2014

 Rakkaat ystävät! Nyt on se aika vuodesta, kun muistellaan menneitä ja katsotaan tulevaan, tehdään lupauksia paremmasta elämästä ja pohditaan, mikä oikeasti on itselle tärkeää. Myös mulla on tapana tehdä näin. Tässä postauksessa mä haluaisin jakaa muutamia mun parhaita hetkiä viime vuodelta. 

Tässä on eka kuva tältä vuodelta. Mä ja täytekakku kirkon uuden vuoden juhlissa!

Tammikuussa mun paras kaveri Jofi täytti 18
 ja me juhlittiin syömällä tätä IHANAA kuvassa näkyvää suklaakakkua!

Tässä taas kuva mun omilta synttäreiltä, kuva otettu sillä minuutilla
 kun vuorokausi vaihtui helmikuun ensimmäiseen ja musta tuli virallisesti täysi-ikäinen!

Tässä kuva synttärikakusta, jonka mun perhe leipos mulle. 

Ja tässä vielä mun synttärijuhlat part 2, juhlittiin vähän isommalla kaveriporukalla Meksiko-teemalla.
Kuvassa mun vieressä poseeraa mun rakas Eevi-serkku!

Heilmikuussa oli myös mun ihana prinsessapäivä, eli tietty vanhojen tanssit koulussa!

Ja jokaiseen prinsessapäivään kuuluu tietty myös komea prinssi ;)
Kuvassa mun tanssipari Oskari, kiitos paljon että sain tanssia sun kanssa!
(mun vanhojen tanssi -kuvat on ottanut mun huippulahjakas ystävä Mona Jouttenus)

Synttäreiden ja vanhojen lisäksi mun yks kevään kohokohdista oli ajokortti!
 Mä en kuulunut niihin onnekkaisiin, jotka sai kortin synttäripäivänä taskuun
ja inssin ekalla läpi, vaan mulla meni siihen neljä yritystä :D
Se oli aika kova kokemus, mutta opin siitä paljon!

Keväällä vietin myös paljon aikaa mun rakkaan harrastuksen
 eli partion parissa ihanien lasten ja nuorten kanssa!
Kuvassa Putte-Possun nimipäivät!

Ja tässä kuvassa mun partiokaveri Anniina ja yks kevään parhaista partioretkistä!

Tänä keväänä sain myös mun ensimmäisen ansiomerkin partiossa, II-luokan Mannerheimsoljen!
En harrasta partiota hienojen merkkien takia, mutta tästä tuli sellanen olo, että ei vitsit,
mun tekemää työpanosta arvostetaan ja mä oon saanut jotain aikaseksi!
Oli hieno tunne vastaanottaa merkki Turun partioparaatissa Tuomiokirkon portailla
tuhansien partiolaisten edessä, se oli mulle iso juttu! 

Mulla oli myös kaikkien aikojen kesä! Tässä muutamia mun parhaita ystäviä, Heidi, Jofi, Emilia
 ja mun pikkusisko Suvi.Oltiin Vaasassa kirkon nuortentapahtumassaalkukesästä, oli ihan huippua!

Kesällä mulla oli myös ihana tilaisuus olla kirkon nuorten naisten leirillä
auttamassa ja palvelemassa, Lue lisää klikkaamalla tästä! 

Vietin myös yhen lomaviikon Italiassa! Parasta lomassa oli ehottomasti pizza, pasta ja risotto. Ah Italia.

Joka kesään kuuluu ainakin yks partioleiri ja tänä vuonna se oli Piiru.
Piiru oli Lounais-Suomen Partiolaisten piirileiri. Mun Piiru oli oikeestaan
vuoden mittainen projekti leirin nettimestarina, leirin nettisivut ja
sosiaalisen median kanavat oli mun, kakkosmestari Jarnan (kuvassa)
ja meiän huipputiimin käsialaa! Huippuopettavainen ja -hauska projekti!
(kuvan on räpsässyt Juho Vainio)

Nettihommien lisäksi Piirulla oli aikaa hengailla ystävien kanssa ja nauttia leirifiilksestä.
Yks parhaita juttuja oli, kun yhtenä päivänä mentiin mun ystävän Jussin kanssa
(joka myös otti tän kuvan, btw!) spontaanisti soutelemaan. Oli kivaa!

