sunnuntai 31. elokuuta 2014

Syyskuun tavoite: Tutkia joka päivä pyhiä kirjoituksia 30 min

Mä rakastan pyhiä kirjoituksia. Rakastan raamattua ja Mormonin kirjaa ja muita pyhiä kirjoja. Usein niitä tutkimalla saan päivään hengellistä voimaa ja löydän vastauksia kysymyksiin, joita olen pohtinut. 

Minilähetystyössä tutkimme joka päivä pyhiä kirjoituksia PALJON. Tutkimme ensin aamulla tunnin yksin, sitten tunnin tovereidemme kanssa ja iltapäivällä päivällisen yhteydessä varasimme taas tunnin pyhien kirjoitusten tutkimisille. Se oli mahtavaa, opin viikon aikana niin paljon uutta ja sain paljon inspiraatiota elämääni.

Jumala on käskenyt meitä tutkimaan pyhiä kirjoituksia päivittäin. Yritän kovasti, mutta se on haasteellista. Olen päivisin aika kiireinen ja käytän tällä hetkellä paljon aikaa koulukirjojen parissa. Kaikkien harrastusten ja kiireiden välissä ei oikein malta pysähtyä niiden kaikista tärkeimpien asioiden äärelle ja yleensä illalla kun menen nukkumaan, olen niin väsynyt, etten jaksa muuta kuin nopeasti avata kirjan ja lukea yhden jakeen. 

Nyt haluan kuitenkin kuukauden ajan tsempata. Aion joka päivä varata kalenterista vähintään kolmekymmentä minuuttia pyhien kirjoitusten tutkimiselle. Tiedän, että kun teen niin, voin oppia paljon uusia asioita, joista on minulle hyötyä joka päiväisessä elämässäni ja myös lähetystyössäni. Voin saada pyhistä kirjoituksista myös paljon voimaa ja siunauksia arkeen ja jaksaa paremmin kaikki sen haasteet. 



P.S. Elokuussa yritin noudattaa lähetyssaarnaajan unirytmiä: 22.30 nukkumaan ja 6.30 ylös. Onnistuin melko hyvin. Välillä ehkä venyi nukkumaanmeno hiukan myöhäisemmäksi ja viikonloppuisin annoin itselleni luvan nukkua aamuisin hiukan puoliseiskaa pidemmälle. Aion jatkaa unirytmiä vielä tämän kuukauden jälkeenkin läpi kouluvuoden, hyvä unirytmi ja runsaat yöunet antavat niin paljon voimia kouluun ja kaikkeen muuhunkin. Elämä on niin paljon helpompaa ja kivempaa, kun on nukkunut yöt hyvin!

perjantai 29. elokuuta 2014

#kutsumua

Suomen Lukiolaisten Liiton #kutsumua -kampanja on inspiroinut myös mua. Kampanjakuvien ilmestyessä sosiaaliseen mediaan aloin miettiä, mitä itse voisin paperiini kirjoittaa. Vaikka en olekaan koskaan kuulunut koulun suosituimpiin, minulla ei ole rankkoja koulukiusaamistarinoita menneisyydessä. Vaikka olenkin joskus vähän keskivertoa hiljaisempi, pukeudun keskivertoa surkeammin ja olen kiinnostunut erilaisista asioista kuin suurin osa ikäisistäni ja vaikka joskus koen itseni yksinäiseksi, olen säästynyt ala-arvoisilta nimityksiltä. 

Yksi asia, joka kuitenkin saa fiksuimmatkin ystävät laukomaan tahattomasti satuttavia kommentteja, on uskonto. Sana "mormoni" herättää ihmisissä niin erilaisia rekatioita. Keräsin omaan paperiini ikimuistoisia ja tyypillisiä kommentteja, joita minulle on sanottu uskontooni liittyen.
  
"Mormooni on tosi normaali hormooni"  huusi minulle kerran kaksi koululaistani tyttöä, kun olin ala-asteella. Ala-asteen loppupuolella tieto uskostani levisi nopeasti ympäri koulua, kun pidin uskonnon tunneilla esitelmiä kirkosta eri luokille. Joukkoon näköjään sattui pari huomionhakuista tyttöä, jotka halusivat osoittaa "nokkeluutensa" keksittyään, että mormoni ja hormoni rimmaavat keskenään. Hihhih. Joskus kommentit ovat niin pöhköjä ja päättömiä, etten tiedä miten huolissaan pitäisi olla kommentoijien puolesta. 

"Kuinka monta äitiä sulla on?" Ennakkoluulot. Ne juuri. Mormoneihin kohdistuu paljon ennakkoluuloja, väärää tietoa löytyy koulukirjoista ja jopa opettajat koulussa ovat joskus sanoneet uskonnostani jotain sellaista, mikä ei todellakaan pidä paikkansa. Moniavioisuus on yksi suurimmista ennakkoluuloista, eikä se pidä paikkansa. 

