#kutsumua

Suomen Lukiolaisten Liiton #kutsumua -kampanja on inspiroinut myös mua. Kampanjakuvien ilmestyessä sosiaaliseen mediaan aloin miettiä, mitä itse voisin paperiini kirjoittaa. Vaikka en olekaan koskaan kuulunut koulun suosituimpiin, minulla ei ole rankkoja koulukiusaamistarinoita menneisyydessä. Vaikka olenkin joskus vähän keskivertoa hiljaisempi, pukeudun keskivertoa surkeammin ja olen kiinnostunut erilaisista asioista kuin suurin osa ikäisistäni ja vaikka joskus koen itseni yksinäiseksi, olen säästynyt ala-arvoisilta nimityksiltä. 

Yksi asia, joka kuitenkin saa fiksuimmatkin ystävät laukomaan tahattomasti satuttavia kommentteja, on uskonto. Sana "mormoni" herättää ihmisissä niin erilaisia rekatioita. Keräsin omaan paperiini ikimuistoisia ja tyypillisiä kommentteja, joita minulle on sanottu uskontooni liittyen.
  

"Mormooni on tosi normaali hormooni"  huusi minulle kerran kaksi koululaistani tyttöä, kun olin ala-asteella. Ala-asteen loppupuolella tieto uskostani levisi nopeasti ympäri koulua, kun pidin uskonnon tunneilla esitelmiä kirkosta eri luokille. Joukkoon näköjään sattui pari huomionhakuista tyttöä, jotka halusivat osoittaa "nokkeluutensa" keksittyään, että mormoni ja hormoni rimmaavat keskenään. Hihhih. Joskus kommentit ovat niin pöhköjä ja päättömiä, etten tiedä miten huolissaan pitäisi olla kommentoijien puolesta. 

"Kuinka monta äitiä sulla on?" Ennakkoluulot. Ne juuri. Mormoneihin kohdistuu paljon ennakkoluuloja, väärää tietoa löytyy koulukirjoista ja jopa opettajat koulussa ovat joskus sanoneet uskonnostani jotain sellaista, mikä ei todellakaan pidä paikkansa. Moniavioisuus on yksi suurimmista ennakkoluuloista, eikä se pidä paikkansa. 

"Ne uskonnontuputtajat" Loukkaannun, kun joku sanoo, että mormonit tuputtavat uskontoa. Kirkollamme on lähetyssaarnaajia ympäri maailmaa. Uskonto on tehnyt heidät joskus onnellisiksi, joten he haluavat uhrata vapaaehtoisesti aikaansa ja auttaa muita ihmisiä löytämään elämäänsä sitä samaa onnea . Pitää paikkansa, että lähetyssaarnaajat saattavat hyvinkin rohkeasti aloittaa keskustelun muiden ihmisten kanssa julkisissa kulkuneuvoissa ja kaduilla, mutta he eivät koskaan pakkokäännytä ketään tai tuputa uskontoa. On joskus hupaisaa, että ihmiset valittavat miksi suomalaiset ovat niin ujoja ja kukaan ei juttele esimerkiksi bussissa, mutta sitten kun bussissa viereen istuva lähetyssaarnaaja kysyy miten päiväsi on mennyt, heti käännetään selkä. Onneksi on myös ihanan iloisia ja avoimia ihmisiä, jotka kohteliaasti juttelevat hetken! Lisää lähetyssaarnaajien työstä oli esimerkiksi tänään ilmestyneessä Anna-lehdessä, suosittelen lukemaan! :) 

"Ai te ajattele tolleen? Siinä tapauksessa se on huono uskonto!" Joskus ärsyttää. Ärsyttää, että ihmiset, jotka pitävät itseään niin suvaitsevaisina ja avoimia, tuomitsevat jotkin meidän kirkossamme opetettavat periaatteet. Olemme "raamatunaikaisia", "rajoitamme yksilön valinnanvapautta", "emme anna ihmisten ajatella itse", "pidämme itseämme parempina kuin muut" ja niin edelleen. Älkää pliis ajatelko noin. Mormonien 11. uskonkappale kuuluu: "Me vaadimme oikeutta palvella omaa kaikkivaltiasta Jumalaa oman omantuntomme vaatimusten mukaan ja sallimme kaikille ihmisille saman oikeuden, palvelivatpa he miten, missä tai mitä tahansa." Pidän tuosta uskonkappaleesta. Minä haluan uskoa Kristukseen, harjoittaa uskontoani ja ajatella asioista tietyllä tavalla ja haluan, että sinä kunnioitat minua, annat minun toimia kuten haluan ja pidät minua yhtä arvokkaana ihmisenä kuin itseäsi. Sinä saat uskoa mihin haluat, tehdä mitä haluat ja ajatella niin kuin itse haluat ja minä puolestani kunnioitan sinua, annan sinun tehdä omat valintasi ja sinä olet minulle tärkeä siitä huolimatta.

