Paastoaminen

Nyt on paastoviikonloppu, joten halusin blogissa kertoa paastoamisesta.

Paastoaminen tarkoittaa sitä, että emme syö tai juo mitään 24 tuntiin. Paastoamme kirkossa kerran kuukaudessa, yleensä joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina.

Kun paastoamme, meillä on jokin ertyinen tarkoitus mielessämme. Haluamme esimerkiksi pyytää jotain siunausta itsellemme tai jollekin läheisellemme. Paaston aikana rukoilemme Taivaan Isää tuo tarkoitus mielessämme ja pyrimme muutenkin vahvistamaan suhdettamme Häneen. Paastoaminen on siis hengellinen kokemus.

Kun olemme paastonneet, lahjoitamme paastouhrin eli valitsemamme summan (summan, jonka olisimme muuten käyttäneet ruoan ostamiseen) köyhille ja tarvitseville. Köyhien auttaminen on osa Kristuksen opetuslapseutta.

Minulla on ollut monia hyviä kokemuksia paastoamisesta. Eräs kokemus (josta olen ehkä saattanut aiemminkin täällä blogissa kertoa) oli kun olin lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa MTC:ssä ja eräällä sisarella oli vakavia ongelmia selkänsä kanssa. Lääkäri sanoi hänelle, että jos tilanne ei parane, hänen tulisi palata takaisin kotiin Yhdysvaltoihin. Päätimme yhdessä muiden lähetyssaarnaajien kanssa paastota hänen puolestaan ja rukoilimme paljon hänen puolestaan. Tämä sisar oli minulle rakas, joten hän oli jatkuvasti mielessäni tuon paaston aikana ja halusin todella hänen parastaan. Paaston jälkeen hänen tilansa parani ja hän kiitollisena kertoi, kuinka hän tunsi muiden lähetyssaarnaajien uskon ja rukousten voiman. Hän pystyi jatkamaan lähetystyötään Espanjassa ja palvelemaan täydet 18 kuukautta.

Tiedän, että paastoaminen on lahja Jumalalta ja että paaston lakia noudattamalla voimme tulla lähemmäksi Häntä. Olen kiitollinen mahdollisuudesta paastota tänäkin viikonloppuna.

Kuva: LDS Media Library

Nopeat terkut kaikille viela MTC:sta!

Tanaan on meidan viimeinen paiva
taalla, koko paiva ollaan opiskeltu ja illalla luvassa pakkailua ja
apostoli Richard G. Scottin hautajaiset.

Huomenna aamulla me
lahdetaan taalta MTC:sta ja meille selviaa, mihin pain Espanjaa
paadytaan ja kenen kanssa. Huominen ja seuraavat viikot on taysin
mysteereja, mutta tiedan, etta paadyn just mulle oikeaan paikkaan.
Tiedan, etta mihin tahansa pain Espanjaa paadyn, loydan sielta ne
ihmiset, jotka mun on tarkoitus on tavata.

 MTC:sta lahteminen on vahan haikeaa, koska pitaa jattaa kaikki rakkaat ystavat,
mutta samaan aikaan oon ihan tosi innoissani uusista seikkailuista ja siita, etta
paasen vihdoin tekemaan sita tyota, mihin mua on nyt 6 viikkoa
kokopaivaisesti koulutettu taalla ja mita varten oon valmistautunut jo
monta vuotta.

Tasta lahtien meidan P-day on aina maanantaisin,
joten ensi maanantaina kirjoitan teille missa pain Espanjaa olen ja
milta eka viikko lahetyskentalla on maistunut!! Terveiset kaikille :))

P.S. Kiitos Lari ja Kari paketista!! Kirjoitan paremman
kiitosviestin ens viikolla sit kun mulla on enemman aikaa!

MTC:n viimeinen viikko!

Vaikea uskoa, etta oon ollut pian 6 viikkoa MTC:ssa ja kohta on aika menna lahetyskentalle. Huomenna tapaan Madridin lahetyskentan lahetyspresidentin ja han pitaa minulle haastattelun. Tuon haastattelun perusteella han valitsee, mihin kaupunkiin minut laitetaan ja kuka on minun seuraava entrenador eli kouluttaja lahetyskentalla. Tiistaina minulle selviaa, mihin seurakuntaan paadyn ja matkustan uuteen kaupunkiini.

