Marraskuun tavoite: kirjoittaa lähetyssaarnaajille

Mä tykkään kirjoittaa kirjeitä lähetyssaarnaajille. A, se piristää niiden päivää tosi paljon. B, on ihan supersiistiä kun ne kirjottaa takas ja kertoo niiden jännittävistä seikkailuista lähetystyössä. C, lähetyssaarnaajien kanssa kirjoitteleminen kasvattaa mun omaa hengellisyyttä ja halua lähteä lähetystyöhön. D, jos kirjoitan nyt paljon mun lähetystyössä oleville ystäville, niin ehkä nekin sit vastapalvelukseksi kirjoittaa mulle, kun mä oon lähetystyössä vuoden päästä. 

Siispä, mun lähetystyöhön valmistava tavoite marraskuulle on kirjoittaa JOKA PÄIVÄ kirje jollekin lähetyssaarnaajalle. Kyllä, joka päivä. Tiedän, että se kuulostaa aika kunnianhimoiselta (aikaisemmin on ollut vaikea pysyä mun yks kirje viikossa tavoitteessa!), mutta mä nyt oikeasti tsemppaan, tiiän että saan siitä tosi paljon siunauksia ja voin ens kuussa oppia tosi paljon niiden kirjeiden kautta. 

Tällanen print screen -kuva vaan mun aamuisesta instagrampäivityksestä, koska oon kirjaston koneella enkä oikeen viitti tällä koneella alkaa sählätä kuvien kanssa sen enempää :D Kuvassa siis mun lähetystyössä olevalta ystävältä saatu kirje, joka odotti mua aamupalapöydässä tänään! Oli ihan superkivaa lukea kuulumisia :) 

P.S. Mun lokakuun tavoite oli harrastaa enemmän liikuntaa, vähintään neljä kertaa viikossa. Sain Facebookissa ihan sairaasti ehdotuksia hyvistä liikuntalajeista, joita voisin kokeilla, mutta olin tylsä ja tyydyin vaan sellaseen perushyötyliikuntaan, että jätin auton kotiin ja kävelin ja pyöräilin paljon. Ja olin paljon partiojutuissa juoksemassa metsässä retkeilemässä. Mutta lajista viis, liikuin mun mielestä hyvin, Enemmänkin toki vois. 

You're not alone

Ihana biisi. Kuunnelkaa. 

Temppelimatka Tukholmaan

Hei ihanaa syyslomaa (tai siis sen päättymistä) kaikille! Vastoin monia kouluja Suomessa, Turussa on usein vaan kaks päivää syyslomaa. Se ei kuitenkaan menoa haittaa tai hidasta, sillä oon käyttänyt mun loman ehkä maailman parhaalla mahdollisella tavalla! Oon nimittäin ollut meiän seurakunnan nuorten kanssa temppelimatkalla Tukholmassa.

Temppelit on meidän kirkon pyhiä paikkoja, joissa tehdään pyhiä toimituksia ja liittoja Jumalan kanssa. Nuoret, jotka eivät vielä ole tehneet omia temppeliliittoja, tekevät temppelissä kasteita (ja konfirmointeja) kuolleiden puolesta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tehdään ennen temppeliinmenoa tehdään sukututkimusta omista esivanhemmista ja sitten temppelissä tehdään pelastukselle välttämättömät toimitukset heille (tai jos omassa suvussa ei ole henkilöitä, niitä voi tehdä myös muiden sukulaisille). Me uskomme, että verhon toisella puolella on henkiä, jotka ovat ottaneet vastaan evankeliumin siellä, mutta heillä ei ole mahdollisuutta tehdä fyysisiä pelastukseen johtavia toimituksia. Siksi teemme sijaistoimituksia täällä maan päällä ja annamme heille mahdollisuuden valita, ottavatko he toimitukset vastaan.