 

Onneksi suurin osa kommenteista, joita kuulen, on positiivisia. "Ei ihmekään kun sulla on niin hyvät käytöstavat" oli yksi ikimuistoisimmista. Monet ovat uteliaita uskontoni suhteen ja kyselevät minulta paljon. Uskonto on minulle tärkeä asia ja tulen hyvälle mielelle, kun joku osoittaa kiinnostustaan sitä kohtaan kyselemällä kysymyksiä tai tulemalla mukaani kirkon kokouksiin. Jokainen saa kuitenkin tehdä omat valintansa ja myös ne ystävistäni, joita ei kiinnosta uskonto yhtään, ovat minulle yhtä tärkeitä ja rakastan heitä yhtä paljon. Kirjoitin lappuuni: "Ihanaa, että sä uskallat rohkeasti elää sen mukaan, minkä tiedät oikeaksi. Olet aito ja hyväsydäminen". Vaatii joka päivä rohkeutta elää oman uskon mukaan ja tehdä oikeita valintoja, se ei ole helppoa. Olen otettu, kun joku huomaa sen ja arvostaa lujaa vakaumustani ja haluani tehdä hyvää. 

P.S. haluisin, että Iivari, Kiri, Alina ja Fiona osallistuis myös tähän haasteeseen blogeissaan!

Kolme asiaa, jotka opin nuorten naisten leirillä

Alkuviikosta kirjoitin, kuinka pakkasin tavaroitani ja olin lähdössä viikoksi kirkon nuorten naisten leirille apulaiseksi.  (klikkaa tästä lukeaksesi postauksen) Nyt olen palannut kotiin. Olen superväsynyt ja päiväunien tarpeessa, mutta onnellinen ja todella kiitollinen siitä leirikokemuksesta, joka minulla oli. Sain oppia paljon ja tutustua ihaniin tyttöihin. Sain käyttää kykyjäni ja palvella. Opin viikon aikana paljon ja haluaisin jakaa nyt kolme oppimaani kallisarvoista asiaa teidän kanssanne. 

1) Hyvien asioiden näkeminen muissa auttaa meitä tulemaan paremmiksi

 Meillä on nuorten naisten leirillä perinteenä tehdä ns. leirivihot, joihin muut leiriläiset saavat kirjoitella kannustavia viestejä koko leirin ajan, vihon saa sitten lukea autossa kotimatkalla. Itse en ole vielä kurkannut omaa vihkoani, mutta muiden vihkoihin kirjoittaminen on aina ihan mieletön kokemus. Otin itselleni tavoitteeksi kirjoittaa jokaiselle leiriläiselle. Se oli iso urakka, mutta antoi paljon. Vaikka kaikki tytöt leirillä olivat erilaisia, he kaikki ovat kauniita Taivaan Isän tyttäriä, jokainen heistä on ainutlaatuinen ja ihana juuri omana itsenään.  Mietin jokaisen tytön kohdalla, monesti jopa rukoilin, mitä sellaista minä näen heissä ja voisin kertoa heille, joka auttaisi heitä tulemaan sellaisiksi, jollaiseksi Taivaan Isä haluaa heidän tulevan.

2) Hyvät teot eivät koskaan mene hukkaan

Leirillä sain tehdä tosi paljon erilaista palvelutyötä: auttaa keittiössä, opettaa ensiapua, viihdyttää tyttöjä vaelluksella, lisätä puita nuotioon ja saunaan, kertoa iltasatuja, olla erityishuomiota tarvitsevan leiriläisen apuna ja tukena, toimia uimavalvojana... Sen lisäksi, että sain itse palvella, huomasin myös, kuinka leirin järjestäjät olivat tehneet paljon työtä leirin eteen ja kuinka leiriläiset tekivät toinen toistensa leireistä parempia olemalla ystävällisiä ja auttamalla toisiaan. Oivalsin, ettei ole väliä, istuuko keittiössä pesemässä perunoita vai toimiiko leirinjohtajana, kaikki työ on yhtä arvokasta ja jokaista tarvitaan. On hienoa, että meillä jokaisella on erityiskykyjä, joita voi käyttää muiden auttamiseen ja leirin aikana tunsin suurta kiitollisuutta, että minua on siunattu niin monilla hienoilla lahjoilla ja että sain tehdä oman osani leirillä.