Tuntuu hassulta, etta juuri kun on tottunut elamaan MTC:ssa, pitaa lahtea ihan uuteen kaupunkiin uusien ihmisten luokse ja totutella taas uudenlaiseen elamaan. Ja koko lahetystyo tulee olemaan samanlaista muutosta jatkuvasti. Koskaan ei olla omalla mukavuusalueella kun kaikki muuttuu koko ajan, mutta uudet haasteet auttaa tuomaan oppimaan uutta kjoko ajan.

Olen kasvanut kuudessa viikossa tosi paljon. Kun tulin tanne, en ymmartanyt mitaan, mita opettajat sanoivat, kun he puhuivat espanjaa. Nyt ymmarran 90% mita opettajat sanovat ja osaan ilmaista itseani espanjaksi jo aika sujuvasti. (suomen kieli on puolestaan paassyt katoamaan, viime lauantaina minulla oli puistossa tilaisuus puhua suomea ja se sujui todella surkeasti, sanat olivat hakusessa ja kuulostin ihan ukomaalaiselta kun oli niin voimakas aksentti tullut puheeseen)

Kielitaidon lisaksi myos mun usko on vahvistunut taalla. Oon keskittynyt lukemaan Mormonin kirjaa ja rukoilemaan paljon. Se, etta on saanut olla muiden lahetyssaarnaajien kanssa, on myos kasvattanut uskoa. Eraalla sisarella taalla oli terveysvaikeuksia ja han melkein joutui lahtemaan kotiin Amerikkaan leikkaukseen, mutta me kaikki lahetyssaarnaajat paastottiin ja rukoiltiin hanen puolestaan viime viikolla. Se oli mulle hieno kokemus, koska tunsin, etta Jumala todella kuuli rukoukseni ja avunpyyntoni ja tama sisar kertoi, etta kivut ovat poissa. Toivottavasti kaikki on hyvin hanella jatkossakin :)

Myos paljon hauskaa on tapahtunut. Elder Hemeyer meidan districista taytti vuosia viime viikolla ja me jarjestettiin hanelle yllatyssynttarijuhlat. Se oli tosi hauskaa. Ja viime viikolla P-dayna me paastiin Real Madridin jalkapallostadionille, se oli myos hieno kokemus! Madridissa on tosi paljon hienoja paikkoja ja toivon, etta paasen nakemaan tata kaupunkia viela lisaa ja palaamaan tanne lahetystyon jalkeenkin.

Kitos myos kaikille, jotka ootte lahettaneet kirjeita! Kirjeiden saaminen piristaa taalla tosi paljon! Ensi viikosta alkaen mun osoite (lahetystyon loppuuun asti) on:

Sister Susanna Koivisto

Spain Madrid Mission

Calle Fuertevetunra 4, 2, Office 8B

28703 San Sebastian de los Reyes

Madrid

Spain

Terveisia kaikille!

Hermana Koivisto

Hei taas!

MTC on nyt vahan yli puolivalissa, oon ollut taalla reilut kolme viikkoa ja saman verran jaljella ennen kuin siirryn kentalle. Kolmessa viikossa on tapahtunut paljon ja oon kasvanut ja oppinut. Erityisesti oon huomannut, etta oon tullut tosi paljon motivoituneemmaksi ja ahkerammaksi opiskelijaksi. Haluan kayttaa kaikki hetket hyodyksi ja oppia niin paljon espanjan kielta kuin mahdollista. Joka ilta, kun me puoli kymmenen aikoihin (tai talla viikolla vahan myohemmin, koska meian districilla on siivousvuoro ja meidan pitaa siivota ruokala aina paivan paatteeksi) palataan meian makuuhuoneisiin, on sellanen olo etta oon ihan oikeesti antanut kaikkeni ja se tuntuu hyvalta. 

Opiskelu taalla on tosi hauskaa ja me kaytetaan tosi monipuolisesti erilaisia opiskelumenetelmia. Yks meidan opettajista vie meidan koko districin aina hissiin, me ajetaan silla ylimpaan kerrokseen ja sitten painetaan nappia alimpaan kerrokseen (tassa rakennuksessa on yhteensa 8 kerrosta). Hissimatkan aikana meidan pitaa sanoa mahdollisimman nopeesti meidan viikon laksy ennen, kuin hissi menee alimpaan kerrokseen. Se on tosi hauskaa ja motivoivaa. 

