että hänellä on vanhemmat, jotka rakastavat häntä yli kaiken. Yritän aina uuden ihmisen tavatessani miettiä: "Millaisiin ominaisuuksiin tämän henkilön nykyinen/tuleva puoliso on rakastunut/rakastuu hänessä?"

Teen parhaani, että nämä ihmiset myös itse oppisivat näkemään itsensä sen positiivisen, mitä minä näen heissä. Jos minä näen jotain positiivista jossian henkilössä, mutta en koskaan sano sitä, se on sama kuin paketoisin lahjan, mutten koskaan antaisi sitä.

Joskus sanon vain "kiitos paljon avusta" ja hymyilen, toisinaan sanon "olipas kiva käydä kanssasi ulkona tänään". Toisinaan kirjoitan lyhyen tekstiviestin, joskus taas sujautan toisen taskuun lapun, jossa kerron ominaisuuksista, joita hänessä arvostan. Joskus leivon laatikollisen keksejä ja kerron ihmiselle tällä tavoin, että ajattelin häntä. Joskus taas haastan itseni keksimällä mahdollisimman monta syytä, miksi pidän jostain tietystä henkilöstä, ja sitten jaan tämän listan hänen kanssaan. 

Jotta tämäkään postaus ei jäisi pelkälle teorian tasolle, olen valinnut kahdeksan ystävääni, jotka mielestäni ansaitsevat pienen kehun juuri tänään. Kirjoitan alle kirjaimet A:sta H:n, julkaisen postauksen ja sitten linkitän heille linkin tähän postaukseen ja kerron heille heidän oman kirjaimensa. 

Henkilö A: Sä oot yks persoonallisimmista ihmisistä, joita tunnen. Oot rohkea ja uskallat sanoa mielipiteesi asiaan kuin asiaan, uskallat kertoa mistä pidät ja mistä et pidä. Oot taitava monessa jutussa ja halukas oppimaan koko ajan lisää ja oppimaan uusia juttuja. Ystävyys sun kanssa on tosi avartavaa. 

Henkilö B: Sä oot joka kerta varsinainen päivän piristys! Sun kanssa voin olla täysin oma itseni, koska ymmärrät mua ja mun hauskoja juttuja, ollaan jotenkin samalla aaltopituudella. Kiitos erityisesti myös siitä, että jaksat aina kannustaa ihan älyttömästi!

Henkilö C: Ihailen ihan mielettömästi sitä draivia, joka sussa on. Oot hyvä kaikessa ja oikeesti ehkä paras johtaja, jonka tiedän. Jaksat aina kysyä mitä kuuluu ja huolehdit jokaisesta johdettavastasi henkilökohtaisesti. Mulla on aina sellanen olo, että välität! 

Henkilö D: Mun mielestä on ihan mieletöntä, miten meillä synkkaa niin hyvin. Ollaan niin samanlaisia ihmisiä ja kiinnostuneita tosi samanlaisista jutuista, mutta silti ollaan ihan erilaisia. Mä oon aina ihaillut, miten sulla riittää energiaa tehdä kaikki niin hyvin ja huolella, voi kunpa mullakin ois!

Henkilö E: Oot ihan supertarmokas, innokas ja positiivinen! Sun kanssa on ihana tehdä juttuja yhdessä, kun vedät aina jostain sun supervoimat esille ja teet kaiken niin superhyvin, lannistumatta! Ihailen sua paljon ja haluan jonain päivänä olla samanlainen kun sä!

Henkilö F: Mä jotenkin oon aina ihaillut sitä, miten oot oman elämäsi supertähti. Unelmoit, mutta et jätä mitään pelkästään unelman tasolle, vaan myös oikeasti toteutat niitä. Susta tulee vielä jotain tosi suurta, plus että sulla on niin kultainen sydän ettei voi muuta kun hymyillä!

Henkilö G: Mun mielestä on ihan mieletöntä, miten paljon jaksat välittää ja rakastaa. Sä oot niin hyvä ihmisten kanssa, sulla aina riittää aikaa kuunnella ja olla kiva. Mulle on tullut maailman paras mieli niin monta kertaa kaikesta siitä ihanasta, mitä oot tehnyt mulle. Kiitos rakas!

