Tänään illalla löysin pienillä lahjapaketeilla täytetyn matkalaukun huoneestani.
Se oli syntymäpäivälahja perheeltäni (hieman myöhästynyt sellainen, kylläkin).
Katsoin valtavan suurta matkalaukkuani ja tajusin, että ei menisi montaa kuukautta, kun pakkaisin siihen koko omaisuuteni. Ei mene montaa kuukautta, että hyvästelen perheeni ensimmäistä kertaa elämässäni. Ei mene montaa kuukautta, että astun ulos lentokoneesta ja tajuan, että tästä olen unelmoinut koko elämäni.
En ole koskaan omistanut matkalukkua. Omistan kyllä oman rinkan, joka on reissannut vaikka missä partioseikkailuissa kanssani. Olen pakannut tavaroitani perheeni matkalaukkuun ja matkustanut paljon. Olen käynyt Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Tanskassa, Saksassa, Sveitsissä, Ranskassa, Iso-Britanniassa, Portugalissa, Espanjassa, Kreikassa, Italiassa, Kyproksella, Turkissa, Egyptissä, Amerikassa, Israelissa, Jordaniassa ja Dubaissa. Yhtä monta maata kuin olen vuotta, jee! Mutta ikiomaa matkalaukkua minulla ei ole ennen ollut.
En ole asunut päivääkään poissa kotoa. En tiedä, miltä tuntuu asua ilman vanhempien täysihoitoa. Nolottaa myöntää, etten muista, milloin olisin viimeksi pitänyt imuria kädessä. Muistan kyllä koti-ikävän tunteen ensimmäisiltä partioretkiltäni 8-vuotiaana, mutta en tiedä, miltä tuntuu olla ihan oikeasti kaukaa kotoa.
Silti. Kohta pakkaan matkalaukkuni ja jätän kotini ja perheeni 18 kuukaudeksi. En ole vielä voinut aloittaa pakkaamista, koska en edes tiedä, pitääkö pakata talvi- vai kesävaatteita. Kreisiä.
Henkisen pakkaamisen olen kuitenkin aloittanut. Tutkin joka päivä pyhiä kirjoituksia ja opiskelen evankeliumia, jotta osaisin opettaa sitä mahdollisimman hyvin muille. Yritän vahvistaa uskoani ja suhdettani Taivaan Isän kanssa. Mietin usein, millainen on hyvä lähetyssaarnaaja ja asetan itselleni tavoitteita tullakseni sellaiseksi. Olen aloittanut keräämään ystävieni sanoja ja osoitteita pieneen ystäväkirjaani, jonka otan mukaan lähetystyöhön koti-ikävähetkiä varten.
Joka ilta kävellessäni kotiin bussipysäkiltä, ajattelen, että jonain tällaisena iltana kotiin saapuessani minua odottaa kirje, jossa kerrotaan, mihin lähetyskentälle päädyn. Jonain päivänä ylioppilaskirjoitukset ja yliopiston pääsykokeet on ohi, jonain päivänä odotus on ohi. Ja jonain päivänä ihan oikeasti lähden. Matkalaukkuni kanssa.