Loppukesästä vietin kivan viikon festinordissa, joka on meiän kirkon kansainvälinen
nuortentapahtuma. Kuten kaikki edellisetkin jutut kesällä, niin myös festis oli kiva!

Kesäloman viimeisellä viikolla ehtisin vielä minilähetystyöhön viikoksi!
Palvelin Vaasassa viikon näiden ihanien sisarten kanssa.
Lisää mun minilähiksestä voit lukea täältä  :)

Mun toinen minilähetystyötovereista ja mä! 

Minilähetystyön jälkeen palasin koulun penkille ja alkoi armoton
ylioppilaskirjoituksiin lukuminen. Se ei kuitenkaan tarkottanut,
että hauskanpito ois loppunut! Käytiin elokuussa partiokavereiden
kanssa väriestejuoksemassa, ihan sikasikahauskaa!

Kirjotukset oli nopeesti ohi ja loppusyksystä (ennen kun alotin hullun
lukemisen kevään kirjotuksiin) mulla oli aikaa kokeilla kaikkea
uutta ja jännää, esimerkiksi opettelin leipomaan karjalanpiirakoita!

Tänä vuonna oon myös mun omaa kokoaikaista lähetystyötä silmälläpitäen
viettänyt paljon aikaa lähetyssaarnaajien kanssa ja auttanut heitä opetuksilla.
Tässä kuvassa Sisar Hillebrant ja Sisar Howell.

Sisar Howell & mä jätskillä kesällä. 

Vanhin Hunter & mä. 

Ja tässä vimppa lähetyssaarnaajaselfie, tässä kuvassa Sisaret Ross & Vincent.

Tänä syksynä saavutin myös yhen tärkeän merkkipaalun partiossa,
musta tuli partiojohtaja! PJ-kurssin johtamistehtävänä järjestin
kahden yön mittaisen retken, jolla about 30 nuorta pääs harjoittelemaan
retkeilytaitoja ja tutustumaan erilaisiin maihin ja kulttuureihin. 

Syksyn piristysruiskeita on ollut myös matkat Tukholmaan, joita tuli tehtyä kaksi.
Tässä kuva ekalta reissulta, oltiin meiän seurakunnan nuorten naisten kanssa
päivä Tukholmassa, käytiin temppelissä ja kierreltiin kauppoja. 

Ja tässä kuva toiselta Tukholman matkalta! Lähettiin kavereiden kanssa
Soulniteen, joka oli Ruotsissa meiän kirkon nuortentapahtuma.
Neljä yötä putkeen härväämistä (huomaaa sivistyssana!)
teki tehtävänsä, olo reissun jälkeen oli rättiväsynyt, mutta onnellinen. 

JOULU! Tänä jouluna oli parasta viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa
levätä pois kaikki vuoden rasitukset. Kuvsssa lähetyssaarnaajat,
jotka vietti meillä sekä jouluaaton että joulupäivän :)

Ja loppuun tietty vielä uuden vuoden kuva! Olin meiän kirkon uuden vuoden
juhlissa Raumalla ja juhlittiin kaks iltaa putkeen ja pidettiin hauskaa.
Tässä kuva discosta, mä ja ihana Amanda vauhdissa! (haha sori Amanda :D)

Siinä se oli! Hyvää uutta vuotta kaikille! :) En oo tehnyt uuden vuoden lupauksia. 

Tai oikeestaan tein yhen, mut rikoin sen jo, niin en kehtaa kertoa sitä :D 

Jos jollain on jotain hyviä ideoita mitä voisin luvata, niin kommenttia kehiin!

Halu palvella

Lähetystyö on aina ollut mun unelma. 

Konkreettinen tavoite siitä tuli mulle syksyllä 2012, kun meiän kirkossa laskettiin lähetyssaarnaajien ikärajoja. Ennen tytöt sai lähteä 21-vuotiaina, nykyään jo täytettyään 19. Olin tuona syksynä 16-vuotias ja lukion ensimmäisellä luokalla. Laskin mielessäni, että kolme vuotta ja sitten olen ylioppilas ja tarpeeksi vanha lähtemään (se kolme vuotta on mennyt nopeasti ja nyt mun available dateen, eli 15.7., on enää 7 kuukautta!)

