90 päivää lähtöön

90 päivää. Kolme kuukautta. Se on tosi lyhyt aika ja menee silmänräpäyksessä, mutta samaan aikaan se tuntuu piinaavan pitkältä ikuisuudelta. 

Olen innoissani lähdöstä, mutta samaan aikaan mielessä on monenlaisia pelkoja ja epäilyksiä: entä jos en opikaan espanjan kieltä tarpeeksi hyvin? Entä jos saan parikseni lähetyssaarnaajan, jonka kanssa en tulekaan kovin hyvin toimeen? Entä jos en jaksakaan pitkiä ja raskaita päiviä Espanjan kuuman auringon alla? Entä jos jokin menee pieleen, enkä nautikaan ajastani lähetyssaarnaajana? 

Vaikka välillä tuntuu lähteä yksin maailmalle vieraaseen kulttuuriin uusien ihmisten keskelle, tiedän, etten tule olemaan yksin. Ympärilläni tulee olemaan ihmisiä, jotka auttavat ja tukevat minua lähetystyössäni, mutta ennen kaikkea Herra on kanssani. Lähden Espanjaan tekemään Herran työtä, Hän on kutsunut minut siihen. Taivaallinen Isäni ei ole koskaan elämässäni jättänyt minua yksin, joten tiedän, ettei Hän jätä nytkään. Luotan Häneen täysin ja vaikka tiedän, että kuukaudet Espanjassa eivät tule olemaan helppoja, voin tulla lähemmäs Taivaan Isääni ja kokea suurempaa rakkautta ja onnellisuutta kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. 

Tällä hetkellä valmistaudun ostamalla lähetystyössä tarvitsemiani vaatteita ja tavaroita, opiskelemalla espanjan kieltä, kuntoilemalla säännöllisesti sekä ennen kaikkea tutkimalla pyhiä kirjoituksia ja vahvistamalla uskoani Jeesukseen Kristukseen. 

Tässä vielä biisi, joka antaa mulle voimaa silloin kun tuntuu, etten pysty. 

P.S. Tiedoksi kaikille blogini lukijoille, että tämän viikon alusta se on ollut virallista: musta tulee ylioppilas tänä keväänä! Saan valkolakin puolentoista viikon päästä lauantaina, oon tosi innoissani!