3) Meillä ei ole mitään pelättävää, kun luotamme Taivaalliseen Isäämme 

 Leirilllä meille tapahtui pieni onnettomuus. Olimme uimassa ja saunomassa, kun yhtäkkiä alkoi iso ukkosmyrsky. Juoksimme kaikki äkkiä sisälle saunaan ja pesulle. Suihkussa muutama tyttö sai veden kautta sähköiskun ja ukkosen aiheuttaman sähkökatkoksen takia koko sauna meni pimeäksi. Voitte vain kuvitella, kuinka saunassa itkettiin, halailtiin, panikoitiin ja pelättiin. Pidimme yhdessä rukouksen, jonka jälkeen sade lakkasi samantien ja kaikki näytti valoisammalta.Ambulanssi saapui paikalle nopeasti, eikä kenellekään sattunut mitään vakavaa. Tunsin suurta rauhaa ja kiitollisuutta siitä, kuinka Taivaan Isä siunasi meitä leiriläisiä ja että tämän tapahtuman jälkeen yhteishenkemme oli vain entistä vahvempi.

P.S. Muistatte varmaan, että asetin itselleni neljä tavoitetta leirin suhteen. Mitenkö onnistuin niissä? Kyllä, muistin rukoilla palvelutilaisuuksia ja sain niitä runsaasti. Kyllä, tutustuin uusiin ystäviin. Mun paras uusi ystävä leirillä oli 11-vuotias downin syndroomaa sairastava tyttö, jonka kanssa me leikittiin vesisotaa, paistettiin makkaraa nuotiossa, piirrettiin, laulettiin, tehtiin leirisuorituksia, autettiin muita leiriläisiä ja vietettiin monta ihanaa hetkeä yhdessä. Kyllä, yritin pitää leiripäiväkirjaa, mutta en vaan oo sellanen, joka kirjoittais "aamulla tein sitä ja tätä ja siten iltapäivällä menimme sinne ja tänne ja illall menimme nukkumaan", vaan merkkailin ranskalaisilla viivoilla ajatuksia ylös silloin tällöin. Ja se nukkumaanmeneminen...en aio julkaista täällä blogissa kellonaikoja millon menin nukkumaan. Sanon vaan, että joinain iltoina kömmin makuupussiin aikaisemmin, toisina iltoina vietin laatuaikaa ystävieni kanssa ja nautin leiriöistä.

 Millaisia asioita te muut leiriläiset opitte ja koitte? 

Nää tytöt <3

Tietoa mormoneista & lähetystyöstä

Kuulun Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon, kirkkomme jäsenet tunnetaan mormoneina. Kaikki, mitä kirkossamme opetetaan ja tehdään, keskittyy Vapahtajaamme Jeesuksen Kristukseen ja Hänen sovitustyöhönsä.

Lisäät tietoa kirkosta löydät sen virallisilta suomenkielisiltä nettisivuilta mormonit.fi

Yksi tämän kirkon tunnetuimmista piirteistä on lähetystyö. Kokoaikaiset nuoret lähetyssaarnaajat, veljet ja sisaret, ovat vapaaehtoisesti kirkon edustajina ympäri maailmaa ja opettavat ihmisiä, joilla on halua kuulla lisää evankeliumista ja tulla lähemmäs Kristusta. Tässä on video, joka tiivistää hyvin, mistä lähetystyössä on kyse. (Huom: video on 6 vuotta vanha, muutamat faktat ovat vanhentuneita. Lähetyssaarnaajien määrä on nykyään yli 88 000, tyttöjen prosentuaalinen osuus on kasvanut ja lähetyskenttiä on yli 400)

Lähden lähetystyöhön elokuussa 2015 ja tulen takaisin helmikuussa 2017. Palvelen Madridin lähetyskentällä Espanjassa. Lähetyskentän alueeseen kuuluu Madridin, Leonin ja Santiagon alueet sekä Kanarian saaret. 