Sen jälkeen lähetystyö on ollut mielessäni jatkuvasti ja olen koko ajan pyrkinyt tavoiteittani kohti. Aina, kun olen istunut kirkossa, seminaarissa tai muussa uskonnollisessa luokassa tai opiskellut evankieliumia itse, olen ajatellut, että opiskelen lähetystyötäni varten. Olen jaksanut noudattaa Jumalan käskyjä, koska haluan olla mahdollisimman puhdas ja kelvollinen lähtemään lähetystyöhön. Pohdin usein, miten voisin kehittää itseäni ja tulla paremmaksi lähetyssaarnaajaksi.

Lukion toisen luokan alussa lähetystyö ei tuntunutkaan enää itsestäänselvyydeltä. Mielessä alkoi pyöriä kaikki muut vaihtoehdot, mitä voisin tehdä lukion jälkeen ja tuo pohdinta sai kyseenalaistamaan ja epäilemään, onko lähetystyö todella minun juttuni. Rukoilin tuona syksynä asiasta paljon ja sain vastauksen, että Herra haluaa minun palvelevan lähetystyössä ja silloin tein päätöksen, että aion kaikista haasteista huolimatta tosissani pyrkiä lähtemään lähetystyöhön. 

Tuon rukousvastauksenkaan jälkeen lähetystyöhön lähteminen ei ole aina tuntunut helpolta. Erityisesti tänä syksynä olen tuntenut ajoittain haluttomuutta palvella lähetystyössä ja mun usko on heikentynyt. Hyvien ystävien avulla oon kuitenkin kuluneen viikon aikana saanut taas vahvistettua mun uskoa ja pystyn taas tuntemaan sitä samaa innostusta, jota oon aiemminkin tuntenut lähetystyön suhteen. Se on kuitenkin mun pitkäaikainen unelma, joka on toteutumaisillaan.

Joku ehkä kysyy, mikä saa mut jättämään perheen, koulun ja harrastukset ja lähtemään maahan, jota en saa edes itse valita. Mikä saa mut noudattamaan tiukkoja lähetyssaarnaajien sääntöjä ja elämään 18 kuukautta ilman tavallista musiikkia, elokuvia tai internettiä? Mikä mua viehättää siinä, että kuljen päivästä toiseen kaduilla yrittäen puhua ihmisille, joita ei kiinnosta mun sanoma?

Mun vastaus on yksinkertainen. Evankeliumi on asia, joka on tehnyt mut tosi onnelliseksi. Mun mielestä mikään ei tuo vaikeimpina päivinä enemmän lohtua ja toivoa kuin tieto siitä, että Kristus on kärsinyt mun puolesta, eikä mun siis tarvitse kärsiä.

Mä haluan, että myös ihmiset ympärillä voi kokea sitä samaa onnea. Haluan auttaa muita ihmisiä tulemaan lähemmäs Kristusta ja löytämään sen saman onnen, jonka mä oon löytänyt kirkosta. Mä haluan tavata uusia ihmisiä, jutella niiden kanssa ja auttaa niitä. Mä haluan puoleksitoista vuodeksi unohtaa kaiken muun ja keskittyä vain niihin asioihin, joilla on elämässä eniten merkitystä. 

Siksi haluan palvella lähetystyössä.

Lyhyt tarina tästä kuvasta. Kesällä 2011 tapasin Ruotsissa amerikkalaisen Ethanin, jonka kanssa meistä tuli hyvät kaverit. Reilu vuos sitten Ethan kertoi, että hänen paras kaverinsa Jeremy sai lähetystyökutsun Suomeen. Olin ihan innoissani ja aloin chättäillä Jeremyn kanssa ja kerroin hänelle kaiken Suomesta. Nyt hän palvelee Suomessa lähetyssaarnaajana ja viime kesänä, kun olin minilähetystyössä, tapasin hänet nopeasti yhdessä lähetyssaarnaajien kokouksessa ja oli siistiä! Tässä on kuva, joka me otettiin sillon.