Temppelityö on minulle tärkeää. Joka kerta, kun astun sisään temppeliin, tunnen sellaista rauhaa, jota en tunne missään muualla. Kun teen kasteita temppelissä, tunnen iloa siitä, että teen jonkun ihmisen puolesta jotain sellaista, mitä hän tarvitsee todella. Ensi keväänä ennen lähetystyötä minulla on mahdollisuus saada myös oma temppelipyhitykseni eli endaumenttini temppelissä ja toivottavasti voin jonain päivänä solmia siellä myös iankaikkisen avioliiton. 

Sen lisäksi, että käytiin Tukholman reissulla temppelissä, käytiin myös tietysti shoppailemassa ja ihastelemassa vanhaa kaupunkia. Sekä totta kai pidettiin kavereiden kanssa hauskaa laivalla ja syötiin hyvin! Oli aivan loistava matka, kiitos kaikille ihanille seurasta!

Tässä vielä pari kuvaa meiä reissulta! Ite temppelistä en valitettavasti ehtinyt ottamaan kuvia, mutta tässä on pikkasen Tukholmaa ja mun ihania ystäviä:

Vastauksia

Koska meet mummolaan seuraavan kerran? Voisit meitä moikkaa samalla ;) 

Otan tavoitteeksi käydä ennen joulua! Ois ihana nähä sua pitkästä aikaa ja tietty sun ihana tuhina <3

Nii juu ja mitkä aineet kirjotat ylppäreissä ja miks? 

Syksyllä kirjoitin englannin ja yhteiskuntaopin, keväällä edessä äidinkieli, ruotsi ja psykologia. Valitsin kirjotettavaksi aineet, jotka mua kiinnostaa, joista mulle on hyötyä tulevaisuudessa, joissa oon hyvä ja joista tykkään! Ruotsia en jätä kirjoittamatta, koska tiiän että siitä tulee olemaan mulle iso etu. Haaveilen salaa Åbo Akademista, joten kirjotan varmaan ruotsin pitkänä ja panostan siihen!

Mikä on elämässä parasta ja miksi? 

Se, kun voi tehdä jonkun toisen onnelliseksi. Sen ei tarvitse aina olla mitään isoa, pienetkin asiat voi merkitä sille toiselle paljon. Mä oon aina tullut onnelliseksi siitä, että autan muita ihmisiä ja se tuottaa mulle enemmän iloa kuin mikään asia, mitä voin tehdä itselleni. Just sen takia haluan lähteä lähetystyöhön, että voin kokopäiväisesti auttaa ja rakastaa muita ihmisiä.

Mikä on kauneinta, mitä joku toinen ihminen on tehnyt sulle/ sun puolesta?

Kun mä olin minilähetystyössä, niin mulla oli yks ilta tosi vaikeeta. Mun ihanat toverit Sisar Bitner ja Sisar Pace tsemppas mua ihan älyttömästi ja sai mut uskomaan, että oon hyvä sellaisena kuin olen. Ne esimerkiksi pyys mua menemään parvekkeelle yksin rukoilemaan ja pyytämään Taivaan Isää näyttämään, millaisena Hän näkee minut ja pysymään siellä parvekkeella, kunnes saan vastauksen. Tää kokemus muutti mua paljon ja tulee vaikuttamaan mun koko loppuelämään.

Tietty pitää myös mainita kaikki se, mitä mun vanhemmat tekee mun eteen joka päivä. Ne rakastaa mua ihan älyttömästi ja monta kertaa tekis mieli vaan mennä halaamaan niitä ja sanoa "kiitos, kun rakastatte mua ihan liikaa".

Missä koet olevasi hyvä? Entä missä sinulla on eniten parantamisen varaa? 

Osaan nähdä toisissa ihmisissä hyviä asioita ja muistan kertoa sen heille. Oon myös kielellisesti lahjakas ja osaan kirjoittaa hyvin. Sen sijaan kaikki käsillä tehtävät jutut tuottaa mulle ongelmia: ruoanlaitto, käsityöt yms. Niitä pitäis harjoitella!

 Mikä on yksi asia minkä olet aina halunnut tehdä/saavuttaa elämässäsi, miksi ja kuinka?