"Ne uskonnontuputtajat" Loukkaannun, kun joku sanoo, että mormonit tuputtavat uskontoa. Kirkollamme on lähetyssaarnaajia ympäri maailmaa. Uskonto on tehnyt heidät joskus onnellisiksi, joten he haluavat uhrata vapaaehtoisesti aikaansa ja auttaa muita ihmisiä löytämään elämäänsä sitä samaa onnea . Pitää paikkansa, että lähetyssaarnaajat saattavat hyvinkin rohkeasti aloittaa keskustelun muiden ihmisten kanssa julkisissa kulkuneuvoissa ja kaduilla, mutta he eivät koskaan pakkokäännytä ketään tai tuputa uskontoa. On joskus hupaisaa, että ihmiset valittavat miksi suomalaiset ovat niin ujoja ja kukaan ei juttele esimerkiksi bussissa, mutta sitten kun bussissa viereen istuva lähetyssaarnaaja kysyy miten päiväsi on mennyt, heti käännetään selkä. Onneksi on myös ihanan iloisia ja avoimia ihmisiä, jotka kohteliaasti juttelevat hetken! Lisää lähetyssaarnaajien työstä oli esimerkiksi tänään ilmestyneessä Anna-lehdessä, suosittelen lukemaan! :) 

"Ai te ajattele tolleen? Siinä tapauksessa se on huono uskonto!" Joskus ärsyttää. Ärsyttää, että ihmiset, jotka pitävät itseään niin suvaitsevaisina ja avoimia, tuomitsevat jotkin meidän kirkossamme opetettavat periaatteet. Olemme "raamatunaikaisia", "rajoitamme yksilön valinnanvapautta", "emme anna ihmisten ajatella itse", "pidämme itseämme parempina kuin muut" ja niin edelleen. Älkää pliis ajatelko noin. Mormonien 11. uskonkappale kuuluu: "Me vaadimme oikeutta palvella omaa kaikkivaltiasta Jumalaa oman omantuntomme vaatimusten mukaan ja sallimme kaikille ihmisille saman oikeuden, palvelivatpa he miten, missä tai mitä tahansa." Pidän tuosta uskonkappaleesta. Minä haluan uskoa Kristukseen, harjoittaa uskontoani ja ajatella asioista tietyllä tavalla ja haluan, että sinä kunnioitat minua, annat minun toimia kuten haluan ja pidät minua yhtä arvokkaana ihmisenä kuin itseäsi. Sinä saat uskoa mihin haluat, tehdä mitä haluat ja ajatella niin kuin itse haluat ja minä puolestani kunnioitan sinua, annan sinun tehdä omat valintasi ja sinä olet minulle tärkeä siitä huolimatta.

 
Onneksi suurin osa kommenteista, joita kuulen, on positiivisia. "Ei ihmekään kun sulla on niin hyvät käytöstavat" oli yksi ikimuistoisimmista. Monet ovat uteliaita uskontoni suhteen ja kyselevät minulta paljon. Uskonto on minulle tärkeä asia ja tulen hyvälle mielelle, kun joku osoittaa kiinnostustaan sitä kohtaan kyselemällä kysymyksiä tai tulemalla mukaani kirkon kokouksiin. Jokainen saa kuitenkin tehdä omat valintansa ja myös ne ystävistäni, joita ei kiinnosta uskonto yhtään, ovat minulle yhtä tärkeitä ja rakastan heitä yhtä paljon. Kirjoitin lappuuni: "Ihanaa, että sä uskallat rohkeasti elää sen mukaan, minkä tiedät oikeaksi. Olet aito ja hyväsydäminen". Vaatii joka päivä rohkeutta elää oman uskon mukaan ja tehdä oikeita valintoja, se ei ole helppoa. Olen otettu, kun joku huomaa sen ja arvostaa lujaa vakaumustani ja haluani tehdä hyvää. 


P.S. haluisin, että Iivari, Kiri, Alina ja Fiona osallistuis myös tähän haasteeseen blogeissaan!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Sä oot just paras!

Lähetystyön ABC: D niin kuin "Discover the best in yourself and others"

"Mä osaan nähdä ihmisissä positiivisia asioita ja muistan kertoa niistä niille", kerron yleensä, kun joku kysyy mun vahvuuksista. Yritän parhaani mukaan nähdä kaikki ihmiset Jumalan poikina ja tyttärinä, joilla jokaisella on tarkoitus ja päämäärä. Yritän jokaisen tapaamani ihmisen kohdalla ajatella, että hänellä on vanhemmat, jotka rakastavat häntä yli kaiken. Yritän aina uuden ihmisen tavatessani miettiä: "Millaisiin ominaisuuksiin tämän henkilön nykyinen/tuleva puoliso on rakastunut/rakastuu hänessä?"

Teen parhaani, että nämä ihmiset myös itse oppisivat näkemään itsensä sen positiivisen, mitä minä näen heissä. Jos minä näen jotain positiivista jossian henkilössä, mutta en koskaan sano sitä, se on sama kuin paketoisin lahjan, mutten koskaan antaisi sitä.