Syyskuun tavoite: Tutkia joka päivä pyhiä kirjoituksia 30 min

Mä rakastan pyhiä kirjoituksia. Rakastan raamattua ja Mormonin kirjaa ja muita pyhiä kirjoja. Usein niitä tutkimalla saan päivään hengellistä voimaa ja löydän vastauksia kysymyksiin, joita olen pohtinut. 

Minilähetystyössä tutkimme joka päivä pyhiä kirjoituksia PALJON. Tutkimme ensin aamulla tunnin yksin, sitten tunnin tovereidemme kanssa ja iltapäivällä päivällisen yhteydessä varasimme taas tunnin pyhien kirjoitusten tutkimisille. Se oli mahtavaa, opin viikon aikana niin paljon uutta ja sain paljon inspiraatiota elämääni.

Jumala on käskenyt meitä tutkimaan pyhiä kirjoituksia päivittäin. Yritän kovasti, mutta se on haasteellista. Olen päivisin aika kiireinen ja käytän tällä hetkellä paljon aikaa koulukirjojen parissa. Kaikkien harrastusten ja kiireiden välissä ei oikein malta pysähtyä niiden kaikista tärkeimpien asioiden äärelle ja yleensä illalla kun menen nukkumaan, olen niin väsynyt, etten jaksa muuta kuin nopeasti avata kirjan ja lukea yhden jakeen. 

Nyt haluan kuitenkin kuukauden ajan tsempata. Aion joka päivä varata kalenterista vähintään kolmekymmentä minuuttia pyhien kirjoitusten tutkimiselle. Tiedän, että kun teen niin, voin oppia paljon uusia asioita, joista on minulle hyötyä joka päiväisessä elämässäni ja myös lähetystyössäni. Voin saada pyhistä kirjoituksista myös paljon voimaa ja siunauksia arkeen ja jaksaa paremmin kaikki sen haasteet. 

P.S. Elokuussa yritin noudattaa lähetyssaarnaajan unirytmiä: 22.30 nukkumaan ja 6.30 ylös. Onnistuin melko hyvin. Välillä ehkä venyi nukkumaanmeno hiukan myöhäisemmäksi ja viikonloppuisin annoin itselleni luvan nukkua aamuisin hiukan puoliseiskaa pidemmälle. Aion jatkaa unirytmiä vielä tämän kuukauden jälkeenkin läpi kouluvuoden, hyvä unirytmi ja runsaat yöunet antavat niin paljon voimia kouluun ja kaikkeen muuhunkin. Elämä on niin paljon helpompaa ja kivempaa, kun on nukkunut yöt hyvin!

Tsekkaa: Sister Olivia Bitner

Toinen mun minilähetystyötovereista, Sisar Bitner, kirjoittaa blogia lähetystyöstään ja seikkailuistaan Suomessa.

Sisar Bitner on ehdottomasti yks parhaita lähetyssaarnaajia, joita koskaan oon tavannut. Hänellä on halu tulla paremmaksi lähetyssaarnaajaksi ja oppia uutta koko ajan. Hän opiskelee ahkerasti niin evankeliumia kuin suomen kieltäkin - ja puhuu suomea aikas törkeän hyvin! Sisar Bitner tulee tosi hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa, hän osaa kuunnella heitä ja saa heidät tuntemaan olonsa rakastetuksi. Mulla oli suuri etuoikeus olla hänen toverinaan viikon ajan ja oppia tuntemaan häntä. Hän opetti minut näkemään itseni sellaisena, kuin Jumala näkee minut. Hän opetti, ettei minun tarvitse olla kukaan muu, olen juuri hyvä tällaisena kuin nyt olen, että muut ihmiset rakastavat minua tällaisena kuin olen, ja mikä tärkeintä - että Jumala rakastaa minua. 

Lähetystyöblogissaan hänen äitinsä julkaisee Sisar Bitnerin jokaviikkoisen sähköpostin perheelleen, jossa hän vuodattaa sydämensä kyllyydestä viikon tapahtumat ja kaiken sen, mitä hän on kuluneella viikolla nähnyt, oppinut ja kokenut Suomessa. Sisar Bitner kirjoittaa omalla persoonallisella, positiivisella ja innostuneella tyylillään ja saa jokaisen lukijan vakuuttumaan siitä, että lähetystyö on maailman parasta ja Suomi on ihanin maa koko maailmassa. Uusimmassa postauksessaan on myös lyhyesti kerrottu viikosta, jolloin mä olin minilähetystyössä Sisar Bitnerin ja Pacen toverina. 