Oon aina halunnut hankkia korkeakoulutuksen ja tehdä "jotain merkitävää" jossain sellasessa ammatissa, jota rakastan ja joka todellakin on mun juttu. Se taas, mikä se ammatti on, on vaihdellut mun elämän aikana kirjailijasta opettajaan ja laulajasta toimittajaan. Tällä hetkellä haluaisin opiskella sosiaalitieteitä yliopistossa, ammatista ei oo vielä mitään aavistustakaan.

Mitä piirrettä arvostat eniten toisessa ihmisessä? 

Rehellisyyttä ja aitoutta. Sellainen ihminen, joka on oma itsensä, on aina ihan mahdottoman ihana. 

Mikä on paras elämänohje jonka oot saanut sun vanhemmilta?

Mun iskä joskus sanoi, että kunhan noudatan kaikkia meidän kirkossa opetettavia asioita ja pidän ne tasovaatimukset, niin saan tehdä ihan mitä tahansa. Se on jäänyt syvälle mieleen. Mun vanhemmat on myös kannustanut ja joskus jopa ärsyttävän paljon patistanut mua hoitamaan koulun kunnolla ja oon siitä tosi iloinen. 

Mikä on sun lempiruoka?

Simpukkaspagetti. Ja sienirisotto. Ja pizza. Ja sata muuta. Rakastan ruokaa.

Entä mitä ruokaa inhoot?

Inhoon suolakurkkuja, punajuuria ja kurpitsaa. Ja kerran luulen saaneeni ruokamyrkytyksen koulun kylmästä kasvislasagnesta niin sekin on sellanen mikä vähän ällöttää. Koulussa siis pelkästään.

Mikä on sun bravuuri keittiössä?

"Mun keksit". Sellaset, joihin tulee suklaa- ja valkosuklaahippuja. Leivoin niitä koulun kahvilaan, kun olin oppilaskunnan hallituksessa mun ekana vuonna lukiossa. Kaikki tykkäs niistä. Kaikki halus niitä lisää. Leivoin niitä lisää ja ne keräs mainetta. Monet mun koululaiset muistaa mut varmaan vieläkin, että "se oli se joka leipos niitä keksejä sinne kahvilaan". Lukion tokana vuonna olin ehdolla oppilaskunnan puheenjohtajaksi ja sanoin mun vaalipuheessa, että jos mut äänestetään, niin seuraavana päivänä on ilmaisia keksejä tarjolla koulussa. Ja mähän voitin ne vaalit. Musta tuli keksien ansiosta oppilaskunnan puheenjohtaja. Menin kotiin ja leivoin 250 keksiä.

Lempikarkki?

Mikä kysymys! Tykkään paistetuista vaahtokarkeista. Ja sellasesta oikeen pehmeestä ja tuoreesta lakritsista.

Mitä partiolaisuus merkitsee sinulle? 

Partiolaisuus tarkoittaa sitä, että on "aina valmiina". Partiolaiset kunnioittavat muita ihmisiä ja luontoa sekä ovat halukkaita tekemään hyvää. Partiolaiset ovat innokkaita oppimaan uutta, erityisesti yhdessä tekemällä. Partiolaiset ovat yleensä reippaita ja aktiivisia ihmisiä, jotka toimivat yhteiskunnassa lähimmäistensä hyväksi.

Millanen ihminen haluat olla vuoden päästä, viiden vuoden päästä, kymmenen vuoden päästä ja viidenkymmenen vuoden päästä?

Vuoden päästä oon toivottavasti lähetystyössä, autan ihmisiä ja kerroin heille siitä, mihin uskon. Viiden vuoden päästä haluaisin opiskella yliopistossa ja ehkä jopa mennä naimisiin. Kymmenen vuoden päästä haluisin, että mulla olis perhe. Viidenkymmenen vuoden päästä haluan, että muut muistais mut sellasena ihmisenä, joka on aina tehnyt hyvää ja auttanut muita ihmisiä.

