Paperisota

Lähetystyöhön hakeminen on helppoa ja yksinkertaista. Kun sopivan ikäinen ja haluat lähteä, menet juttelemaan seurakuntasi piispan kanssa ja hän puhuttelee sinut nähdäkseen, fyysisesti ja henkisesti valmis sekä ennen kaikkea hengellisesti puhdas ja kelvollinen. Kävin itse kyseisen puhuttelun piispani kanssa viime marraskuussa (siitä lisää täällä).

Sen jälkeen hän rekisteröi minut lähetyssaarnaajien hakuohjelmaan. Sain parikymmentä sivua papereita täytettäväkseni. Nyt edelleen, yli kome kuukautta myöhemmin, itken vieläkin kyseisten papereiden parissa. 

Papereiden täyttämisessä ei ole mitään ihmeellistä. Täytetään omat henkilötiedot, kerrotaan omista tehtävistä kirkossa, työkokemuksesta, harrastuksista ja kielitaidosta. Käydään lääkärissä ja hammaslääkärissä. Skannataan passi ja ajokortti. Sitten vaarnanjohtajan puhutteluun (kävin vaarnanjohtajan puhuttelussa viime torstaina, joten tämä osuus check!) ja that's it. 

Kuulostaa helpolta, mutta mulle se on ollut haasteellista. En pidä puhelimessa puhumisesta erityisemmin, joten mulle on joka kerta iso kynnys varata hammaslääkäreitä ja muita. Oon ihminen, jolla on taipumus lykätä asioita, ja joskus on ollut vaikea saada motivoitua itseni kirjoitusten lukemisten keskellä hoitamaan tällaisia asioita. Oon ihminen, joka hukkailee ja unohtelee asioita, ja kun menin hakemaan uutta passia, unohdin mun passikuvat kotiin ja itku oli lähellä. Oon ihminen, jolle vaan joskus tapahtuu epäonnekkaita asioita, ja meinasin oikeasti hermostua, kun mun lääkäri sanoi mun laboratoriokokeiden epäonnistuneen ja että mun pitäis varata uus aika ja käydä laboratoriossa uudestaan. 

Mutta ehkä oon tästä prosessista oppinut jotain ajankäytöstä, täsmällisyydestä, suunnittelusta ja toimeentarttumisesta ja epäonnistumisten kohtaamisesta. Ehkä tää paperisota on ollut mulle kokemus, joka on tehnyt musta hiukan paremman lähetyssaarnaajan. 

Ja sitä paitsi: nyt oon tosi lähellä. Enää pari pikkujuttua ja sit mun paperit pitäis olla valmiit! Pitäkää peukkuja ja rukoilkaa, että kaikki ois viimeisen päälle valmista 15.3., jolloin on mun tavoite lähettää paperit eteenpäin Salt Lake Cityyn, jossa ne käsittelee mun hakemuksen ja valitsee mun lähetyskentän! Jeeeee!!!!

P.S. heti kun oon saanut tän blogijutun valmiiksi, niin soitan mun hammaslääkärille ja kysyn että oiskohan mun panoraamakuvien tulokset vihdoinkin tulleet! 

Eka lähetystyöpuhuttelu: check!

Hyviä uutisia! Tällä viikolla oon aloittanut ihan konkreettisen valmistautumisen lähetystyötä varten, aloin täyttää mun papereita. Valmistautumisprosessi aloitettiin piispan puhuttelulla, jossa selvitettiin, että onko musta lähetyssaarnaajaksi.

Fyysisesti & henkisesti valmis palvelemaan

Puhuttelussa selvitettiin, että mä oon valmis lähtemään sekä fyysisesti että henkisesti. Lähetystyö ei oo mikään lomamatka, vaan oikeasti 18 kuukautta koko- ja jokapäiväistä työntekoa itselleen vieraassa ympäristössä. Muistan myös mun omasta minilähetystyöstä, että se on rankkaa. Joinain päivinä oli tosi kuuma (vaikka oltiin Suomessa!) ja silti piti kävellä ulkona. Joinain päivinä satoi kaatamalla ja silti piti hypätä satulan selkään ja polkea urhoollisesti. Päivän aikana monet ihmiset torjuivat meidät ja sanomamme, suunnitelmiin tuli muutoksia, joskus tuntui ettei työstä ollut mitään hyötyä. Se oli rankkaa. Siksi pitää olla fyysisesti ja henkisesti hyvässä kunnossa. Puhuttelussa mut todettiin valmiiksi lähtemään lähetystyöhön. Valmistautuminen ei kuitenkaan oo ohi, vaan tulevan vuoden aikana mä tuun valmistautumaan lähetystyötä varten vielä enemmän ja kovemmin kuin tähän asti oon valmistautunut, haluan olla paras mahdollinen palvelija ja hyvin valmistautunut, kun astun työhön.

Moraalisesti puhdas ja kelvollinen

Lähetystyö on Herran työtä ja Pyhä Henki on ehdoton työkalu. Ja jotta pystyy tuntemaan Pyhää Henkeä, pitää olla puhdas ja kelvollinen. Puhuttelussa multa kysyttiin mun uskosta ja sitoutumisesta evankeliumiin ja piispa totes mut kelvolliseksi lähtemään. Moraalisesti puhtaasti eläminen ei oo maailman helpointa, mutta teen kaikkeni, että voisin pitää mun sydämen mahdollisimman puhtaana nyt, kun vlamistaudun lähetystystyöhön.

Paperisota alkakoon!

Nyt, kun eka puhuttelu on ohi ja mut todettiin kelvolliseksi lähetystyönhakijaksi, piispa rekisteröi mut sivulle, jossa voin täyttää lähetystyöpapereita. Oon nyt virallisesti lähetystyöhönhakija. Nyt mulla on edessä parikymmentä sivua paperihommia, lääkärillä ja hammaslääkärillä käynti ja kaikki tällaset. Te, jotka ootte joskus lähteneet vaihto-oppilaiksi yms, ymmärrätte varmasti millaisesta prosessista on kyse. Kävin tänään varaamassa lääkärinajan ja oon ihan superinnoissani! En siksi, että pääsen lääkärille, vaan siksi että ihan oikeasti mun pitkäaikainen unelma on näin lähellä toteutumista ja että voin oikeasti konkreettisesti valmistautua sitä varten. Ihan parasta. Tää on parasta mun elämässä just nyt.

Hahah tää kuva ei kyllä liity mitenkään tähän, mutta halusin laittaa jonkun hauskan kuvan itestäni :D