Henkilö H: Sulla on maailman sydäntäsulattavin hymy, mutta vielä enemmän mun sydän sulaa kaikesta siitä, mitä oot sisältä. Oot niin lämmin ja kaunis ihminen, ettei mitään rajaa. Kiitos, että olet olemassa! 

Kaikki ystävät A:sta H.n ja muutkin tietysti (jos en valinnut sua, niin laita viestiä ja pyydä kehua!), ootte ihan parhaita!

Tässä on mun minilähetystyötoveri Sisar Pace, ehkä maailman hulvattomin ja positiivisin ihminen! Sisar Pacella on kyky saada ihmiset hymyilemään ja tuntemaan itsensä rakastetuiksi! 

P.S. tsekkaa pari artikkelia!

Jos kaipaat lukemista tylsään arki-iltaasi, mä suosittelen lämpimästi:


Mitäs hyviä artikkeleita te ootte lueskelleet tai kirjoitelleet viime aikoina? Linkatkaa kommenteihin suosituksia, niin käyn tsekkaamassa! Erityisesti englanninkieliset artikkelit ja/tai yhteiskunnalliset aiheet kiiinnostaa just nyt, koska ylppärit lähestyy! 

lauantai 23. elokuuta 2014

Mitä partio on tuonut elämääni

Kun kaverini houkuttelivat minut partioon noin kymmenen vuotta sitten, en osannut aavistaa kuinka rakas harrastus ja tärkeä osa elämääni siitä tulisi. Nuorempana partio oli minulle jokaviikkoinen kokoontuminen oman ryhmän kanssa, muutamia kertoja vuodessa tehtävät retket sekä oman lippukunnan omiin perinteisiin ja tempauksiin osallistuminen. Jo pienestä sudenpennusta lähtien olen oppinut hyödyllisiä selviytymis- ja yhteistyötaitoja sekä päässyt retkeilemään ja tutustunut uusiin ystäviin.  Myin ensimmäistä kertaa partiolaisten adventtikalentereita, kun olin 8-vuotias. Opin siis jo silloin, millaista on tehdä töitä yhteisten asioiden eteen. 

Velvollisuuksia ja vastuullisuutta

Hieman vanhempana olen päässyt järjestämään erilaisia retkiä ja tapahtumia, johtamaan eri-ikäisten ryhmiä sekä osallistumaa vapaaehtoisena monenlaisiin projekteihin. Tähän mennessä suurin luottamuspesti, jossa olen toiminut partiossa, oli viime kesän Lounais-Suomen Partiopiirin n. 3500 hengen piirileiriprojektin tiedotustiimissä nettimestarina toimiminen. Vastasin kyseisessä projektissa leirin nettisivujen ja sosiaalisen median kanavien sisällöstä. On ehkä sanomattakin selvää, että tämän kaltaisissa tehtävissä oppii kantamaan vastuuta ja olemaan luotettava.  Olen myös käynyt monenlaisia kursseja, kuten ryhmänohjaajakurssin, leikinohjaajakurssin, toimittajakoulutuksen sekä medialähettiläskurssin. Partiossa on hienoa, kuinka saa jatkuvasti kehittää itseään ja tehdä asioita, jotka kiinnostavat juuri itseään. 

Ystävyyttä yli rajojen

Partio on opettanut minulle paljon myös toisen ihmisen kunnioittamisesta sekä ystävyydestä. Partiossa olen tavannut paljon erilaisia ihmisiä. Nuorimmat partioystäväni ovat 7-vuotiaita ja vanhimmat jo eläkeikäisiä. Kansainvälisillä leireillä olen tavannut myös paljon ulkomaalaisia partiolaisia: irlantilaisia, tanskalaisia, indonesialaisia, marokkolaisia, amerikkalaisia…. Aina uusia ihmisiä kohdatessa ei ole löytynyt edes yhteistä kieltä, mutta kaikki he ovat opettaneet minulle jotain uutta. Olen tanssinut irlantilaisia kansantansseja ja syönyt indonesialaisten illallisvieraana. Uusiin ihmisiin tutustuminen on rikastuttanut maailmankuvaani ja auttanut ymmärtämään erilaisuutta.  