Sister Bitnerin blogiin pääset klikkaamalla tästä.

Sisar Bitner (vas), minä ja Sisar Pace (ylhäällä) ! (ei me ihan joka päivä käyty mäkkärissä :D)

Minilähetystyö

Viime viikolla minulla oli mahdollisuus palvella minilähetystyössä. Minilähetystyö on juuri sitä, mitä nimikin kertoo: lähetystyötä, mutta vain viikon mittaista. Tein viikon verran työtä kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa: tein tismalleen samoja asioita kuin he tekevät, noudatin samaa aikataulua ja samoja sääntöjä. 

Lähetyssaarnaajan perustaidot haltuun

Aloitimme viikon muiden minilähetyssaarnaajien kanssa ”Mini-MTC:ssä” Helsingissä. MTC eli Missionary Training Center on lähetyssaarnaajien koulutuskeskus, jossa kaikki kokoaikaiset lähetyssaarnaajat saavat muutaman viikon mittaisen koulutuksen lähetystyötänsä varten. Mini-MTC:ssä saimme muutaman tunnin mittaisen koulutuksen tärkeimmistä lähetyssaarnaajien taidoista. Harjoittelimme luontevaa keskustelua uskonnosta sekä Mormonin kirjan jakamisesta sekä kävimme läpi evankeliumin tärkeimmät opit ja periaatteet ja kuinka ne voivat auttaa opettamiamme ihmisiä. 

Yllättävä käänne: sittenkin Vaasaan!

Helsingistä lähdimme omiin kohdekaupunkeihin. Sain oman lähetystyökutsuni Ouluun ja vielä muutama tunti ennen lähtöä luulin olevani menossa sinne. Helsingissä kuitenkin selvisi, että kaupunkiani on vaihdettu ja että päädynkin Vaasaan. Suhtauduin muutokseen avoimin mielin, sillä tiesin, että minilähetystyökutsuni on tullut suoraan Jumalalta ja että Vaasa olisi oikea paikka palvella juuri minulle. Ihmiset Vaasassa tarvitsevat minua ja minä tarvitsen heitä. 

Lähetyssaarnaajat tuovat ihmisiä lähemmäs Kristusta

Lähetyssaarnaajien tehtävä on auttaa ihmisiä tulemaan lähemmäs Kristusta. Käytännössä tätä työtä tehdään tutustumalla uusiin ihmisiin, kertomalla heille uskosta, jakamalla Mormonin kirjoja, vastaamalla ihmisten kysymyksiin kirkosta, opettamalla heille lisää meidän kirkosta, kutsumalla heitä kirkon kokouksiin ja toimintoihin, rukoilemalla heidän puolestaan ja osoittamalla rakkautta heitä kohtaan. Näistä pienistä asioista koostui jokainen päivämme. Aamulla, kun lähdimme asunnoltamme, rukoilimme, että Herra auttaisi meitä löytämään mahdollisimman paljon ihmisiä, jotka tarvitsisivat meitä tänään. Sitten käytimme koko päivän auttaen jo tuntemiamme ihmisiä sekä etsimällä uusia puhumalla vastaantuleville ihmisille.

Mieletön oppimiskokemus

En ole varmaan koskaan elämässäni oppinut niin paljon niin lyhyessä ajassa, kuin mitä opin lähetystyön aikana. Lähetyssaarnaajat opiskelivat tosi paljon: aamulla käytetään useampi tunti opiskelemalla niin evankeliumia kuin kohdemaan kieltä niin yksin kuin toverin kanssa ja iltapäivällä päivällisen yhteydessä käytetään myös aikaa opiskeluun. Opin paljon Mormonin kirjasta ja siitä, miten se voi vastata kysymyksiin ja auttaa ihmisiä. Sain paljon uusia ajatuksia siihen, mitä minun tulisi tehdä juuri nyt elämässäni saavuttaakseni ne tavoitteet, joita minulla on ja miten voin tehdä enemmän hyvää elämässäni. Opin, mitä on rakkaus, ja löysin useita eri tapoja osoittaa sitä. Opin, mitä tarkoitta, että on henkilökohtainen suhde Jumalan kanssa ja kuinka Pyhä Henki voi auttaa jokapäiväisessä elämässä. Opin rukoilemaan useammin ja merkityksellisemmin. Opin ihan mahdottoman paljon ja elämäni on tuon lähetystyöviikon jälkeen ollut erilaista. Mietin, että jos jo yksi viikko lähetystyössä on muuttanut elämääni niin ratkaisevasti, niin millainen vaikutus puolentoista vuoden lähetystyöllä tulee olemaan minuun. 