Joskus sanon vain "kiitos paljon avusta" ja hymyilen, toisinaan sanon "olipas kiva käydä kanssasi ulkona tänään". Toisinaan kirjoitan lyhyen tekstiviestin, joskus taas sujautan toisen taskuun lapun, jossa kerron ominaisuuksista, joita hänessä arvostan. Joskus leivon laatikollisen keksejä ja kerron ihmiselle tällä tavoin, että ajattelin häntä. Joskus taas haastan itseni keksimällä mahdollisimman monta syytä, miksi pidän jostain tietystä henkilöstä, ja sitten jaan tämän listan hänen kanssaan. 

Jotta tämäkään postaus ei jäisi pelkälle teorian tasolle, olen valinnut kahdeksan ystävääni, jotka mielestäni ansaitsevat pienen kehun juuri tänään. Kirjoitan alle kirjaimet A:sta H:n, julkaisen postauksen ja sitten linkitän heille linkin tähän postaukseen ja kerron heille heidän oman kirjaimensa. 

Henkilö A: Sä oot yks persoonallisimmista ihmisistä, joita tunnen. Oot rohkea ja uskallat sanoa mielipiteesi asiaan kuin asiaan, uskallat kertoa mistä pidät ja mistä et pidä. Oot taitava monessa jutussa ja halukas oppimaan koko ajan lisää ja oppimaan uusia juttuja. Ystävyys sun kanssa on tosi avartavaa. 

Henkilö B: Sä oot joka kerta varsinainen päivän piristys! Sun kanssa voin olla täysin oma itseni, koska ymmärrät mua ja mun hauskoja juttuja, ollaan jotenkin samalla aaltopituudella. Kiitos erityisesti myös siitä, että jaksat aina kannustaa ihan älyttömästi!

Henkilö C: Ihailen ihan mielettömästi sitä draivia, joka sussa on. Oot hyvä kaikessa ja oikeesti ehkä paras johtaja, jonka tiedän. Jaksat aina kysyä mitä kuuluu ja huolehdit jokaisesta johdettavastasi henkilökohtaisesti. Mulla on aina sellanen olo, että välität! 

Henkilö D: Mun mielestä on ihan mieletöntä, miten meillä synkkaa niin hyvin. Ollaan niin samanlaisia ihmisiä ja kiinnostuneita tosi samanlaisista jutuista, mutta silti ollaan ihan erilaisia. Mä oon aina ihaillut, miten sulla riittää energiaa tehdä kaikki niin hyvin ja huolella, voi kunpa mullakin ois!

Henkilö E: Oot ihan supertarmokas, innokas ja positiivinen! Sun kanssa on ihana tehdä juttuja yhdessä, kun vedät aina jostain sun supervoimat esille ja teet kaiken niin superhyvin, lannistumatta! Ihailen sua paljon ja haluan jonain päivänä olla samanlainen kun sä!

Henkilö F: Mä jotenkin oon aina ihaillut sitä, miten oot oman elämäsi supertähti. Unelmoit, mutta et jätä mitään pelkästään unelman tasolle, vaan myös oikeasti toteutat niitä. Susta tulee vielä jotain tosi suurta, plus että sulla on niin kultainen sydän ettei voi muuta kun hymyillä!

Henkilö G: Mun mielestä on ihan mieletöntä, miten paljon jaksat välittää ja rakastaa. Sä oot niin hyvä ihmisten kanssa, sulla aina riittää aikaa kuunnella ja olla kiva. Mulle on tullut maailman paras mieli niin monta kertaa kaikesta siitä ihanasta, mitä oot tehnyt mulle. Kiitos rakas!

Henkilö H: Sulla on maailman sydäntäsulattavin hymy, mutta vielä enemmän mun sydän sulaa kaikesta siitä, mitä oot sisältä. Oot niin lämmin ja kaunis ihminen, ettei mitään rajaa. Kiitos, että olet olemassa! 

Kaikki ystävät A:sta H.n ja muutkin tietysti (jos en valinnut sua, niin laita viestiä ja pyydä kehua!), ootte ihan parhaita!

Tässä on mun minilähetystyötoveri Sisar Pace, ehkä maailman hulvattomin ja positiivisin ihminen! Sisar Pacella on kyky saada ihmiset hymyilemään ja tuntemaan itsensä rakastetuiksi! 

P.S. tsekkaa pari artikkelia!

Jos kaipaat lukemista tylsään arki-iltaasi, mä suosittelen lämpimästi:


Mitäs hyviä artikkeleita te ootte lueskelleet tai kirjoitelleet viime aikoina? Linkatkaa kommenteihin suosituksia, niin käyn tsekkaamassa! Erityisesti englanninkieliset artikkelit ja/tai yhteiskunnalliset aiheet kiiinnostaa just nyt, koska ylppärit lähestyy! 

lauantai 23. elokuuta 2014

Mitä partio on tuonut elämääni

Kun kaverini houkuttelivat minut partioon noin kymmenen vuotta sitten, en osannut aavistaa kuinka rakas harrastus ja tärkeä osa elämääni siitä tulisi. Nuorempana partio oli minulle jokaviikkoinen kokoontuminen oman ryhmän kanssa, muutamia kertoja vuodessa tehtävät retket sekä oman lippukunnan omiin perinteisiin ja tempauksiin osallistuminen. Jo pienestä sudenpennusta lähtien olen oppinut hyödyllisiä selviytymis- ja yhteistyötaitoja sekä päässyt retkeilemään ja tutustunut uusiin ystäviin.  Myin ensimmäistä kertaa partiolaisten adventtikalentereita, kun olin 8-vuotias. Opin siis jo silloin, millaista on tehdä töitä yhteisten asioiden eteen. 