Lähetystyössä palveleminen on ollut haaveenani jo pikkutytöstä lähtien. Kun olin ensimmäistä syksyä lukiossa, kirkon profeetta ilmoitti lähetyssaarnaajien ikärajan muutoksesta. Ennen sisarlähetyssaarnaajilta edellytettiin 21 vuoden ikää, nyt sisaret saavat palvella jo 19-vuotiaina. Tuosta muutoksesta kuullessani tein pikaisen laskutoimituksen ja totesin, ettävoisin lähteä heti lukiosta valmistautumisen jälkeen, eli kesällä 2015.

Tuosta hetkestä lähtien lähetystyö on ollut minulle konkreettinen tavoite ja olen pyrkinyt valmistautumaan sitä varten jokapäiväisessä elämässäni opiskelemalla evankeliumia ja pyrkimällä kehittämällä itsessäni ominaisuuksia, joita Kristuksella on ja jotka tekevät minusta paremman lähetyssaarnaajan. Olen myös rukoillut, onko lähetystyö todella sitä, mitä Herra haluaa minun tekevän, ja olen saanut vahvitstuksen siitä, että lähetystyöhön lähteminen on minulta oikea päätös.

Evankeliumi on tehnyt minut onnelliseksi ja haluan, että kaikilla ihmisillä olisi mahdollisuus evankeliumiin ja niihin siunauksiin, joita se on tuonut minulle. Siksi haluan lähteä lähetystyöhön.

Tervetuloa blogiin!

Mä oon Susanna ja tää blogi kertoo mun lähetystyöstä ja siihen valmistautumisesta. Lisää tietoa musta saat "Tutustu bloggaajaan" -osiosta, kun taas käsite "lähetystyö" selkenee sulle, kun klikkaat "Tietoa mormoneista ja lähetystyöstä".

Haluaisin toivottaa sut tervetulleeksi mun blogiin ja kiittää siitä, että oot päätynyt tänne.

Mun unelmalukija on sellainen, joka kommentoi ahkerasti, ottaa yhteyttä ja on vuorovaikutuksessa, joka keskustelee mun kanssa ja on aktiivinen. Vaikka tykkäänkin kehuista ja päänsilityksistä, niin toivon ennen kaikkea, että uskallat käyttää kommenttiruutua myös kysymysten, toivomusten ja omien kokemusten esittämiseen. Mä pyrin parhaani mukaan vastaamaan jokaiseen kommenttiin ja olemaan bloggaaja, joka on aktiivisesti vuorovaikutuksessa lukijoidensa kanssa.

Mä haluan tutustua suhun, mun lukijaan, joten esittelethän itsesi ja jätäthän linkin blogiisi, niin pääsen kurkkimaan, millaisia ihmisiä siellä ruudun toisella puolella on.

Jee, tästä se lähtee, toivottavasti te tykkäätte!

Ekan postauksen pitäis kai olla jotenkin kiva

Mä tykkään kirjoittaa blogia, se on ollut yks mun suosikkiharrastuksia jo monta vuotta. Oon kirjottanut mun elämän aikana viittä eri blogia, tää on jo kuudes. Kaikki blogit on ollu ihan huippuja, kaikista oon ollut ihan fiiliksissä ja kaikki on ollut mun näköisiä. Oon käyttänyt mun elämästä aika paljon aikaa siihen että mietin, millaisen blogin seuraavaksi perustaisin tai että miten kehittäisin nykyistä vielä paremmaksi. 

 

Luulin ennen, että syy mun useaan blogiin on ollut se, että vanha ois ollut jotenkin huono ja epätoimiva idea. Mun yks rakkaista ystävistä (joka on myös mun lempibloggaaja) sanos mulle kerran, että kyse ei oo pelkästään kyllästymisestä, vaan siitä, että mä muutun koko ajan. Se, mikä oli maailman paras ja ihanin blogi ja just mun näkönen ja huippusiisti juttu 15-vuotiaana, ei näytäkään 18-vuotiaalta Susannalta enää. 

Nyt päätin tehä blogin, joka näyttää multa just nyt. Ja juttu, josta oon ehkä kaikista eniten fiiliksissä mun elämässä just nyt, on kirkko ja lähetystyö. Vuoden päästä tähän aikaan saatan olla lentokoneessa matkalla kohti yhtä mun tärkeimmistä unelmista ja tää vuosi on mulle erityinen, kun vamistaudun kokoaikaista lähetystyötä varten ja samalla tuun enemmän sellaiseksi ihmiseksi, jollainen haluan oikeasti olla. 

Siksi tämä blogi. Toivottavasti tykkäät.