Mahdollisuuksia palvella

Partio on joukkuelaji, joten jatkuvasti oppii asioita muiden palvelemisesta. Lähes kaikki, mitä teen partiossa, on jollain tavalla toisten palvelemista. Erityisesti lasten ja nuorten kanssa toimiessa eteen tulee tilanteita, jolloin olen lainannut makuupussiani tai villasukkiani, koska joku muu tarvitsee niitä minua enemmän. Partio on opettanut laittamaan sivuun omia mukavuuksiaan ja toimimaan niin, että koko porukalla olisi mahdollisimman kivaa. Olen etuoikeutettu, kun saan olla mukana mahdollistamassa partioelämyksiä monille nuorille ja lapsille sekä voin olla heille esimerkkinä. 

Kokemuksia luonnossa

Partio on myös opettanut minua kunnioittamaan luontoa ja pitämään huolta ympäristössä. Leireillä ja retkillä olemme lähes poikkeuksetta ulkona luonnossa.  Olen päässyt vaeltamaan mm. Sveitsin Alpeilla ja Kilpisjärven tuntureilla. Olen nukahtanut sekä taivasalle kesäisen järven rantaan että kamiinatelttaan yli kahdenkymmenen asteen paukkupakkasella. Erityisesti vaelluksilla, joilla kannamme itse kaikki ruokamme, vaatteemme ja telttamme, olen oppinut paljon luonnosta sekä sen arvostamisesta.

Kasvamista hengellisesti

Partiossa kasvatetaan ja kannustetaan myös hengellisyyteen. Vaikka valtaosa partioystävistäni ei kuulukaan samaan kirkkoon kuin minä kuulun, partio voi kasvattaa minua hengellisesti. Voin tehdä lähetystyötä olemalla hyvänä esimerkkinä partiossa muille ja sopivissa tilanteissa kertomalla arvoistani. Muut partiolaiset kannustavat minua elämään arvojeni mukaisesti. Kun olin Maailmanjamboreella, suomalaiset partiojohtajani antoivat minulle luvan mennä sunnuntaina sakramenttikokoukseen. Sakramenttikokous järjestettiin leirillä ja paikalla oli paljon meidän kirkkoon kuuluvia partiolaisia, suurimmaksi osaksi Utahista. Kyseisellä leirillä tutustuin paljon meidän kirkkoon kuuluviin partiolaisiin, jotka kertoivat minulle millaista on olla kirkon jäsen heidän omalla kotipaikkakunnallaan. Vaikka sakramenttikokoukseen osallistuminen leiriolosuhteissa onkin melko harvinaista, partio kasvattaa hengellisyyteen joka päivä.  Kun opin lisää luonnosta ja ympärilläni olevista ihmisistä, opin arvostamaan Taivaan Isän luomistyötä. Oppimalla tärkeitä elämäntaitoja, vastuunkantamista sekä palvelemista tulen sellaiseksi ihmiseksi, kuin Taivaan Isä haluaa minut tulevan. Olen oppinut paljon asioita, jotka tekevät minusta paremman lähetyssaarnaajan ja palvelijan Herran valtakunnassa.
Oli tammikuinen lauantaiyö ja syön partiokurssilla kebabbia iltapalaksi. Banaaniksi pukeutuneena.

Koulussa meillä oli kerran stereotypiabileet ja mä pukeuduin stereotyyppiseksi partiolaiseksi. Tollanen söpö, kiltinnäköinen, uniformuun pukeutunut tyttö on just sitä, mitä sullekin tulee ekana mieleen partiolaisista, eiks niin? Vielä jos kädessä ois "girl scout cookies" -laatikko, niin stereotypppinen tyttöpartiolaislook ois täydellinen!

Purjehtiminen kuuluu niihin kivoimpiin asioihin, joita oon partiossa saanut kokeilla.

Tällanen nolo biletyskuva, huomaa että ilta on jo pitkällä. Oon muuten sateesta märkä, en hiestä.

Loppukevennykseks vielä yks tällanen "awwskis!<3" kuva musta ja mun pikkusiskosta sudenpentuina!