Vaikka oon Espanjassa, niin tuntuu etta oisin Amerikassa, koska kaikki taalla opettajia lukuunottamatta on amerikkalaisia. Nyt kun brasilialainen ja norjalainen lahetyssaarnaaja ovat molemmat lahteneet (he menivat molemmat Portugaliin ja olivat taalla vahemman aikaa, koska osasivat jo portugalia), niin ma oon ainut suomalainen. Talla tarjotaan espanjalaista ruokaa, mutta kaikki amerikkalaiset syo vaan vaaleaa leipaa ja kekseja nutellan, hillon ja maapahkinavoin kanssa. Ja kerran yksi eldereista soi 2 lirtaa cokista yhdella kulauksella. 

Talla viikolla oli meidan MTC-presidentin synttarit ja oli tosi hauskaa! Me syotiin kakkua ja jokainen district sai tehda jonkun lyhyen esityksen presidentille. Me laulettiin meidan districin kanssa syntymapaivalaulu suomeksi ja presidentti tuli tosi iloiseksi.

Tassa viela pari kuvaa meidan districista. Toinen on oikea kuva (plus siella keksella meidan kolumbialainen opettaja Hermana Tabares), toinen on piirretty versio. 

Hauskaa viikkoa teille kaikille!! :)

Hermana Koivisto 

Toinen vapaapäivä ja kuulumisia

Jee, taas on sahkopostipaiva!! MTC:ssa jokainen paiva on seikkailu,
yhtena paivana esimerkiksi me oltiin menossa ruokatauolla kauppaan,
kun me tormattiin naiseen, joka sai sairaskohtauksen ylittaessa tieta.
Se oli vahan pelottava ja hurja tilanne, mutta olin tosi iloinen, etta
me pystyttiin olemaan avuksi hanelle ja han paasi nopeasti sairaalaan
:)

Torstait, lauantait ja sunnuntait on parhaita paivia taalla.
Torstaisin on meidan P-day ja tehdaan aina jotain kivaa. Esimerkiksi
tanaan meidan MTC-presidentin vaimo Hermana Lovell vei meidat tytot
kaupungille. Me paastiin manikyyriin, shoppailemaan ja sitten syotiin
churroja! Ah! Oli niin kivaa pitaa yksi vapaapaiva opiskelusta ja
viettaa aikaa tyttoporukalla vaan rennosti.

Lauantaisin me mennaan aina Parque Retiroon, Madridin isoimpaan
puistoon, puhumaan ihmisten kanssa. On tosi mielenkiintoista tavata
ihmisia ympari maailmaa ja puhua heidan kanssaan. Aina puistoreissun
paatteeksi me kaikki lahetyssaarnaajat yhdessa lauletaan lauluja
ohikulkijoiden iloksi ja se saa aina hyvalle mielelle.

Sunnuntait on aina tosi hengellisia paivia. Joka viikko meidan pitaa
valmistaa 5 minuutin puhe sakramenttikokousta varten ja sitten
presidentti kutsuu muutaman meista puhumaan kaikkien eteen. Koskaan ei
tieda, milloin on oma vuoro puhua, niin aina pitaa olla varautunut. Ma
sain puhua viime sunnuntaina ja se oli tosi hauska kokemus, eika se
ollut niin paha vaikka pitkin pitaa puhe espanjan kielella.

Toivottavasti teilla on kaikki hyvin! Kirjoitan taas ensi torstaina!! :)

Lähtö ja saapuminen Madridiin - monelaisia tunteita

Viime tiistai ja lahetystyohon lahteminen oli mulle kova paikka.

Perheen hyvasteleminen 18 kuukaudeksi jannitti tosi paljon ja lentokentalle ajaminen oli samaan
aikaan kamalaa ja pelottavaa, vaikka olinkin tosi innoissani Espanjaan tulemisesta. Automatkalla lentokentalla rukoilin, etta voisin jollain tavalla rauhoittua ja etta jotain piristavaa tapahtuisi, ettei
lentaminen tuntuisi niin kamalalta. Mun rukouksiin vastattiin baggage dropissa, kun lentokentalla oli kaksi Suomessa palvellutta lahetyssaarnaajaa, Elder Wilson ja Elder McMaster, jotka oli lahdossa
kotiin ja tulivat mun kanssa samalla koneella Lontooseen asti. Mua
auttoi tosi paljon se, ettei tarvinnut olla yksin.