Velvollisuuksia ja vastuullisuutta

Hieman vanhempana olen päässyt järjestämään erilaisia retkiä ja tapahtumia, johtamaan eri-ikäisten ryhmiä sekä osallistumaa vapaaehtoisena monenlaisiin projekteihin. Tähän mennessä suurin luottamuspesti, jossa olen toiminut partiossa, oli viime kesän Lounais-Suomen Partiopiirin n. 3500 hengen piirileiriprojektin tiedotustiimissä nettimestarina toimiminen. Vastasin kyseisessä projektissa leirin nettisivujen ja sosiaalisen median kanavien sisällöstä. On ehkä sanomattakin selvää, että tämän kaltaisissa tehtävissä oppii kantamaan vastuuta ja olemaan luotettava.  Olen myös käynyt monenlaisia kursseja, kuten ryhmänohjaajakurssin, leikinohjaajakurssin, toimittajakoulutuksen sekä medialähettiläskurssin. Partiossa on hienoa, kuinka saa jatkuvasti kehittää itseään ja tehdä asioita, jotka kiinnostavat juuri itseään. 

Ystävyyttä yli rajojen

Partio on opettanut minulle paljon myös toisen ihmisen kunnioittamisesta sekä ystävyydestä. Partiossa olen tavannut paljon erilaisia ihmisiä. Nuorimmat partioystäväni ovat 7-vuotiaita ja vanhimmat jo eläkeikäisiä. Kansainvälisillä leireillä olen tavannut myös paljon ulkomaalaisia partiolaisia: irlantilaisia, tanskalaisia, indonesialaisia, marokkolaisia, amerikkalaisia…. Aina uusia ihmisiä kohdatessa ei ole löytynyt edes yhteistä kieltä, mutta kaikki he ovat opettaneet minulle jotain uutta. Olen tanssinut irlantilaisia kansantansseja ja syönyt indonesialaisten illallisvieraana. Uusiin ihmisiin tutustuminen on rikastuttanut maailmankuvaani ja auttanut ymmärtämään erilaisuutta.  

Mahdollisuuksia palvella

Partio on joukkuelaji, joten jatkuvasti oppii asioita muiden palvelemisesta. Lähes kaikki, mitä teen partiossa, on jollain tavalla toisten palvelemista. Erityisesti lasten ja nuorten kanssa toimiessa eteen tulee tilanteita, jolloin olen lainannut makuupussiani tai villasukkiani, koska joku muu tarvitsee niitä minua enemmän. Partio on opettanut laittamaan sivuun omia mukavuuksiaan ja toimimaan niin, että koko porukalla olisi mahdollisimman kivaa. Olen etuoikeutettu, kun saan olla mukana mahdollistamassa partioelämyksiä monille nuorille ja lapsille sekä voin olla heille esimerkkinä. 

Kokemuksia luonnossa

Partio on myös opettanut minua kunnioittamaan luontoa ja pitämään huolta ympäristössä. Leireillä ja retkillä olemme lähes poikkeuksetta ulkona luonnossa.  Olen päässyt vaeltamaan mm. Sveitsin Alpeilla ja Kilpisjärven tuntureilla. Olen nukahtanut sekä taivasalle kesäisen järven rantaan että kamiinatelttaan yli kahdenkymmenen asteen paukkupakkasella. Erityisesti vaelluksilla, joilla kannamme itse kaikki ruokamme, vaatteemme ja telttamme, olen oppinut paljon luonnosta sekä sen arvostamisesta.

Kasvamista hengellisesti

Partiossa kasvatetaan ja kannustetaan myös hengellisyyteen. Vaikka valtaosa partioystävistäni ei kuulukaan samaan kirkkoon kuin minä kuulun, partio voi kasvattaa minua hengellisesti. Voin tehdä lähetystyötä olemalla hyvänä esimerkkinä partiossa muille ja sopivissa tilanteissa kertomalla arvoistani. Muut partiolaiset kannustavat minua elämään arvojeni mukaisesti. Kun olin Maailmanjamboreella, suomalaiset partiojohtajani antoivat minulle luvan mennä sunnuntaina sakramenttikokoukseen. Sakramenttikokous järjestettiin leirillä ja paikalla oli paljon meidän kirkkoon kuuluvia partiolaisia, suurimmaksi osaksi Utahista. Kyseisellä leirillä tutustuin paljon meidän kirkkoon kuuluviin partiolaisiin, jotka kertoivat minulle millaista on olla kirkon jäsen heidän omalla kotipaikkakunnallaan. Vaikka sakramenttikokoukseen osallistuminen leiriolosuhteissa onkin melko harvinaista, partio kasvattaa hengellisyyteen joka päivä.  Kun opin lisää luonnosta ja ympärilläni olevista ihmisistä, opin arvostamaan Taivaan Isän luomistyötä. Oppimalla tärkeitä elämäntaitoja, vastuunkantamista sekä palvelemista tulen sellaiseksi ihmiseksi, kuin Taivaan Isä haluaa minut tulevan. Olen oppinut paljon asioita, jotka tekevät minusta paremman lähetyssaarnaajan ja palvelijan Herran valtakunnassa.
Oli tammikuinen lauantaiyö ja syön partiokurssilla kebabbia iltapalaksi. Banaaniksi pukeutuneena.