Maailman parhaat toverit Sisar Bitner & Pace

Ehkä parasta minilähetystyössä olivat maailman parhaat toverini. Voisin kirjoittaa kokonaisen blogipostauksen vain siitä, kuinka loistava lähetyssaarnaaja Sisar Bitner on ja kuinka hulvattoman hauskaa lähetystyössä oli, koska Sisar Pace oli mukana (puhumattakaan siitä, kuinka paljon rakastan Sisar Pacen tekemää ruokaa!). Lähetystyötovereideni kanssa vietin 24 tuntia vuorokaudessa ja heidän kanssaan sain tämän mahtavan viikon: niin huippuhetket ja onnistumiset, kuin myös ne vaikeammat kokemukset. Tämän yhden viikon aikana Sisarista tuli minulle todella läheisiä, korvaamattoman kallisarvoisia ystäviä. He opettivat minulle paljon ja auttoivat näkemään minut sellaisena, kuin todella olen. He rakastivat minua ja sitä kautta auttoivat minua oivaltamaan, kuinka paljon Jumala todella rakastaa minua ja että olen hyvä tällaisena kuin olen. Sisar Bitner ja Sisar Pace, tiedän että luette tämän tekstin jossain vaiheessa, muistaa että rakastan teitä paljon!

 Tässä vielä pari kuvaa viikolta: 

Mun ihanat toverit ja mä, ollaan just menossa pyörällä Vaasan seurakunnan piispan perheen luo kylään! Pyörämatkalla alko kauhee sade ja kastuttiin ihan läpimäriksi! Suomen kesä <3

Kun mä näytän tätä kuvaa mun ystäville, niin kysyn: "Arvaa kumpi näistä mun tovereista on Sisar Bitner ja kumpi on Sisar Pace". Kaikki, joille oon kertonut, että Sisar Pace on höpsöin hassuttelija ikinä ja yks maailman hulvattomimmista ihmisistä, osaa arvata oikein.

Lyhyt tarina, miksi tämä kuva. Kolme vuotta sitten partioleirillä tutustuin muutamiin amerikkalaisiin mormoneihin ja meistä tuli tosi hyviä kavereita. Kuvassa oleva lähetyssaarnaaja, Vahin Sandberg, on mun amerikkalaisen kaverin Ethanin paras kaveri ja kun Vahin Sandberg sai kutsun Suomeen, Ethan lähetti mulle innoissaan viestiä, että sun on pakko jutella mun bestiksen kanssa kun se on tulossa Suomeen ja kaikkea! Meistä tuli Vahin Sandbergin kanssa hyviä facebook-kavereita ja oon jo pitkään toivonut, että tapaisin sen jossain vaiheessa täällä Suomessa. Nyt mun minilähetystyön aikana istuttiin samassa kokouksessa yks aamu, wuhuu se oli mahtavaa!

<3

P.S. Äää, olipas vaikea kirjottaa tää teksti, kun ois ollut niin paljon sanottavaa ja ihan hirveesti juttuja kerrottavana! Kerron mielelläni lisääkin, mutta en haluu tappaa teitä tylsyyteen kirjoittamalla kilometrin mittaista romaania :D Laittakaa kommenttiboksiin kysymyksiä mun minilähetystyöhön liittyen, niin teen ens viikolla kysymys-vastaus-postauksen ja kerron lisää mun minilähetystyöviikosta ja just niitä asioita, jotka kiinnostaa teitä lukijoita!