Sen jalkeen, kun Elder Wilson ja McMaster lahtivat eri suuntaan ja ma jatkoin kohti Madridia, lentokentalla oli about 30 Madridiin menevaa lahetyssaarnaajaa ja sain heti uusia ystavia jo Lontoossa. En oo joutunut kokemaan taalla hetkeakaan, etta olisin yksin, vaan oon saanut tosi lampiman vastaanoton. Presidentti Lovell ja hanen vaimonsa Hermana Lovell, jotka ovat vastuussa meista lahetyssaarnaajista taalla, ovat maailman mukavimpia ihmisia ja tama paikka tuntuu ihan kodilta. Ensimmaisena paivana taalla tormasin MTC:n pihalla mun espanjalaiseen ystavaan Claraan, joka ennen mun tanne tuloa auttoi mua oppimaan kielta ja antoi hyvia vinkkeja Espanjaa varten. Mun toveri taalla on Hermana Johnson, jonka kanssa me tullaan tosi hyvin toimeen ja meilla on tosi mukavat sisaret, Hermana Peters ja Hermana Jenkins meidan kanssa samassa huoneessa nukkumassa ja meilla on tosi kivaa yhdessa. Oon saanut taalta tosi paljon ystavia ja se on auttanut paljon olemaan poissa kotoa.

Meita on taalla MTC:ssa 67 lahetyssaarnaajaa.
2 menee Portugaliin, 9 menee Venajalle ja me loput mennaan lahetystyohon Espanjaan. 17 sisarta ja loput on veljia. 1 brasilialainen, 1 norjalainen, mina suomalainen ja kaikki loput
Amerikasta, suurin osa amerikkalaisista on Utahista kotoisin.

MTC on kovaa tykitysta. Heti ekana paivana, kun oltiin saavuttu lentokentalta tanne, me saatiin vaan nopeasti syoda valipalaa ja kirjoittaa pari lausetta sahkopostilla kotiin, mutta heti sen jalkeen meidat laitettiin kuntosalille treenaamaan. Me herataan joka aamu 6.30, aloitetaan opiskelu klo 8, opiskellaan klo 21.30 asti illalla ja sitten mennaan nukkumaan. Meidat on jaettu 8 hengen districeihin meidan kielitaidon mukaan ja meidan districissa on kaikista parhaat espanjan puhujat, joten meian opiskelutahti on kova ja meilta odotetaan paljon, mutta espanjan opiskelu on ollut tosi palkitsevaa ja oon oppinut ihan tosi paljon. Me saadaan melkein joka paiva pitaa puolen tunnin oppiaihe espanjan kielella ja on ollut todella palkitsevaa nahda, miten meita on siunattu kyvylla puhua kielta niin sujuvasti ja opettaa. Opiskelu uusien kavereiden kanssa on hauskaa ja me nauretaan paivan aikana melkein yhta paljon kun opiskellaan. Meidan kaikki opettajat on espanjalaisia ja italialaisia, jotka puhuu tosi huonosti englantia, joten meidan taytyy tosi paljon kommunikoida espanjaksi ja se on auttanut oppimaan kielta paremmin.

Meilla on
valitettavasti vaan puoli tuntia viikossa aikaa kirjoittaa sahkopostia MTC:n ajan (29.syyskuuta asti), joten en valitettavasti ehdi kirjoittamaan kauheen pitkia viesteja tai lukemaan aina kaikkia sahkoposteja, yritan kuitenkin parhaani! Mulle voi sahkopostin lisaksi lahettaa myos etanapostia, osoite on
Sister Susanna Lotta Riina Koivisto
Spain Missionary Training Center
4 A Planta
Calle
del Templo no 2
Madrid 28030
Spain

Terveisia kaikille,
Hermana Koivisto

¿hablas español?