Koulussa meillä oli kerran stereotypiabileet ja mä pukeuduin stereotyyppiseksi partiolaiseksi. Tollanen söpö, kiltinnäköinen, uniformuun pukeutunut tyttö on just sitä, mitä sullekin tulee ekana mieleen partiolaisista, eiks niin? Vielä jos kädessä ois "girl scout cookies" -laatikko, niin stereotypppinen tyttöpartiolaislook ois täydellinen!

Purjehtiminen kuuluu niihin kivoimpiin asioihin, joita oon partiossa saanut kokeilla.

Tällanen nolo biletyskuva, huomaa että ilta on jo pitkällä. Oon muuten sateesta märkä, en hiestä.

Loppukevennykseks vielä yks tällanen "awwskis!<3" kuva musta ja mun pikkusiskosta sudenpentuina!

Tsekkaa: Sister Olivia Bitner

Toinen mun minilähetystyötovereista, Sisar Bitner, kirjoittaa blogia lähetystyöstään ja seikkailuistaan Suomessa.

Sisar Bitner on ehdottomasti yks parhaita lähetyssaarnaajia, joita koskaan oon tavannut. Hänellä on halu tulla paremmaksi lähetyssaarnaajaksi ja oppia uutta koko ajan. Hän opiskelee ahkerasti niin evankeliumia kuin suomen kieltäkin - ja puhuu suomea aikas törkeän hyvin! Sisar Bitner tulee tosi hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa, hän osaa kuunnella heitä ja saa heidät tuntemaan olonsa rakastetuksi. Mulla oli suuri etuoikeus olla hänen toverinaan viikon ajan ja oppia tuntemaan häntä. Hän opetti minut näkemään itseni sellaisena, kuin Jumala näkee minut. Hän opetti, ettei minun tarvitse olla kukaan muu, olen juuri hyvä tällaisena kuin nyt olen, että muut ihmiset rakastavat minua tällaisena kuin olen, ja mikä tärkeintä - että Jumala rakastaa minua. 

Lähetystyöblogissaan hänen äitinsä julkaisee Sisar Bitnerin jokaviikkoisen sähköpostin perheelleen, jossa hän vuodattaa sydämensä kyllyydestä viikon tapahtumat ja kaiken sen, mitä hän on kuluneella viikolla nähnyt, oppinut ja kokenut Suomessa. Sisar Bitner kirjoittaa omalla persoonallisella, positiivisella ja innostuneella tyylillään ja saa jokaisen lukijan vakuuttumaan siitä, että lähetystyö on maailman parasta ja Suomi on ihanin maa koko maailmassa. Uusimmassa postauksessaan on myös lyhyesti kerrottu viikosta, jolloin mä olin minilähetystyössä Sisar Bitnerin ja Pacen toverina. 

Sister Bitnerin blogiin pääset klikkaamalla tästä.

Sisar Bitner (vas), minä ja Sisar Pace (ylhäällä) ! (ei me ihan joka päivä käyty mäkkärissä :D)

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Mormonin kirja vastaa kysymyksisi

Minilähetystyössä me annettiin paljon Mormonin kirjoja ihmisille. Siellä me herätettiin ihmisten mielenkiinto näyttämällä niille lista kysymyksistä, joihin Mormonin kirja voi vastata. Lista näistä "sielun kysymyksistä" teki muhun vaikutuksen ja haluisin jakaa sen myös mun blogissa. Jos teillä on kotona jossain kaapin pohjalla Mormonin kirja, mutta ette oo oikeen osannut lukea sitä, niin haastan teiät valkkaamaan tästä yhen kysymyksen joka kiinnostaa, ja sitten lukemaan lisää siitä!