Mikä on sellanen kysymys mihin oot aina halunnut vastata? kysy se iteltäs ja vastaa siihen!

Aina kun oon jossain partiojutussa, niin toivon että siellä leikittäis sellasta tutustumisleikkiä, jossa pitää sanoa oma nimi ja joku samalla kirjaimella alkava asia, josta tykkää. Ihan vaan, koska haluun päästä sanomaan: "Mä oon Susanna ja tykkään supermiehistä".

Mikä on sun tän kesän paras muisto?

Parhaat muistot on yleensä sellasia, joita ei voi kirjottaa blogissa julkisesti ;) Toisiks paras muisto oli ehkä kun olin Piiru-partioleirillä ja sain viettää ihan mahtavan viikon leireillen kivojen kavereiden kanssa, partioleireissä on aina sitä jotain!

Ootko onnellinen ihminen?

Oon!

Mistä aistista luopuisit ensimmäisenä ja miksi?

Näöstä. Muistan joskus lukeneeni lainauksen, joka meni jotenkin tälleen: "Why do we close our eyes when we pray, cry, kiss or dream? Because the most beautiful things in life are not seen but felt by the heart." Kauneimpia asioita elämässä ei voi nähdä, ne pitää tuntea.

Mikä sun elämän hetki sulle tulee ekana mieleen näistä sanoista: 

viinirypäle Ihanat suklaafonduehetket kavereiden kanssa

kaakao Se ihana kaakao, jonka sä Alina teit mulle kerran!

partio Se, kun olin 14-vuotiaana 10 000 partiolaisen partioleirillä Kilkkeellä ja me kavereiden kanssa karattiin öisin ja tehtiin kaikkea villiä.

lukio Kun mut lukion tokalla luokalla äänestettiin koulun oppilaskunnan puheenjohtajaksi.

keinuhevonen Sunnuntai-iltapäivät, kun saan meiän seurakunnan lastenhuoneessa leikkiä ihanien lasten kanssa. Ja ne tykkää kiikkua keinuhevosella!

järvi Kun me viime kesänä yhen mun ystävän kanssa maattiin laiturilla ja katseltiin tähtiä.

sairaala Kun olin 9-vuotias, mulla oli jalassa niin iso ja paha syylä, että se jouduttiin poistamaan sairaalassa. Mun äiti oli just sillon Intiassa ja mun pappa hoiti mua kun olin sen jälkeen pari päivää sairaslomalla.

teatteri Oon nähnyt ihan sairaan monta hyvää teatteriesitystä mun elämän aikana, mutta päällimmäisenä mieleen tulee, kun viime kesän loppupuolella olin kesäteatterissa kattomassa Katto Kassista! Se oli hyvä ja mun yks ystävä esiintys siinä, olin ihan fiiliksissä!

kööpenhamina Legolandiassa oli sellanen huvipuistolaite, jossa sai ite tietokoneella ohjelmoida että miten se kieputtaa sua, muistan että se oli mun ihan suosikkijuttu kun kävin 8-vuotiaana Köpiksessä!

musiikki Tosi vaikea sanoa vaan yhtä! Meiän koulun upeiden musiikkiluokiolaisten konsertit tai sit jotkut tanssiaiset, joissa oon ollut, toisaalta myös monet hengelliset kirkon tapahtumat. Musiikissa on kyllä jotain sellasta mahtavaa voimaa! 

Mikä on sun lemppari vuodenaika?

Kesä. Se on paras!

Mikä on sun mielestä elämän tarkoitus?

Huh miten syvällinen kysymys! Mun mielestä elämän tarkoitus on virheiden ja vaikeuksien kautta oppia ja kehittyä, jotta me voidaan joskus palata takaisin Taivaan Isän luokse. Elämän tarkoituksena on jättää maailma vähän parempana paikkana kuin sen löytää, tärkeää on auttaa ja rakastaa ympärillä olevia ihmisiä. 

Kerro joku sun elämän onnellisimmista hetkistä?

