#hupparikansanpuolella

Tällä viikolla vietetään nuorisotyön viikkoa. Tämän Allianssin kampanjan tarkoituksena on tarkoitus tuoda esille nuorisotyötä ja nostaa sen painoarvoa. Yksi tämän viikon näkyvimmistä jutuista on ollut sosiaalisen median kampanja #hupparikansanpuolella. Ideana on postata kuva sosiaaliseen mediaan ja osoittaa siten tukevansa nuorisotyötä. Allianssin määritelemän mukaan hupparikansaa ovat nuoret ja nuorten kanssa toimivat aikuiset. Itse en tykkää sanasta hupparikansa, koska ite en ainakaan käytä huppareita eikä kovinkaan moni mun tuntema nuroi. Mutta menkööt. 

Partio - mun juttu

Oma kosketukseni nuorisotyöhön on vapaaehtoistoiminta, partio. Olen kaikki nuoruusvuoteni käyttänyt (ja käytän edelleenkin) parissa ja viime aikoina olen oppinut arvostamaan sitä vapaaehtoistyötä, jota partiolaiset tekevät. Partiolaiset tekevät vuosittain 3 miljoonaa tuntia vapaaehtoistyötä ja partio tarjoaa yli kolmessasadassa kunnassa nuorille viikottaisen harrastuksen, kivaa tekemistä, kavereita ja uusi kokemuksia ja taitoja, joista on myöhemmin hyötyä yhteiskunnassa. (aiemmin bloggasin siitä, mitä partio on tuonut elämääni, käy lukemassa!)

Muutaman tunnin viikkopanoksella harrastus nuorelle

Itsekin uhraan tällä hetkellä suuren osan vapaa-ajastani partiotoiminnalle. Tällä hetkellä vedän yläasteikäisille tytöille viikkotoimintaa ja esimerkiksi tämän viikon arki-illoista neljä viidestä kului partion parissa. Joku ihmettelee, eikö minulla ole parempaa tekemistä, ja vastaan todellakin, että ei ole. Mikään ei ole palkitsevampaa, kuin tietää että muutaman tunnin viikkopanoksella voi tarjota nuorille harrastuksen ja hyviä eväitä koko loppuelämäksi. Esimerkiksi itse olen tänä vuonna oman ryhmäni kanssa keskittynyt upeiden partiokokemusten lisäksi erityisesti johtamistaitoihin, sillä omat tyttöni siirtyvät vuoden päästä itse johtamaan omaa ryhmää. Yhdessä tekemällä ja keskustelemalla sekä ennen kaikkea omalla esimerkilläni toivon opettavani ryhmäläisilleni johtamisesta jotain sellaista, mitä he voivat käyttää myöhemmin elämässään (sillä johtamistaidothan eivät koskaan ole turhia, mun tytöistä tulee vielä jotain suurta!)

Seikkailuja ja katsaus oman lähipiirin ulkopuolelle

Oman ryhmäni lisäksi toinen iso juttu tänä syksyllä itselleni on ollut retki, jonka järjestän lippukuntani nuorille. Kahden yön mittaisella retkellä kolmekymmentä 10-15-vuotiasta nuorta pääsee harjoittelemaan tärkeitä retkeilytaitoja, tutustumaan uusiin kavereihin ja saamaan ikimuistoisia kokemuksia. Retken teemana on "Matka maailman ympäri" ja ohjelman kautta toivon herättäväni retkeläisissä ajatuksia siitä, millaista elämä ja kulttuuri on Suomen ulkopuolella. Toivon, että osittain jopa kasvatuksellinen ohjelma herättää ajatuksia ja opettaa arvostamaan hyvnivointiyhteiskuntaa Suomessa ja ehkä jossain herää pieni kipinä parantaa maailmaa. Enempää en voi paljastaa: pelkään että joku retkelle osallistuva lukee tätä blogia, enkä halua paljastaa kaikkia ylläreitä!