  • Onko Jumala olemassa? Alma 22, s. 309
  • Mitä Jeesus Kristus odottaa minulta? 2. Nefi 9, s. 82
  • Kuinka usko Jeesukseen Kristukseen voi auttaa minua? Alma 36, s. 351
  • Onko kuoleman jälkeen elämää? Alma 40, s. 363
  • Mikä on elämän tarkoitus? Alma 34, s. 346
  • Miksi Jumala sallii jumalattomuutta ja kärsimystä? 2. Nefi 2 s. 64 ; Alma 14:9-11 s. 285, Alma 60:13, s. 426
  • Tarvitseeko vastasyntynyt lapseni kasteen? Mormoni 8, s. 624
  • Tunteeko Jumala minut? Alma 5:38, 58, s. 256
  • Vastaako Jumala rukouksiini? Enosin kirja, s. 157
  • Kuinka voin löytää rauhaa ja iloa? Moosia 2 s. 169 ja Moosia 4 s. 177
  • Kuinka perheeni voi olla onnellisempi ja yhtenäisempi? Moosia 2, s. 169
  • Kuinka voin pitää perheeni ja urani tasapainossa? 3. Nefi 13, s. 516
  • Kuinka voin lujittaa suhdetta puolisooni? 3. Nefi 14, s. 518
  • Kuinka voin välttää pahuuden, joka uhkaa perhettäni? Alma 39, s. 361
  • Kuinka voin karttaa syntiä? Hel. 5, s. 449
Jos ootte tutkineet näitä kysymyksiä Mormonin kirjasta, niin ois tosi kiva kuulla teiän ajatuksia ja mietteitä siitä, mitä ootte oppineet ja oivaltaneet ja ootteko oikeasti saaneet vastauksia kysymyksiinne, laittakaa vaikka kommenttia tähän postaukseen :)

Minilähetystyö

Viime viikolla minulla oli mahdollisuus palvella minilähetystyössä. Minilähetystyö on juuri sitä, mitä nimikin kertoo: lähetystyötä, mutta vain viikon mittaista. Tein viikon verran työtä kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa: tein tismalleen samoja asioita kuin he tekevät, noudatin samaa aikataulua ja samoja sääntöjä. 


Lähetyssaarnaajan perustaidot haltuun

Aloitimme viikon muiden minilähetyssaarnaajien kanssa ”Mini-MTC:ssä” Helsingissä. MTC eli Missionary Training Center on lähetyssaarnaajien koulutuskeskus, jossa kaikki kokoaikaiset lähetyssaarnaajat saavat muutaman viikon mittaisen koulutuksen lähetystyötänsä varten. Mini-MTC:ssä saimme muutaman tunnin mittaisen koulutuksen tärkeimmistä lähetyssaarnaajien taidoista. Harjoittelimme luontevaa keskustelua uskonnosta sekä Mormonin kirjan jakamisesta sekä kävimme läpi evankeliumin tärkeimmät opit ja periaatteet ja kuinka ne voivat auttaa opettamiamme ihmisiä. 

Yllättävä käänne: sittenkin Vaasaan!

Helsingistä lähdimme omiin kohdekaupunkeihin. Sain oman lähetystyökutsuni Ouluun ja vielä muutama tunti ennen lähtöä luulin olevani menossa sinne. Helsingissä kuitenkin selvisi, että kaupunkiani on vaihdettu ja että päädynkin Vaasaan. Suhtauduin muutokseen avoimin mielin, sillä tiesin, että minilähetystyökutsuni on tullut suoraan Jumalalta ja että Vaasa olisi oikea paikka palvella juuri minulle. Ihmiset Vaasassa tarvitsevat minua ja minä tarvitsen heitä. 

Lähetyssaarnaajat tuovat ihmisiä lähemmäs Kristusta

Lähetyssaarnaajien tehtävä on auttaa ihmisiä tulemaan lähemmäs Kristusta. Käytännössä tätä työtä tehdään tutustumalla uusiin ihmisiin, kertomalla heille uskosta, jakamalla Mormonin kirjoja, vastaamalla ihmisten kysymyksiin kirkosta, opettamalla heille lisää meidän kirkosta, kutsumalla heitä kirkon kokouksiin ja toimintoihin, rukoilemalla heidän puolestaan ja osoittamalla rakkautta heitä kohtaan. Näistä pienistä asioista koostui jokainen päivämme. Aamulla, kun lähdimme asunnoltamme, rukoilimme, että Herra auttaisi meitä löytämään mahdollisimman paljon ihmisiä, jotka tarvitsisivat meitä tänään. Sitten käytimme koko päivän auttaen jo tuntemiamme ihmisiä sekä etsimällä uusia puhumalla vastaantuleville ihmisille.

Mieletön oppimiskokemus

En ole varmaan koskaan elämässäni oppinut niin paljon niin lyhyessä ajassa, kuin mitä opin lähetystyön aikana. Lähetyssaarnaajat opiskelivat tosi paljon: aamulla käytetään useampi tunti opiskelemalla niin evankeliumia kuin kohdemaan kieltä niin yksin kuin toverin kanssa ja iltapäivällä päivällisen yhteydessä käytetään myös aikaa opiskeluun. Opin paljon Mormonin kirjasta ja siitä, miten se voi vastata kysymyksiin ja auttaa ihmisiä. Sain paljon uusia ajatuksia siihen, mitä minun tulisi tehdä juuri nyt elämässäni saavuttaakseni ne tavoitteet, joita minulla on ja miten voin tehdä enemmän hyvää elämässäni. Opin, mitä on rakkaus, ja löysin useita eri tapoja osoittaa sitä. Opin, mitä tarkoitta, että on henkilökohtainen suhde Jumalan kanssa ja kuinka Pyhä Henki voi auttaa jokapäiväisessä elämässä. Opin rukoilemaan useammin ja merkityksellisemmin. Opin ihan mahdottoman paljon ja elämäni on tuon lähetystyöviikon jälkeen ollut erilaista. Mietin, että jos jo yksi viikko lähetystyössä on muuttanut elämääni niin ratkaisevasti, niin millainen vaikutus puolentoista vuoden lähetystyöllä tulee olemaan minuun. 