Nyt, kun tiedän missä päin maailmaa tulen palvelemaan, on aika alkaa opetella kieltä. Oon ihan superinnoissani siitä, että saan tehdä lähetystyötä nimenomaan espanjan kielellä. Vaikka menen lähetystyöhön auttamaan muita ihmisiä, enkä kehittämään omaa kielitaitoani, niin oon kiitollinen mahdollisuudesta oppia puhua sujuvaa espanjaa siellä.

Pohjalla mulla on neljän vuoden kouluespanja. Luin sitä ensin kaksi vuotta yläasteella valinnaisaineena ja sitten lukiossa vielä kaksi vuotta. Mulla oli sekä yläasteella että lukiossa ihan loistavat espanjan opettajat, jotka saivat mut innostumaan kielestä. Me opiskeltiin tunneilla espanjaa tosi monipuolisilla tavoilla, yläasteella parasta oli kun katottiin Serranon perhe -sarjaa ja lukiosta parhaiten jäi mieleen espanjan puhuminen vaihto-oppilaiden kanssa.

Nyt tän kevään ja kesän yritän itsenäisesti opiskella kieltä niin paljon kuin mahdollista (tai siis nyt toukokuun loppuun asti koitan malttaa, että pääsykokeeseen lukemisesta tulis jotain...) Jos jollain on jotain hyviä vinkkejä kielen oppimiseen (esim jotain hyviä nettiosoitteita, videoita yms), niin otan mielelläni kaiken avun vastaan! Tai jos joku on halukas kirjoittelemaan mulle espanjaksi tai puhua mun kanssa kieltä, niin ois ihan mahtavaa!

Mun lähetystyö alkaa 6 viikon MTC-jaksolla Madridissa, jossa opiskelen espanjan kieltä ja muita lähetyssaarnaajille hyödyllisiä juttuja. Kielen oppiminen tulee jatkumaan toki myös itse lähetyskentällä, kun joka aamu opiskelen kieltä tunnin verran mun toverin kanssa. Kaikista parasta harjoitusta on tietty se kielen käyttäminen, eli kun pääsee Espanjassa oikeasti puhumaan niiden ihmisten kanssa ja joutuu selviytymään espanjan kielellä kaikista päivittäisistä tilanteista.

Loppukevennykseksi haluun jakaa mun lempparivideon lukion espanjan tunneilta! Tää on kyllä sellanen korvamato, että muistan kyllä koko loppuelämäni, että miten kysytään millainen perhe sulla on :D

Called to serve in Spain!

Viime torstai oli mun elämän ehdottomasti paras (ja myös pisin!!!) päivä. Iltapäivällä, kun tulin kotiin, postiluukussa oli mun lähetystyökutsu!! Lähetystyökutsu tarkoittaa siis sitä kirjettä, jossa virallisesti kutsutaan lähetystyöhön ja jossa selviää mm. kohdemaa ja lähtöpäivä. Olin ihan innoissani, olin oikeesti odottanut tätä päivä kirjaimellisesti koko mun elämän!!

Soitin heti mun vanhemmille ja parhaille ystäville ja kerroin, että nyt mun kutsu on täällä! Olin ihan sekaisin, kun katoin sitä kirjettä ja ajattelin, että muutaman tunnin päästä repisin sen auki ja mulle vihdoin selviäisi, missä päin maailmaa viettäisin seuraavat 18 kuukautta Herran palveluksessa.

5 tuntia, sata hermostunutta viestiä ja puhelua ja yhtä partiokokousta myöhemmin koitti vihdoin hetki, jolloin sain avata kutsuni. Paikalla oli koko perheeni, muutamia ystäviäni sekä puhelimen päässä setäni perhe. Sydän hakkasi, kun revin kirjekuorta auki ja aloin lukea kirjettä...

"Dear Sister Koivisto
You are hereby called to serve as a missionary of The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints. You are assigned to labor in the Spain Madrid Mission."

MÄ LÄHEN LÄHETYSTYÖHÖN ESPANJAAN!!! Oon ihan super-onnellinen ja Espanja on mulle just täydellinen paikka: siellä on lämmintä ja ruoka on hyvää. Kulttuuri on rikasta, mutta Espanja on kuitenkin tuttu ja turvallinen Euroopan maa, ei mikään liian random. Pääsen oppimaan espanjan kielen, mutta ihan nollasta ei tarvitse lähteä: oon yläasteella ja lukiossa opiskellut espanjaa yhteensä neljä vuotta.