Kirjoittaisin mielelläni enemmänkin, mutta nyt täytyy kiirehtiä. Ei liene yllätys, että olen menossa partioon. Tänä viikonloppuna osallistun partiojohtajakurssille ja toivottavasti opin jotain johtamisesta. Haluan kehittää itseäni johtajana ja toivottavasti viikonlopun päätteeksi tulen kotiin hieman innokkaampana, idearikkaampana ja parempana johtajana. Siitä ehkä enemmän ensi viikolla.

ja heh, kyllä mä löysin yhen hupparikuvan itestäni. tällasen myrtsikuvan jostain Jordanian reissulta.

Kaksi sanaa kiusaamisesta: lopeta se

Koulukiusaaminen. Yks puhutuimmista aiheista yhteiskunnassa tällä hetkellä. Mulla ei oo mitään uutta sanottavaa, muuta kuin että myös mua on riipaissut sydämestä lukea tarinoita siitä, kuinka jotkut lähipiirissäni olevat ihmiset tappelevat päivittäin, onko taas tänään pakko mennä kouluun. Kiusaaminen jättää jäljet, joka kerta. Onneksi maailmaan mahtuu myös paljon onnellisia tarinoita ja paljon rohkeita, hyväsydämisiä nuoria, jotka sanovat kiusaamiselle "ei" ja ovat ystäviä yksinäisille. 

Halusin vain jakaa tämän videon. Se on aikas hyvä. Kaksi sanaa kiusaamisesta: lopeta se. 

Sä oot just paras!

Lähetystyön ABC: D niin kuin "Discover the best in yourself and others"

"Mä osaan nähdä ihmisissä positiivisia asioita ja muistan kertoa niistä niille", kerron yleensä, kun joku kysyy mun vahvuuksista. Yritän parhaani mukaan nähdä kaikki ihmiset Jumalan poikina ja tyttärinä, joilla jokaisella on tarkoitus ja päämäärä. Yritän jokaisen tapaamani ihmisen kohdalla ajatella, että hänellä on vanhemmat, jotka rakastavat häntä yli kaiken. Yritän aina uuden ihmisen tavatessani miettiä: "Millaisiin ominaisuuksiin tämän henkilön nykyinen/tuleva puoliso on rakastunut/rakastuu hänessä?"

Teen parhaani, että nämä ihmiset myös itse oppisivat näkemään itsensä sen positiivisen, mitä minä näen heissä. Jos minä näen jotain positiivista jossian henkilössä, mutta en koskaan sano sitä, se on sama kuin paketoisin lahjan, mutten koskaan antaisi sitä.

Joskus sanon vain "kiitos paljon avusta" ja hymyilen, toisinaan sanon "olipas kiva käydä kanssasi ulkona tänään". Toisinaan kirjoitan lyhyen tekstiviestin, joskus taas sujautan toisen taskuun lapun, jossa kerron ominaisuuksista, joita hänessä arvostan. Joskus leivon laatikollisen keksejä ja kerron ihmiselle tällä tavoin, että ajattelin häntä. Joskus taas haastan itseni keksimällä mahdollisimman monta syytä, miksi pidän jostain tietystä henkilöstä, ja sitten jaan tämän listan hänen kanssaan. 

Jotta tämäkään postaus ei jäisi pelkälle teorian tasolle, olen valinnut kahdeksan ystävääni, jotka mielestäni ansaitsevat pienen kehun juuri tänään. Kirjoitan alle kirjaimet A:sta H:n, julkaisen postauksen ja sitten linkitän heille linkin tähän postaukseen ja kerron heille heidän oman kirjaimensa. 

Henkilö A: Sä oot yks persoonallisimmista ihmisistä, joita tunnen. Oot rohkea ja uskallat sanoa mielipiteesi asiaan kuin asiaan, uskallat kertoa mistä pidät ja mistä et pidä. Oot taitava monessa jutussa ja halukas oppimaan koko ajan lisää ja oppimaan uusia juttuja. Ystävyys sun kanssa on tosi avartavaa. 

Henkilö B: Sä oot joka kerta varsinainen päivän piristys! Sun kanssa voin olla täysin oma itseni, koska ymmärrät mua ja mun hauskoja juttuja, ollaan jotenkin samalla aaltopituudella. Kiitos erityisesti myös siitä, että jaksat aina kannustaa ihan älyttömästi!

