Taas on yksi viikko kulunut Teneriffalla.

Tän viikon kohokohta oli
meidän "intercambios" Gran Canarian sisarten kanssa. Hermanat Griffin
ja Braun tuli käymään meidän luona Teneriffalla ja yhden vuorokauden
ajan mä tein lähetystyötä Hermana Griffinin kanssa. Me tehtiin ihan
samoja asioita, mitä tehdään tavallisena päivänä: vierailtiin ihmisten
luona, pidettiin englannin tunti ja puhuttiin ihmiselle kadulla.
Intercambioiden tarkoitus on, että me voidaan oppia muilta
lähetyssaarnaajilta ja mä opin häneltä paljon. Hermana Griffin on tosi
sydämellinen ja oli ihana tutustua häneen. Hänellä oli lähetystyön
alussa paljon samantyylisiä kokemuksia kuin mulla on nyt, joten oli
mukava puhua niistä ja saada tukea.

Eräs konkreettinen asia, jonka opin Hermana Griffiniltä, oli se,
kuinka negatiivisten ajatusten korvaaminen positiivisilla ajatuksilla
voi todella auttaa meitä olemaan onnellisempia. Hermana Griffin pyysi
mua kirjoittamaan kaikki mun negatiiviset ajatukset paperille ja sen
jälkeen hän antoi mulle toisen paperin, johon mun piti kirjoittaa
samat ajatukset positiivisina. Kuulostaa pieneltä asialta, mutta
toimii ihan oikeasti. Sen jälkeen joka kerta, kun oon tuntenut itseni
surulliseksi tai masentuneeksi, oon kirjoittanut mun negatiiviset
ajatukset ja muuttanut ne positiivisiksi. Negatiiviset laput heitän
aina roskiin ja positiiviset liimaan mun päiväkirjaan. Tää pieni
"positiivisuusharjoittelu" on aidosti auttanut mua olemaan
onnellisempi ja kiitollisempi.

Me ollaan tällä viikolla yritetty myös korjailla niitä pieniä
puutteita, joita meidän asunnossa oli. Meidän suihku ja pesukone
toimii nyt normaalisti ja oon tosi kiitollinen. Joskus pienet
vastoinkäymiset tai puutteet auttaa arvostamaan niitä asioita, joita
me usein pidetään itsestäänselvyyksinä. Toimiva suihku oli suuri
siunaus etenkin intercambioiden aikana, kun meitä oli kahden asukkaan
sijasta neljä suihkunkäyttäjää.

Tässä vielä pari kuvaa. Toisessa on Hermana Griffin ja mä ja toisessa
näkymä, joka mulla on mun kirjoituspöydän ikkunasta kadulle.

Toivottavasti teillä on kaikki hyvin! Kiitos teidän kaikkien
rukouksista ja tuesta, jota saan joka viikko! Aina, jos mulla on
vaikea hetki, luen Mormonin kirjasta Moosia 24:13-15. Haluan jättää
tämän kohdan myös teille antamaan tsemppiä tulevaan viikkoon ja arjen
haasteisiin :)

13  Ja tapahtui, että Herran ääni tuli heille heidän ahdingoissaan
sanoen: Nostakaa päänne ja olkaa turvallisella mielellä, sillä minä
tiedän sen liiton, jonka te olette tehneet minun kanssani; ja minä
teen liiton kansani kanssa ja vapautan sen orjuudesta.

 14  Ja minä myös kevennän ne kuormat, jotka on pantu teidän
harteillenne, niin että te ette voi edes tuntea niitä selässänne, edes
ollessanne orjuudessa; ja tämän minä teen, jotta te tämän jälkeen
olisitte minun todistajinani ja jotta te tietäisitte varmasti, että
minä, Herra Jumala, muistan kansaani sen ahdingoissa.

 15  Ja nyt tapahtui, että Alman ja hänen veljiensä kannettavaksi
pannut kuormat kevenivät, eli Herra vahvisti heitä niin, että he
saattoivat kantaa kuormansa helposti, ja he alistuivat iloiten ja
kärsivällisesti kaikkeen Herran tahtoon.

Hermana Koivisto

Terveiset taas kaikille

Päivät täällä on tosi pitkiä ja rankkoja, mutta samaan aikaan
antoisia. Me herätään joka aamu seitsemältä ja mennään lenkille tai
kuntoillaan meidän asunnossa, sitten meillä on tunti aikaa
valmistautua päivään ennen kuin aloitetaan opiskelut. Tunti on joskus
tosi vähän, varsinkin kun meidän suihkun viemäri ei toimi ja me
joudutaan aina suihkun jälkeen vesikannulla kanssa tyhjentämään allas
ja siihen menee paljon aikaa.