Lähden 18. elokuuta, 119 päivän päästä! Aloitan mun lähetystyön kuuden viikon koulutuksella lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa (tuttavallisemmin MTC:ssä) Madridissa. MTC:ssä mut koulutetaan tekemään lähetystyötä ja opiskelen siellä myös kieltä ahkerasti. Sen jälkeen pääsen tekemään lähetystyötä eri kaupungeissa Pohjois-Espanjassa ja hyvällä tuurilla pääsen myös Kanarian saarille.

Kuvista iso kiitos mun ihanalle ystävälle Monalle! <3

Minilähetystyö

Viime viikolla minulla oli mahdollisuus palvella minilähetystyössä. Minilähetystyö on juuri sitä, mitä nimikin kertoo: lähetystyötä, mutta vain viikon mittaista. Tein viikon verran työtä kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa: tein tismalleen samoja asioita kuin he tekevät, noudatin samaa aikataulua ja samoja sääntöjä. 

Lähetyssaarnaajan perustaidot haltuun

Aloitimme viikon muiden minilähetyssaarnaajien kanssa ”Mini-MTC:ssä” Helsingissä. MTC eli Missionary Training Center on lähetyssaarnaajien koulutuskeskus, jossa kaikki kokoaikaiset lähetyssaarnaajat saavat muutaman viikon mittaisen koulutuksen lähetystyötänsä varten. Mini-MTC:ssä saimme muutaman tunnin mittaisen koulutuksen tärkeimmistä lähetyssaarnaajien taidoista. Harjoittelimme luontevaa keskustelua uskonnosta sekä Mormonin kirjan jakamisesta sekä kävimme läpi evankeliumin tärkeimmät opit ja periaatteet ja kuinka ne voivat auttaa opettamiamme ihmisiä. 

Yllättävä käänne: sittenkin Vaasaan!

Helsingistä lähdimme omiin kohdekaupunkeihin. Sain oman lähetystyökutsuni Ouluun ja vielä muutama tunti ennen lähtöä luulin olevani menossa sinne. Helsingissä kuitenkin selvisi, että kaupunkiani on vaihdettu ja että päädynkin Vaasaan. Suhtauduin muutokseen avoimin mielin, sillä tiesin, että minilähetystyökutsuni on tullut suoraan Jumalalta ja että Vaasa olisi oikea paikka palvella juuri minulle. Ihmiset Vaasassa tarvitsevat minua ja minä tarvitsen heitä. 

Lähetyssaarnaajat tuovat ihmisiä lähemmäs Kristusta

Lähetyssaarnaajien tehtävä on auttaa ihmisiä tulemaan lähemmäs Kristusta. Käytännössä tätä työtä tehdään tutustumalla uusiin ihmisiin, kertomalla heille uskosta, jakamalla Mormonin kirjoja, vastaamalla ihmisten kysymyksiin kirkosta, opettamalla heille lisää meidän kirkosta, kutsumalla heitä kirkon kokouksiin ja toimintoihin, rukoilemalla heidän puolestaan ja osoittamalla rakkautta heitä kohtaan. Näistä pienistä asioista koostui jokainen päivämme. Aamulla, kun lähdimme asunnoltamme, rukoilimme, että Herra auttaisi meitä löytämään mahdollisimman paljon ihmisiä, jotka tarvitsisivat meitä tänään. Sitten käytimme koko päivän auttaen jo tuntemiamme ihmisiä sekä etsimällä uusia puhumalla vastaantuleville ihmisille.