Henkilö C: Ihailen ihan mielettömästi sitä draivia, joka sussa on. Oot hyvä kaikessa ja oikeesti ehkä paras johtaja, jonka tiedän. Jaksat aina kysyä mitä kuuluu ja huolehdit jokaisesta johdettavastasi henkilökohtaisesti. Mulla on aina sellanen olo, että välität! 

Henkilö D: Mun mielestä on ihan mieletöntä, miten meillä synkkaa niin hyvin. Ollaan niin samanlaisia ihmisiä ja kiinnostuneita tosi samanlaisista jutuista, mutta silti ollaan ihan erilaisia. Mä oon aina ihaillut, miten sulla riittää energiaa tehdä kaikki niin hyvin ja huolella, voi kunpa mullakin ois!

Henkilö E: Oot ihan supertarmokas, innokas ja positiivinen! Sun kanssa on ihana tehdä juttuja yhdessä, kun vedät aina jostain sun supervoimat esille ja teet kaiken niin superhyvin, lannistumatta! Ihailen sua paljon ja haluan jonain päivänä olla samanlainen kun sä!

Henkilö F: Mä jotenkin oon aina ihaillut sitä, miten oot oman elämäsi supertähti. Unelmoit, mutta et jätä mitään pelkästään unelman tasolle, vaan myös oikeasti toteutat niitä. Susta tulee vielä jotain tosi suurta, plus että sulla on niin kultainen sydän ettei voi muuta kun hymyillä!

Henkilö G: Mun mielestä on ihan mieletöntä, miten paljon jaksat välittää ja rakastaa. Sä oot niin hyvä ihmisten kanssa, sulla aina riittää aikaa kuunnella ja olla kiva. Mulle on tullut maailman paras mieli niin monta kertaa kaikesta siitä ihanasta, mitä oot tehnyt mulle. Kiitos rakas!

Henkilö H: Sulla on maailman sydäntäsulattavin hymy, mutta vielä enemmän mun sydän sulaa kaikesta siitä, mitä oot sisältä. Oot niin lämmin ja kaunis ihminen, ettei mitään rajaa. Kiitos, että olet olemassa! 

Kaikki ystävät A:sta H.n ja muutkin tietysti (jos en valinnut sua, niin laita viestiä ja pyydä kehua!), ootte ihan parhaita!

Tässä on mun minilähetystyötoveri Sisar Pace, ehkä maailman hulvattomin ja positiivisin ihminen! Sisar Pacella on kyky saada ihmiset hymyilemään ja tuntemaan itsensä rakastetuiksi! 

Kolme asiaa, jotka opin nuorten naisten leirillä

Alkuviikosta kirjoitin, kuinka pakkasin tavaroitani ja olin lähdössä viikoksi kirkon nuorten naisten leirille apulaiseksi.  (klikkaa tästä lukeaksesi postauksen) Nyt olen palannut kotiin. Olen superväsynyt ja päiväunien tarpeessa, mutta onnellinen ja todella kiitollinen siitä leirikokemuksesta, joka minulla oli. Sain oppia paljon ja tutustua ihaniin tyttöihin. Sain käyttää kykyjäni ja palvella. Opin viikon aikana paljon ja haluaisin jakaa nyt kolme oppimaani kallisarvoista asiaa teidän kanssanne. 

1) Hyvien asioiden näkeminen muissa auttaa meitä tulemaan paremmiksi

 Meillä on nuorten naisten leirillä perinteenä tehdä ns. leirivihot, joihin muut leiriläiset saavat kirjoitella kannustavia viestejä koko leirin ajan, vihon saa sitten lukea autossa kotimatkalla. Itse en ole vielä kurkannut omaa vihkoani, mutta muiden vihkoihin kirjoittaminen on aina ihan mieletön kokemus. Otin itselleni tavoitteeksi kirjoittaa jokaiselle leiriläiselle. Se oli iso urakka, mutta antoi paljon. Vaikka kaikki tytöt leirillä olivat erilaisia, he kaikki ovat kauniita Taivaan Isän tyttäriä, jokainen heistä on ainutlaatuinen ja ihana juuri omana itsenään.  Mietin jokaisen tytön kohdalla, monesti jopa rukoilin, mitä sellaista minä näen heissä ja voisin kertoa heille, joka auttaisi heitä tulemaan sellaisiksi, jollaiseksi Taivaan Isä haluaa heidän tulevan.

