Kolme asiaa, jotka opin nuorten naisten leirillä

Alkuviikosta kirjoitin, kuinka pakkasin tavaroitani ja olin lähdössä viikoksi kirkon nuorten naisten leirille apulaiseksi.  (klikkaa tästä lukeaksesi postauksen) Nyt olen palannut kotiin. Olen superväsynyt ja päiväunien tarpeessa, mutta onnellinen ja todella kiitollinen siitä leirikokemuksesta, joka minulla oli. Sain oppia paljon ja tutustua ihaniin tyttöihin. Sain käyttää kykyjäni ja palvella. Opin viikon aikana paljon ja haluaisin jakaa nyt kolme oppimaani kallisarvoista asiaa teidän kanssanne. 

1) Hyvien asioiden näkeminen muissa auttaa meitä tulemaan paremmiksi

 Meillä on nuorten naisten leirillä perinteenä tehdä ns. leirivihot, joihin muut leiriläiset saavat kirjoitella kannustavia viestejä koko leirin ajan, vihon saa sitten lukea autossa kotimatkalla. Itse en ole vielä kurkannut omaa vihkoani, mutta muiden vihkoihin kirjoittaminen on aina ihan mieletön kokemus. Otin itselleni tavoitteeksi kirjoittaa jokaiselle leiriläiselle. Se oli iso urakka, mutta antoi paljon. Vaikka kaikki tytöt leirillä olivat erilaisia, he kaikki ovat kauniita Taivaan Isän tyttäriä, jokainen heistä on ainutlaatuinen ja ihana juuri omana itsenään.  Mietin jokaisen tytön kohdalla, monesti jopa rukoilin, mitä sellaista minä näen heissä ja voisin kertoa heille, joka auttaisi heitä tulemaan sellaisiksi, jollaiseksi Taivaan Isä haluaa heidän tulevan.

2) Hyvät teot eivät koskaan mene hukkaan

Leirillä sain tehdä tosi paljon erilaista palvelutyötä: auttaa keittiössä, opettaa ensiapua, viihdyttää tyttöjä vaelluksella, lisätä puita nuotioon ja saunaan, kertoa iltasatuja, olla erityishuomiota tarvitsevan leiriläisen apuna ja tukena, toimia uimavalvojana... Sen lisäksi, että sain itse palvella, huomasin myös, kuinka leirin järjestäjät olivat tehneet paljon työtä leirin eteen ja kuinka leiriläiset tekivät toinen toistensa leireistä parempia olemalla ystävällisiä ja auttamalla toisiaan. Oivalsin, ettei ole väliä, istuuko keittiössä pesemässä perunoita vai toimiiko leirinjohtajana, kaikki työ on yhtä arvokasta ja jokaista tarvitaan. On hienoa, että meillä jokaisella on erityiskykyjä, joita voi käyttää muiden auttamiseen ja leirin aikana tunsin suurta kiitollisuutta, että minua on siunattu niin monilla hienoilla lahjoilla ja että sain tehdä oman osani leirillä.

3) Meillä ei ole mitään pelättävää, kun luotamme Taivaalliseen Isäämme 

 Leirilllä meille tapahtui pieni onnettomuus. Olimme uimassa ja saunomassa, kun yhtäkkiä alkoi iso ukkosmyrsky. Juoksimme kaikki äkkiä sisälle saunaan ja pesulle. Suihkussa muutama tyttö sai veden kautta sähköiskun ja ukkosen aiheuttaman sähkökatkoksen takia koko sauna meni pimeäksi. Voitte vain kuvitella, kuinka saunassa itkettiin, halailtiin, panikoitiin ja pelättiin. Pidimme yhdessä rukouksen, jonka jälkeen sade lakkasi samantien ja kaikki näytti valoisammalta.Ambulanssi saapui paikalle nopeasti, eikä kenellekään sattunut mitään vakavaa. Tunsin suurta rauhaa ja kiitollisuutta siitä, kuinka Taivaan Isä siunasi meitä leiriläisiä ja että tämän tapahtuman jälkeen yhteishenkemme oli vain entistä vahvempi.

P.S. Muistatte varmaan, että asetin itselleni neljä tavoitetta leirin suhteen. Mitenkö onnistuin niissä? Kyllä, muistin rukoilla palvelutilaisuuksia ja sain niitä runsaasti. Kyllä, tutustuin uusiin ystäviin. Mun paras uusi ystävä leirillä oli 11-vuotias downin syndroomaa sairastava tyttö, jonka kanssa me leikittiin vesisotaa, paistettiin makkaraa nuotiossa, piirrettiin, laulettiin, tehtiin leirisuorituksia, autettiin muita leiriläisiä ja vietettiin monta ihanaa hetkeä yhdessä. Kyllä, yritin pitää leiripäiväkirjaa, mutta en vaan oo sellanen, joka kirjoittais "aamulla tein sitä ja tätä ja siten iltapäivällä menimme sinne ja tänne ja illall menimme nukkumaan", vaan merkkailin ranskalaisilla viivoilla ajatuksia ylös silloin tällöin. Ja se nukkumaanmeneminen...en aio julkaista täällä blogissa kellonaikoja millon menin nukkumaan. Sanon vaan, että joinain iltoina kömmin makuupussiin aikaisemmin, toisina iltoina vietin laatuaikaa ystävieni kanssa ja nautin leiriöistä.