Kun olin ekaa vuotta lukiossa, menin yhtenä joulukuisena iltana kuuntelemaan meiän koulun joulukonserttia Mikaelin kirkkoon. Edellisellä viikolla me oltiin myyty mun partioryhmän kanssa myyjäisissä sellasia yllätyskarkkeja ja mulle tuli konserttiin lähtiessä sellanen olo, että ota yks tollanen yllätyskarkki mukaan, että voit sitten antaa sen jollekin vastaantulijalle, jota haluat ilahduttaa. Näin tein ja ihan mielettömän hyvän konsertin (meiän koulun kuorot ja orkesteri on parhaita!!) jälkeen törmäsin yhteen mun ystävään, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan ja jolla oli ollut sinä syksynä vähän vaikeeta. Annoin sille sen yllätyskarkin ja se ilahtus aidosti. Tuli ihan mielettömän hyvä joulufiilis ja sen jälkeen mulla on melkeen aina ollut laukun pohjalla joku yllätys siltä varalta, että haluun ilahduttaa jotain!

Millä kolmella sanalla kuvailisit sanaa rakkaus?

epäitsekäs, uhrautuvainen ja rehellinen (aika tylsiä sanoja, I know, mutta ihan superhyviä oikeesti!)

Mikä on semmonen asia mitä oot aina halunnu tehä ja mitä et ikinä haluais tehä?

Oon aina halunnut tehä videoita youtubeen! Enkä ikinä leikkais itteäni kaljuksi.

Mikä on sellanen laulu mitä voisit kuunnella uudelleen ja uudelleen?

Mun on pakko saada sanoa hidas ja nopea biisi erikseen! Mun hidas valinta on Enrique Iglesiaan Hero, ja nopee Hairspray-musikaalista Good morning Baltimore! (ja ääh nyt tuli sellanen olo että haluun kuunnella niitä molempia samaan aikaan!)

Jos olisit kekseljooni, kenelle antaisit ensimmäisen keksin ja miksi?

Voisin ehkä ensin selventää kysymystä niille lukijoille, jotka ei tunne mua niin hyvin. 4-vuotiaana haaveammattia kysyttäessä sanoin, että haluan olla kekseljooni. "Se on vähän niinkun posteljooni, mutta antaa postin sijaan keksejä ihmisille". Nyt reilusti yli kymmenen vuotta mun haave on toteutunut, koska mun bravuuri on keksit ja oikeesti leivoin niitä mun oppilaskuntavuosina kouluun tosi intohimoisesti ja vielä nykyäänkin aina silloin tällöin leivon keksejä ja annan jollekin, joka saattais ilahtua niistä. Mutta siis vastaus kysymykseen: antaisin mun ystävälle Christopherille. Ihan vaan, koska Christopher (mun entinen koulukaveri) on mun keksien suurin fani ja siltä oon saanut kehuja mun leipomuksista enemmän kuin muilta ihmisiltä yhteensä.

Kumpi on parempaa: olla mormoni vai olla partiolainen?

Paha kysymys, koska ei uskontoa ja harrastusta voi suoraan verrata. Jos mun kuitenkin pitäis valita kompikumpi, valitsisin mormonina olemisen, koska se tuo mun elämään totuuden ja kaikista suurimman ilon ja onnen. Ilman partiota voisin ehkä just ja just elää ja elämä ois silti jees, mutta jos luopuisin uskosta, niin toivo menis kokonaan elämän suhteen. 

#hupparikansanpuolella

Tällä viikolla vietetään nuorisotyön viikkoa. Tämän Allianssin kampanjan tarkoituksena on tarkoitus tuoda esille nuorisotyötä ja nostaa sen painoarvoa. Yksi tämän viikon näkyvimmistä jutuista on ollut sosiaalisen median kampanja #hupparikansanpuolella. Ideana on postata kuva sosiaaliseen mediaan ja osoittaa siten tukevansa nuorisotyötä. Allianssin määritelemän mukaan hupparikansaa ovat nuoret ja nuorten kanssa toimivat aikuiset. Itse en tykkää sanasta hupparikansa, koska ite en ainakaan käytä huppareita eikä kovinkaan moni mun tuntema nuroi. Mutta menkööt. 