2) Hyvät teot eivät koskaan mene hukkaan

Leirillä sain tehdä tosi paljon erilaista palvelutyötä: auttaa keittiössä, opettaa ensiapua, viihdyttää tyttöjä vaelluksella, lisätä puita nuotioon ja saunaan, kertoa iltasatuja, olla erityishuomiota tarvitsevan leiriläisen apuna ja tukena, toimia uimavalvojana... Sen lisäksi, että sain itse palvella, huomasin myös, kuinka leirin järjestäjät olivat tehneet paljon työtä leirin eteen ja kuinka leiriläiset tekivät toinen toistensa leireistä parempia olemalla ystävällisiä ja auttamalla toisiaan. Oivalsin, ettei ole väliä, istuuko keittiössä pesemässä perunoita vai toimiiko leirinjohtajana, kaikki työ on yhtä arvokasta ja jokaista tarvitaan. On hienoa, että meillä jokaisella on erityiskykyjä, joita voi käyttää muiden auttamiseen ja leirin aikana tunsin suurta kiitollisuutta, että minua on siunattu niin monilla hienoilla lahjoilla ja että sain tehdä oman osani leirillä.

3) Meillä ei ole mitään pelättävää, kun luotamme Taivaalliseen Isäämme 

 Leirilllä meille tapahtui pieni onnettomuus. Olimme uimassa ja saunomassa, kun yhtäkkiä alkoi iso ukkosmyrsky. Juoksimme kaikki äkkiä sisälle saunaan ja pesulle. Suihkussa muutama tyttö sai veden kautta sähköiskun ja ukkosen aiheuttaman sähkökatkoksen takia koko sauna meni pimeäksi. Voitte vain kuvitella, kuinka saunassa itkettiin, halailtiin, panikoitiin ja pelättiin. Pidimme yhdessä rukouksen, jonka jälkeen sade lakkasi samantien ja kaikki näytti valoisammalta.Ambulanssi saapui paikalle nopeasti, eikä kenellekään sattunut mitään vakavaa. Tunsin suurta rauhaa ja kiitollisuutta siitä, kuinka Taivaan Isä siunasi meitä leiriläisiä ja että tämän tapahtuman jälkeen yhteishenkemme oli vain entistä vahvempi.

P.S. Muistatte varmaan, että asetin itselleni neljä tavoitetta leirin suhteen. Mitenkö onnistuin niissä? Kyllä, muistin rukoilla palvelutilaisuuksia ja sain niitä runsaasti. Kyllä, tutustuin uusiin ystäviin. Mun paras uusi ystävä leirillä oli 11-vuotias downin syndroomaa sairastava tyttö, jonka kanssa me leikittiin vesisotaa, paistettiin makkaraa nuotiossa, piirrettiin, laulettiin, tehtiin leirisuorituksia, autettiin muita leiriläisiä ja vietettiin monta ihanaa hetkeä yhdessä. Kyllä, yritin pitää leiripäiväkirjaa, mutta en vaan oo sellanen, joka kirjoittais "aamulla tein sitä ja tätä ja siten iltapäivällä menimme sinne ja tänne ja illall menimme nukkumaan", vaan merkkailin ranskalaisilla viivoilla ajatuksia ylös silloin tällöin. Ja se nukkumaanmeneminen...en aio julkaista täällä blogissa kellonaikoja millon menin nukkumaan. Sanon vaan, että joinain iltoina kömmin makuupussiin aikaisemmin, toisina iltoina vietin laatuaikaa ystävieni kanssa ja nautin leiriöistä.

 Millaisia asioita te muut leiriläiset opitte ja koitte? 

Nää tytöt <3