Kun kaverini houkuttelivat minut partioon noin kymmenen
vuotta sitten, en osannut aavistaa kuinka rakas harrastus ja tärkeä osa
elämääni siitä tulisi. Nuorempana partio oli minulle jokaviikkoinen
kokoontuminen oman ryhmän kanssa, muutamia kertoja vuodessa tehtävät retket
sekä oman lippukunnan omiin perinteisiin ja tempauksiin osallistuminen. Jo
pienestä sudenpennusta lähtien olen oppinut hyödyllisiä selviytymis- ja
yhteistyötaitoja sekä päässyt retkeilemään ja tutustunut uusiin ystäviin. Myin ensimmäistä kertaa partiolaisten
adventtikalentereita, kun olin 8-vuotias. Opin siis jo silloin, millaista on
tehdä töitä yhteisten asioiden eteen.
Velvollisuuksia ja vastuullisuutta
Hieman vanhempana olen päässyt järjestämään erilaisia retkiä
ja tapahtumia, johtamaan eri-ikäisten ryhmiä sekä osallistumaa vapaaehtoisena
monenlaisiin projekteihin. Tähän mennessä suurin luottamuspesti, jossa olen toiminut
partiossa, oli viime kesän Lounais-Suomen Partiopiirin n. 3500 hengen
piirileiriprojektin tiedotustiimissä nettimestarina toimiminen. Vastasin
kyseisessä projektissa leirin nettisivujen ja sosiaalisen median kanavien
sisällöstä. On ehkä sanomattakin selvää, että tämän kaltaisissa tehtävissä
oppii kantamaan vastuuta ja olemaan luotettava. Olen myös käynyt monenlaisia kursseja, kuten
ryhmänohjaajakurssin, leikinohjaajakurssin, toimittajakoulutuksen sekä
medialähettiläskurssin. Partiossa on hienoa, kuinka saa jatkuvasti kehittää
itseään ja tehdä asioita, jotka kiinnostavat juuri itseään.
Ystävyyttä yli rajojen
Partio on opettanut minulle paljon myös toisen ihmisen
kunnioittamisesta sekä ystävyydestä. Partiossa olen tavannut paljon erilaisia
ihmisiä. Nuorimmat partioystäväni ovat 7-vuotiaita ja vanhimmat jo
eläkeikäisiä. Kansainvälisillä leireillä olen tavannut myös paljon
ulkomaalaisia partiolaisia: irlantilaisia, tanskalaisia, indonesialaisia,
marokkolaisia, amerikkalaisia…. Aina uusia ihmisiä kohdatessa ei ole löytynyt
edes yhteistä kieltä, mutta kaikki he ovat opettaneet minulle jotain uutta.
Olen tanssinut irlantilaisia kansantansseja ja syönyt indonesialaisten
illallisvieraana. Uusiin ihmisiin tutustuminen on rikastuttanut maailmankuvaani
ja auttanut ymmärtämään erilaisuutta.
Mahdollisuuksia palvella
Partio on joukkuelaji, joten jatkuvasti oppii asioita muiden
palvelemisesta. Lähes kaikki, mitä teen partiossa, on jollain tavalla toisten
palvelemista. Erityisesti lasten ja nuorten kanssa toimiessa eteen tulee
tilanteita, jolloin olen lainannut makuupussiani tai villasukkiani, koska joku
muu tarvitsee niitä minua enemmän. Partio on opettanut laittamaan sivuun omia
mukavuuksiaan ja toimimaan niin, että koko porukalla olisi mahdollisimman
kivaa. Olen etuoikeutettu, kun saan olla mukana mahdollistamassa
partioelämyksiä monille nuorille ja lapsille sekä voin olla heille esimerkkinä.
Kokemuksia luonnossa
Partio on myös opettanut minua kunnioittamaan luontoa ja
pitämään huolta ympäristössä. Leireillä ja retkillä olemme lähes poikkeuksetta
ulkona luonnossa. Olen päässyt
vaeltamaan mm. Sveitsin Alpeilla ja Kilpisjärven tuntureilla. Olen nukahtanut
sekä taivasalle kesäisen järven rantaan että kamiinatelttaan yli kahdenkymmenen
asteen paukkupakkasella. Erityisesti vaelluksilla, joilla kannamme itse kaikki
ruokamme, vaatteemme ja telttamme, olen oppinut paljon luonnosta sekä sen
arvostamisesta.
Kasvamista hengellisesti
Partiossa kasvatetaan ja kannustetaan myös hengellisyyteen.
Vaikka valtaosa partioystävistäni ei kuulukaan samaan kirkkoon kuin minä
kuulun, partio voi kasvattaa minua hengellisesti. Voin tehdä lähetystyötä
olemalla hyvänä esimerkkinä partiossa muille ja sopivissa tilanteissa
kertomalla arvoistani. Muut partiolaiset kannustavat minua elämään arvojeni
mukaisesti. Kun olin Maailmanjamboreella, suomalaiset partiojohtajani antoivat
minulle luvan mennä sunnuntaina sakramenttikokoukseen. Sakramenttikokous
järjestettiin leirillä ja paikalla oli paljon meidän kirkkoon kuuluvia
partiolaisia, suurimmaksi osaksi Utahista. Kyseisellä leirillä tutustuin paljon
meidän kirkkoon kuuluviin partiolaisiin, jotka kertoivat minulle millaista on
olla kirkon jäsen heidän omalla kotipaikkakunnallaan. Vaikka
sakramenttikokoukseen osallistuminen leiriolosuhteissa onkin melko harvinaista,
partio kasvattaa hengellisyyteen joka päivä.
Kun opin lisää luonnosta ja ympärilläni olevista ihmisistä, opin
arvostamaan Taivaan Isän luomistyötä. Oppimalla tärkeitä elämäntaitoja,
vastuunkantamista sekä palvelemista tulen sellaiseksi ihmiseksi, kuin Taivaan
Isä haluaa minut tulevan. Olen oppinut paljon asioita, jotka tekevät minusta
paremman lähetyssaarnaajan ja palvelijan Herran valtakunnassa.
 |
| Oli tammikuinen lauantaiyö ja syön partiokurssilla kebabbia iltapalaksi. Banaaniksi pukeutuneena. |
 |
| Koulussa meillä oli kerran stereotypiabileet ja mä pukeuduin stereotyyppiseksi partiolaiseksi. Tollanen söpö, kiltinnäköinen, uniformuun pukeutunut tyttö on just sitä, mitä sullekin tulee ekana mieleen partiolaisista, eiks niin? Vielä jos kädessä ois "girl scout cookies" -laatikko, niin stereotypppinen tyttöpartiolaislook ois täydellinen! |
 |
| Purjehtiminen kuuluu niihin kivoimpiin asioihin, joita oon partiossa saanut kokeilla. |
 |
| Tällanen nolo biletyskuva, huomaa että ilta on jo pitkällä. Oon muuten sateesta märkä, en hiestä. |
 |
| Loppukevennykseks vielä yks tällanen "awwskis!<3" kuva musta ja mun pikkusiskosta sudenpentuina! |