Puoli yhdeksältä me aloitetaan opiskelut ja opiskellaan pyhiä
kirjoituksia ensin puoli tuntia yksin ja sitten yhdessä toverin
kanssa. Puoli yhdeltätoista me lähdetään asunnosta ja vieraillaan
meidän amigojen luona. (Amigo kirjaimellisesti tarkoittaa
ystävää,mutta meidän lähetyssaarnaajien kielessä se tarkoittaa
henkilöä, joka haluaa oppia lisää evankeliumista....Suomessa
lähetyssaarnaajat käyttää sanaa tutkija)

Kahdelta on meidän "mediodia" eli siesta, jolloin me syödään lounasta
ja opiskellaan espanjan kieltä. Tai siis useimpina päivinä, koska
joskus meidän aikataulutus menee pieleen ja juostaan vaan paikasta
toiseen ja joudutaan skippaamaan opiskelut. Mediodian jälkeen me
mennään takaisin ulos, vieraillaan meidän amigojen luona tai
seurakunnan jäsenten luona tai sitten vaan puhutaan kadulla ihmisille
ja etsitään uusia amigoja.

Me palataan takaisin kotiin joka ilta viimeistään kymmeneltä ja ollaan
ihan superväsyneitä. Sitten vielä kerrataan miten ollaan onnistuttu
päivän tavoitteissa ja suunnitellaan seuraavaa päivää. Ja mennään
melkein heti samantien nukkumaan.

Oon aina luullut, että olin kiireinen ihminen lukioaikana, kun päivät
oli täynnä koulua ja oppilaskuntaa ja partiota ja vapaailtoja oli tosi
vähän, mutta nyt oon tajunnut että mun elämä ei ollutkaan niin
kiireistä kuin luulin. Täällä tuskin ehtii syömään kunnolla tai
pesemään pyykkiä (äiti älä huoli, pesen kyllä pyykit aina ja käytän
puhtaita vaatteita).

Välillä tää aikataulu tuntuu tosi rankalta ja joskus väsyneinä hetkinä
toivon salaa, että kunpa tää ois ohi jo. Hermana Mattson kuitenkin
lohduttaa mua, että parin viikon jälkeen kunhan oon tottunut
lähetyssaarnaajan elämään, tää on oikeasti tosi hauskaa. Ja luotan
siihen. Tää on tosi upeaa auttaa muita ihmisiä. On ollut tosi hienoa
huomata, että miten meidän amigoilla ja seurakunnan jäsenillä on tosi
erilaisia ongelmia (kuten vaikeuksia lopettaa tupakointi, perheenjäsen
on kuollut hiljattain yms), niin evankeliumi voi auttaa kaikissa
näissä ongelmissa. Kun nämä ihmiset osoittavat uskoa Jeesukseen
Kristukseen ja Hänen sovitustyöhönsä, he kokevat aivan ihmeellisiä
asioita heidän elämässään. Meidän lähetyssaarmaajien rooli on opettaa
ihmisille, miten he voivat vahvistaa suhdettaan Jumalan kanssa ja
saada vastauksia rukouksiinsa.

Pitkien päivien vastapainoksi on tosi hauskaa oppia tuntemaan
seurakunnan jäseniä täällä. Meidän seurakunnassa on tosi mukavia
ihmisiä, jotka kutsuvat koteihinsa syömään ja auttavat meitä
lähetystyön tekemisessä myös. Sunnuntaisin on tosi mukava mennä
kirkkoon, koska seurakunta täällä tuntuu ihan kuin perheeltä ja
muistuttaa tosi paljon mua siitä rakkaudesta, jota tunnen aina
Suomessa mun kotiseurakunnassa. Joka sunnuntai-ilta me kokoonnutaan
meidän kirkolle viettämään perheiltaa koko seurakunnan kanssa ja
vietetään aikaa yhdessä.

 Eilen ennen perheiltaa meillä oli kastetilaisuus seurakunnassa ja se
oli yksi viikon parhaista kokemuksista. Meidän seurakunnan toiset
lähetyssaarnaajat olivat opettaneet häntä ja olimme kaikki tosi
iloisia tämän miehen puolesta. Myös mulla ja Hermana Mattsonilla on
muutamia "amigoja", jotka haluavat mennä kasteelle ja he myös tunsivat
suurta iloa ja rauhaa kastetilaisuudessa.