Partio - mun juttu

Oma kosketukseni nuorisotyöhön on vapaaehtoistoiminta, partio. Olen kaikki nuoruusvuoteni käyttänyt (ja käytän edelleenkin) parissa ja viime aikoina olen oppinut arvostamaan sitä vapaaehtoistyötä, jota partiolaiset tekevät. Partiolaiset tekevät vuosittain 3 miljoonaa tuntia vapaaehtoistyötä ja partio tarjoaa yli kolmessasadassa kunnassa nuorille viikottaisen harrastuksen, kivaa tekemistä, kavereita ja uusi kokemuksia ja taitoja, joista on myöhemmin hyötyä yhteiskunnassa. (aiemmin bloggasin siitä, mitä partio on tuonut elämääni, käy lukemassa!)

Muutaman tunnin viikkopanoksella harrastus nuorelle

Itsekin uhraan tällä hetkellä suuren osan vapaa-ajastani partiotoiminnalle. Tällä hetkellä vedän yläasteikäisille tytöille viikkotoimintaa ja esimerkiksi tämän viikon arki-illoista neljä viidestä kului partion parissa. Joku ihmettelee, eikö minulla ole parempaa tekemistä, ja vastaan todellakin, että ei ole. Mikään ei ole palkitsevampaa, kuin tietää että muutaman tunnin viikkopanoksella voi tarjota nuorille harrastuksen ja hyviä eväitä koko loppuelämäksi. Esimerkiksi itse olen tänä vuonna oman ryhmäni kanssa keskittynyt upeiden partiokokemusten lisäksi erityisesti johtamistaitoihin, sillä omat tyttöni siirtyvät vuoden päästä itse johtamaan omaa ryhmää. Yhdessä tekemällä ja keskustelemalla sekä ennen kaikkea omalla esimerkilläni toivon opettavani ryhmäläisilleni johtamisesta jotain sellaista, mitä he voivat käyttää myöhemmin elämässään (sillä johtamistaidothan eivät koskaan ole turhia, mun tytöistä tulee vielä jotain suurta!)

Seikkailuja ja katsaus oman lähipiirin ulkopuolelle

Oman ryhmäni lisäksi toinen iso juttu tänä syksyllä itselleni on ollut retki, jonka järjestän lippukuntani nuorille. Kahden yön mittaisella retkellä kolmekymmentä 10-15-vuotiasta nuorta pääsee harjoittelemaan tärkeitä retkeilytaitoja, tutustumaan uusiin kavereihin ja saamaan ikimuistoisia kokemuksia. Retken teemana on "Matka maailman ympäri" ja ohjelman kautta toivon herättäväni retkeläisissä ajatuksia siitä, millaista elämä ja kulttuuri on Suomen ulkopuolella. Toivon, että osittain jopa kasvatuksellinen ohjelma herättää ajatuksia ja opettaa arvostamaan hyvnivointiyhteiskuntaa Suomessa ja ehkä jossain herää pieni kipinä parantaa maailmaa. Enempää en voi paljastaa: pelkään että joku retkelle osallistuva lukee tätä blogia, enkä halua paljastaa kaikkia ylläreitä!

Kirjoittaisin mielelläni enemmänkin, mutta nyt täytyy kiirehtiä. Ei liene yllätys, että olen menossa partioon. Tänä viikonloppuna osallistun partiojohtajakurssille ja toivottavasti opin jotain johtamisesta. Haluan kehittää itseäni johtajana ja toivottavasti viikonlopun päätteeksi tulen kotiin hieman innokkaampana, idearikkaampana ja parempana johtajana. Siitä ehkä enemmän ensi viikolla.

ja heh, kyllä mä löysin yhen hupparikuvan itestäni. tällasen myrtsikuvan jostain Jordanian reissulta.