 Millaisia asioita te muut leiriläiset opitte ja koitte? 

Nää tytöt <3

Lähtöfiiliksissä - Näin aion tulla lähemmäs Kristusta kesäleirillä

On maanantaiaamu ja kello on 8:38. En oo varmaan tänä kesänä yhtenäkään loma-aamuna ollut näin aikaisin ylhäällä sägnystä ja vielä kaiken lisäks suihkunraikkaana. Ei, en oo seonnut, eikä musta oo tullut aamuvirkku, vaan oon reilun kahden tunnin päästä istahtamassa auton rattiin ja suuntaamassa kohti nuorten naisten leiriä. 

Nuorten naisten leiri on meiän kirkon leiri, joka järjestetään joka kesä 12-17-vuotiaille tytöille. Oon ite ollut kuutena vuonna mukana leiriläisenä, mutta tänä vuonna (kun oon niinkin hurjan vanha kuin 18!), oon menossa ensiapuopettajaksi ja muutenkin yleisapulaiseksi. 

Oon ihan superfiiliksissä leiristä ja siitä, että mulla on mahdollisuus käyttää mun partiossa oppimia leiritaitoja muiden hyväksi ja iloksi leirillä ja päästä auttamaan. Leirille on tulossa paljon mun hyviä kavereita, myös sellaisia joita en oo nähnyt pitkään aikaan, ja oon iloinen niiden näkemisestä. (yhen mun kaverin kanssa sovittiin kesäkuun alussa, ettei nyt tässä kuussa puhuta pojista ollenkaan tai muistakaan mielenkiintoisista juoruista toisillemme, että sitten leirillä riittää juteltavaa joka yöksi, haha :D)

Kaikista eniten oon kuitenkin fiiliksissä siitä erityisestä hengestä, jota nuorten naisten leirillä on mahdollisuus tuntea. Tänä vuonna leirin teemana on "Tulkaa Kristuksen luokse" ja mä todella tiedän, että tuleva viikko tulee lähentämään mua Kristukseen tosi paljon. Nuorten naisten leiri on ympäristö, jossa kaikki on kavereita keskenään ja etsii tapoja auttaa ja palvella toisiaan. Nuorten naisten leirillä voi aina olla täysin oma itsensä ja leiriläiset sun ympärillä hyväksyy sut sellaisena kuin sä olet ja näkee niitä hyviä ominaisuuksia, joita sussa on ja tsemppaa sua niissä. Vaikka leirillä onkin paljon hauskaa ohjelmaa, ohjelmaan kuuluu myös paljon hengellisyyttä ja leiri on ennen kaikkea aina uskoa vahvistava kokemus.

Kaikki kuitenkin tietää, että jotta jostain tapahtumasta voi saada jotain irti, pitää myös itse antaa. Pitää itse tehdä töitä onnistuneen leirikokemuksen eteen. Siksi asetankin itselleni tulevalle viikolle pari tavoitetta, miten voin tulla lähemmäs Kristusta:

1) Rukoilen joka aamu, jotta löytäisin päivittäin tilaisuuksia palvella leirillä, jopa varsinaisten työ- ja palvelutehtävieni ulkopuolella. (pääsin aloittamaan tän heti, mun serkku soitti äsken ja sanoi että se unohti ottaa tyynyn leirille ja pyys mua tuomaan yhen ylimääräisen mukaan!)

2) En vietä aikaa leirillä vain omien parhaiden kavereideni kanssa, vaan tutustun uusiin ihmisiin ja yritän olla ystävä erityisesti nuoremmille leiriläisille ja niille, jotka ovat yksinäisiä.

3) Pidän päivittäin leiripäiväkirjaa ja kirjoitan ylös mitä olen kokenut, oppinut ja tuntenut. (leirin jälkeen tietty julkaisen mun leiripäiväkirjan, tai ainakin osan siitä, täällä blogissa!)

4) Menen aikaisin nukkumaan. (outo tavoite, tiedän, ja monet epäilee että pystynkö siihen....mä oon kuitenkin huomannut mun omassa elämässä, että hyvin nukutun yön jälkeen työteho on sata kertaa parempi kuin huonosti nukutun, siks aion mennä aikaisin nukkumaan! tää tavoite auttaa mua onnistumaan paremmin kaikissa muissa :))

Okei, nyt pitää laittaa tietokone pois ja pakata vielä viimesetkin tavarat, että ehin! Hauskaa viikkoa teille kaikille, kuullaan leirin jälkeen! :)