Kuva 1 & 2 :Hermana Mattsonin kanssa piknikillä puistossa
Kuva 3 & 4 : Meillä oli viime viikolla koulutustilaisuus kaikkien
Kanarian saarten lähetyssaarnaajien kanssa. Meitä on neljällä eri
saarella, joten kaikki samalla saarella olevat lähetyssaarnaajat
kokoontuivat yhteen ja me oltiin netin kautta yhteydessä toisiimme.
Koulutuksen jälkeen me mentiin syömään Hermana Meltonin ja Hermana
Turinan kanssa, he ovat lähetyssaarnaajia Los Cristianosissa saaren
etelässä. Hermana Melton oli mun hyvä kaveri MTC:ssä ja oli kivaa
nähdä heitä taas. Hermana Turina on kotoisin Tahitilta ja kerroin
hänelle, että hänen nimensä on suomea ja tarkoittaa jotain hassua. Hän
puhuu vain ranskaa ja espanjaa, joten en vielä osannut antaa
täydellistä määritelmää sanalle Turina, mutta lupasin että ensi
kerralla kun tavataan, osaan selittää espanjaksi mitä Turina
tarkoittaa!

Lämpimin terveisin,
Hermana Koiviston

Terveisiä Teneriffalta!

Teidän sähköpostiviesteistä päätellen Suomessa lämpömittari lähentelee
nollaa...minun ei tarvitse tänä talvena paljon kylmyydestä tarvitse
kärsiä, koska olen tällä hetkellä Kanarian saarilla Teneriffalla Santa
Cruz -nimisessä kaupungissa. Mun toveri on Hermana Mattson, joka on
kotoisin Oregonista.

Tiistaina oli tosi haikeaa jättää MTC taakse, mutta olin samalla tosi
innoissani "oikean" lähetystyön aloittamisesta. Tiistai me uudet
lähetyssaarnaajan vietettiin päivä meidän lähetyspresidentin perheen
luona ja illalla oli kova pakkausurakka, kun me Kanarian saarille
menevät lähetyssaarnaajan jouduttiin jättämään puolet meidän
tavaroista pois ja mahduttamaan meidän koko omaisuus vain yhteen
matkalaukkuun. Se tuntui aluksi vaikealta, mutta opetti mulle, ettei
mikään tavara loppujen lopuksi ole korvaamaton ja että me tullaan
toimeen paljon vähemmällä kuin me luullaan.

Santa Cruzissa on paljon ihmisiä, jotka haluavat oppia kirkosta ja
evankeliumista, joten meidän päivät on aamusta iltaan täyteen
opetuksia ihmisten kanssa. Ihmiset täällä ovat tosi ystävällisiä ja
kohteliaita. Aina, kun me puhutaan ihmisille kadulla tai
raitiovaunussa, ihmiset kuuntelevat ja melkein joka kerta jopa antavat
puhelinnumeronsa, koska haluavat tietää enemmän. Se tuntuu tosi
hyvältä, koska Madridissa ihmiset olivat joskus tosi epäystävällisiä
meille ja eivät yleensä tykänneet lähetyssaarnaajista. Evankeliumin
opettamisen lisäksi me opetetaan englantia joka tiistai ja torstai
ilmaiseksi kaikille halukkaille.

Nyt viikonloppuna oli yleiskonferenssiviikonloppu ja oli tosi kiva
päästä kuuntelemaan profeettaa, uusia apostoleja ja muita puhujia.
Yksi yleiskonferenssisessioista me katsottiin Hermana Mattsonin kanssa
eilen illalla tähtitaivaan alla meidän kirkon pihalla ja syötiin
kuivaa leipää ja juotiin mehua. Se oli yksi ikimuistoisimmista
yleiskonferenssikokemuksista.

Toivottavasti teillä kaikilla on kaikki hyvin :) kirjeet menee
edelleen meidän Madridin lähetystoimiston kautta ja nyt mulla on
enemmän aikaa lukea sähköposteja, kun ne tulee suoraan mun iPadiin :)
(saan lukea viestejä joka päivä, mutta vastailen ainoastaan
maanantaisin)

Terkkuja kaikille!


Hermana Mattson näyttää tältä! Terveisiä kaikille Santa Cruzin mäkkäristä :)