Mieletön oppimiskokemus

En ole varmaan koskaan elämässäni oppinut niin paljon niin lyhyessä ajassa, kuin mitä opin lähetystyön aikana. Lähetyssaarnaajat opiskelivat tosi paljon: aamulla käytetään useampi tunti opiskelemalla niin evankeliumia kuin kohdemaan kieltä niin yksin kuin toverin kanssa ja iltapäivällä päivällisen yhteydessä käytetään myös aikaa opiskeluun. Opin paljon Mormonin kirjasta ja siitä, miten se voi vastata kysymyksiin ja auttaa ihmisiä. Sain paljon uusia ajatuksia siihen, mitä minun tulisi tehdä juuri nyt elämässäni saavuttaakseni ne tavoitteet, joita minulla on ja miten voin tehdä enemmän hyvää elämässäni. Opin, mitä on rakkaus, ja löysin useita eri tapoja osoittaa sitä. Opin, mitä tarkoitta, että on henkilökohtainen suhde Jumalan kanssa ja kuinka Pyhä Henki voi auttaa jokapäiväisessä elämässä. Opin rukoilemaan useammin ja merkityksellisemmin. Opin ihan mahdottoman paljon ja elämäni on tuon lähetystyöviikon jälkeen ollut erilaista. Mietin, että jos jo yksi viikko lähetystyössä on muuttanut elämääni niin ratkaisevasti, niin millainen vaikutus puolentoista vuoden lähetystyöllä tulee olemaan minuun. 

Maailman parhaat toverit Sisar Bitner & Pace

Ehkä parasta minilähetystyössä olivat maailman parhaat toverini. Voisin kirjoittaa kokonaisen blogipostauksen vain siitä, kuinka loistava lähetyssaarnaaja Sisar Bitner on ja kuinka hulvattoman hauskaa lähetystyössä oli, koska Sisar Pace oli mukana (puhumattakaan siitä, kuinka paljon rakastan Sisar Pacen tekemää ruokaa!). Lähetystyötovereideni kanssa vietin 24 tuntia vuorokaudessa ja heidän kanssaan sain tämän mahtavan viikon: niin huippuhetket ja onnistumiset, kuin myös ne vaikeammat kokemukset. Tämän yhden viikon aikana Sisarista tuli minulle todella läheisiä, korvaamattoman kallisarvoisia ystäviä. He opettivat minulle paljon ja auttoivat näkemään minut sellaisena, kuin todella olen. He rakastivat minua ja sitä kautta auttoivat minua oivaltamaan, kuinka paljon Jumala todella rakastaa minua ja että olen hyvä tällaisena kuin olen. Sisar Bitner ja Sisar Pace, tiedän että luette tämän tekstin jossain vaiheessa, muistaa että rakastan teitä paljon!

 Tässä vielä pari kuvaa viikolta: 

Mun ihanat toverit ja mä, ollaan just menossa pyörällä Vaasan seurakunnan piispan perheen luo kylään! Pyörämatkalla alko kauhee sade ja kastuttiin ihan läpimäriksi! Suomen kesä <3

Kun mä näytän tätä kuvaa mun ystäville, niin kysyn: "Arvaa kumpi näistä mun tovereista on Sisar Bitner ja kumpi on Sisar Pace". Kaikki, joille oon kertonut, että Sisar Pace on höpsöin hassuttelija ikinä ja yks maailman hulvattomimmista ihmisistä, osaa arvata oikein.

Lyhyt tarina, miksi tämä kuva. Kolme vuotta sitten partioleirillä tutustuin muutamiin amerikkalaisiin mormoneihin ja meistä tuli tosi hyviä kavereita. Kuvassa oleva lähetyssaarnaaja, Vahin Sandberg, on mun amerikkalaisen kaverin Ethanin paras kaveri ja kun Vahin Sandberg sai kutsun Suomeen, Ethan lähetti mulle innoissaan viestiä, että sun on pakko jutella mun bestiksen kanssa kun se on tulossa Suomeen ja kaikkea! Meistä tuli Vahin Sandbergin kanssa hyviä facebook-kavereita ja oon jo pitkään toivonut, että tapaisin sen jossain vaiheessa täällä Suomessa. Nyt mun minilähetystyön aikana istuttiin samassa kokouksessa yks aamu, wuhuu se oli mahtavaa!

<3

P.S. Äää, olipas vaikea kirjottaa tää teksti, kun ois ollut niin paljon sanottavaa ja ihan hirveesti juttuja kerrottavana! Kerron mielelläni lisääkin, mutta en haluu tappaa teitä tylsyyteen kirjoittamalla kilometrin mittaista romaania :D Laittakaa kommenttiboksiin kysymyksiä mun minilähetystyöhön liittyen, niin teen ens viikolla kysymys-vastaus-postauksen ja kerron lisää mun minilähetystyöviikosta ja just niitä asioita, jotka kiinnostaa teitä lukijoita!