Maailman parhaat toverit Sisar Bitner & Pace

Ehkä parasta minilähetystyössä olivat maailman parhaat toverini. Voisin kirjoittaa kokonaisen blogipostauksen vain siitä, kuinka loistava lähetyssaarnaaja Sisar Bitner on ja kuinka hulvattoman hauskaa lähetystyössä oli, koska Sisar Pace oli mukana (puhumattakaan siitä, kuinka paljon rakastan Sisar Pacen tekemää ruokaa!). Lähetystyötovereideni kanssa vietin 24 tuntia vuorokaudessa ja heidän kanssaan sain tämän mahtavan viikon: niin huippuhetket ja onnistumiset, kuin myös ne vaikeammat kokemukset. Tämän yhden viikon aikana Sisarista tuli minulle todella läheisiä, korvaamattoman kallisarvoisia ystäviä. He opettivat minulle paljon ja auttoivat näkemään minut sellaisena, kuin todella olen. He rakastivat minua ja sitä kautta auttoivat minua oivaltamaan, kuinka paljon Jumala todella rakastaa minua ja että olen hyvä tällaisena kuin olen. Sisar Bitner ja Sisar Pace, tiedän että luette tämän tekstin jossain vaiheessa, muistaa että rakastan teitä paljon!

 Tässä vielä pari kuvaa viikolta: 

Mun ihanat toverit ja mä, ollaan just menossa pyörällä Vaasan seurakunnan piispan perheen luo kylään! Pyörämatkalla alko kauhee sade ja kastuttiin ihan läpimäriksi! Suomen kesä <3

Kun mä näytän tätä kuvaa mun ystäville, niin kysyn: "Arvaa kumpi näistä mun tovereista on Sisar Bitner ja kumpi on Sisar Pace". Kaikki, joille oon kertonut, että Sisar Pace on höpsöin hassuttelija ikinä ja yks maailman hulvattomimmista ihmisistä, osaa arvata oikein.

Lyhyt tarina, miksi tämä kuva. Kolme vuotta sitten partioleirillä tutustuin muutamiin amerikkalaisiin mormoneihin ja meistä tuli tosi hyviä kavereita. Kuvassa oleva lähetyssaarnaaja, Vahin Sandberg, on mun amerikkalaisen kaverin Ethanin paras kaveri ja kun Vahin Sandberg sai kutsun Suomeen, Ethan lähetti mulle innoissaan viestiä, että sun on pakko jutella mun bestiksen kanssa kun se on tulossa Suomeen ja kaikkea! Meistä tuli Vahin Sandbergin kanssa hyviä facebook-kavereita ja oon jo pitkään toivonut, että tapaisin sen jossain vaiheessa täällä Suomessa. Nyt mun minilähetystyön aikana istuttiin samassa kokouksessa yks aamu, wuhuu se oli mahtavaa!

<3

P.S. Äää, olipas vaikea kirjottaa tää teksti, kun ois ollut niin paljon sanottavaa ja ihan hirveesti juttuja kerrottavana! Kerron mielelläni lisääkin, mutta en haluu tappaa teitä tylsyyteen kirjoittamalla kilometrin mittaista romaania :D Laittakaa kommenttiboksiin kysymyksiä mun minilähetystyöhön liittyen, niin teen ens viikolla kysymys-vastaus-postauksen ja kerron lisää mun minilähetystyöviikosta ja just niitä asioita, jotka kiinnostaa teitä lukijoita!

lauantai 2. elokuuta 2014

Elokuun tavoite: noudattaa lähetyssaarnaajan unirytmiä

Heinäkuussa mun tavoitteena oli rukoilla enemmän. Kyllä, rukoilin paljon ja sain siunauksia mun elämään. Mulla on vieläkin harjoiteltavaa sännöllisessä, ahkerassa rukoilemisessa. Mun rukoukset vois olla myös tehokkaampia ja voisin omistaa niille enemmän aikaa ja vaivannäköä. Onneks mulla on koko elämä aikaa harjoitella ja kehittää mun kommunikointia Taivaallisen Isäni kanssa. 
 
Kerroin eilen, että mulla on ollut paljon reissua ja menoa viime aikoina. Voitte vaan kuvitella, miten se on vaikuttanut mun uneen ja jaksamiseen. Viimeiset viis viikkoa on sattunut yöaikaan olemaan parempaakin tekemistä kuin nukkuminen: teltasa kavereiden kanssa höpöttely, Veronan oopperajuhlat, Porin ihanat terassiravintolat, nimikylttien laminointi, lavatanssit partioleirillä, festinord-kavereiden kanssa hengaaminen...

Huomenna oon tosiaan lähössä minilähetystyöhön ja siellä noudatan kaikkia lähetyssaarnaajien sääntöä, mukaan lukien unirytmiä. 22.30 nukkumaan ja 6.30 ylös. Oon nyt kaks yötä nukkunut kotona omassa sängyssä ja ens yönä koitan myös levätä hyvin. Toivon ja rukoilen, että saan ens viikolla unen päästä kiinni tohon aikaan ens viikolla ja että noin aikaisin nouseminen ei tuota suurempia ongelmia. 

En aio jättää lähetyssaarnaajan unirytmiä ainoastaan ens viikoksi, vaan otan sen mun elokuun tavoitteeksi. Oikeestaan mun on vähän pakkokin, koska koulu alkaa ja sinne on pakko herätä. Koitan pysyä tossa tismalleen samassa unirytmissä, tosin ehkä viikonloppuisin voin sallia itelleni vähän pidemmät aamu-unet ilman herätyskelloa (ah, mikäs sen ihanampaa! <3)

Viime vuonna mulla oli yhessä vaiheessa kokeilu, jonka aikana laitoin joka ilta kännykän yheksältä "nukkumaan". Se toimi todella, menin oikeesti aikasemmin nukkumaan, sain nopeemmin unta ja aamulla oli niin paljon helpompi herätä. Mun äiti sanoo mulle aina, että olin sen kokeilujakson ajan niin paljon virkemäpi kuin normaalisti. Taidan yrittää tehdä siitä tavan, se tulee auttamaan mua tässä haasteessa niin paljon ja sitä kautta siunaamaan mun elämää.

 Lähetyssaarnaajan unirytmi ei tuu olemaan helppo tavoite, oikeestaan se on aika kova juttu mulle. Uskon kuitenkin, että sitä kautta voin olla virkeämpi ja myös muut asiat mun elämässä sujuu paljon helpommin. Se toivottavasti auttaa mua jaksamaan rankan kouluvuden ja muut tulevat haasteet paremmin.

Jos jollain on jotain loistovinkkejä unirytmin ylläpitämiseen tai nukahtamiseen, otan mielelläni niitä vastaan! :) 

En tiiä sopiiks tää kuva tähän kauhean hyvin, mutta puhuttiin nukkumisesta ja tässä mä vähän niinkun nukun :D

15 minuutin julkisuus!

Päivän lukuvinkki: Jos mun blogin lukijoissa on joku, joka lukee Turun Sanomia, tsekatkaa tän päivän Extra-liite
ja lukekaa mun haastattelu, jossa kerron mun elämästäni mormoninuorena.
   


Huhhuh, mikä kesä!

Mulla ois sata aihetta, joista voisin blogata. Viime viikkojen aikana oon ehtinyt kerätä niin paljon kokemuksia ja uusia ajatuksia. Oon viettänyt viikon Italiassa (ah ne maisemat ja se ruoka!), edustanut Suomen Partiolaisia SuomiAreenalla, työskennellyt viikon verran Lounais-Suomen Partiopiirin piirileirin Piirun tiedotuksessa (oon vuoden verran työskennellyt kyseisen partioleirin nettimestarina, mun huipputiimin vastuulla oli leirin nettisivut ja sosiaalinen media) ja viime viikon olin meiän kirkon kansainvälisessä nuortentapahtumassa, festinordissa

Tuun varmasti bloggaamaan joistain kesän aikana hautuneista ajatuksista enemmänkin, mutta just nyt en ehdi. Maanantaina lähden viikoksi minilähetystyöhön. Minilähetystyö on nimensä mukaisesti lyhytekestoinen lähetystyö, mun tapauksessa viikon mittainen. Mut kutsuttiin palvelemaan Oulussa, liikun siellä olevien kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa viikon verran, noudatan kaikkia lähetyssaarnaajien sääntöjä ja teen tismalleen samoja juttuja kuin lähetyssaarnaajat tekevät. 

Oon ihan superinnoissani. Evankeliumi ja sen jakaminen muille tekee mut onnelliseksi ja lähetystyö on ollut mun haave pitkään. Nyt mulla on mahdollisuus viikon verran kokeilla sitä, oon varma että se on ihan huippukivaa ja että tuun ens viikolla oppimaan ihan superpaljon asioita, joista tulee olemaan mulle hyötyä niin lähetystyötä kuin muutenkin elämää ajatellen. 

Kun tuun takas, niin lupaan ehdottomasti kertoa mun minilähetystyöviikosta ja kaikesta siitä, mitä oon kokenut ja oppinut. Viikon päästä kuullaan! :)


Halusin tähän jonkun kesäisen kuvan ja mun ystävän Alinan loisto-otos viime kesältä on ehdottomasti sellainen!