Elokuun tavoite: noudattaa lähetyssaarnaajan unirytmiä

Heinäkuussa mun tavoitteena oli rukoilla enemmän. Kyllä, rukoilin paljon ja sain siunauksia mun elämään. Mulla on vieläkin harjoiteltavaa sännöllisessä, ahkerassa rukoilemisessa. Mun rukoukset vois olla myös tehokkaampia ja voisin omistaa niille enemmän aikaa ja vaivannäköä. Onneks mulla on koko elämä aikaa harjoitella ja kehittää mun kommunikointia Taivaallisen Isäni kanssa. 

 

Kerroin eilen, että mulla on ollut paljon reissua ja menoa viime aikoina. Voitte vaan kuvitella, miten se on vaikuttanut mun uneen ja jaksamiseen. Viimeiset viis viikkoa on sattunut yöaikaan olemaan parempaakin tekemistä kuin nukkuminen: teltasa kavereiden kanssa höpöttely, Veronan oopperajuhlat, Porin ihanat terassiravintolat, nimikylttien laminointi, lavatanssit partioleirillä, festinord-kavereiden kanssa hengaaminen...

Huomenna oon tosiaan lähössä minilähetystyöhön ja siellä noudatan kaikkia lähetyssaarnaajien sääntöä, mukaan lukien unirytmiä. 22.30 nukkumaan ja 6.30 ylös. Oon nyt kaks yötä nukkunut kotona omassa sängyssä ja ens yönä koitan myös levätä hyvin. Toivon ja rukoilen, että saan ens viikolla unen päästä kiinni tohon aikaan ens viikolla ja että noin aikaisin nouseminen ei tuota suurempia ongelmia. 

En aio jättää lähetyssaarnaajan unirytmiä ainoastaan ens viikoksi, vaan otan sen mun elokuun tavoitteeksi. Oikeestaan mun on vähän pakkokin, koska koulu alkaa ja sinne on pakko herätä. Koitan pysyä tossa tismalleen samassa unirytmissä, tosin ehkä viikonloppuisin voin sallia itelleni vähän pidemmät aamu-unet ilman herätyskelloa (ah, mikäs sen ihanampaa! <3)

Viime vuonna mulla oli yhessä vaiheessa kokeilu, jonka aikana laitoin joka ilta kännykän yheksältä "nukkumaan". Se toimi todella, menin oikeesti aikasemmin nukkumaan, sain nopeemmin unta ja aamulla oli niin paljon helpompi herätä. Mun äiti sanoo mulle aina, että olin sen kokeilujakson ajan niin paljon virkemäpi kuin normaalisti. Taidan yrittää tehdä siitä tavan, se tulee auttamaan mua tässä haasteessa niin paljon ja sitä kautta siunaamaan mun elämää.

 Lähetyssaarnaajan unirytmi ei tuu olemaan helppo tavoite, oikeestaan se on aika kova juttu mulle. Uskon kuitenkin, että sitä kautta voin olla virkeämpi ja myös muut asiat mun elämässä sujuu paljon helpommin. Se toivottavasti auttaa mua jaksamaan rankan kouluvuden ja muut tulevat haasteet paremmin.

Jos jollain on jotain loistovinkkejä unirytmin ylläpitämiseen tai nukahtamiseen, otan mielelläni niitä vastaan! :) 

En tiiä sopiiks tää kuva tähän kauhean hyvin, mutta puhuttiin nukkumisesta ja tässä mä vähän niinkun nukun :D

Huhhuh, mikä kesä!

Mulla ois sata aihetta, joista voisin blogata. Viime viikkojen aikana oon ehtinyt kerätä niin paljon kokemuksia ja uusia ajatuksia. Oon viettänyt viikon Italiassa (ah ne maisemat ja se ruoka!), edustanut Suomen Partiolaisia SuomiAreenalla, työskennellyt viikon verran Lounais-Suomen Partiopiirin piirileirin Piirun tiedotuksessa (oon vuoden verran työskennellyt kyseisen partioleirin nettimestarina, mun huipputiimin vastuulla oli leirin nettisivut ja sosiaalinen media) ja viime viikon olin meiän kirkon kansainvälisessä nuortentapahtumassa, festinordissa. 

Tuun varmasti bloggaamaan joistain kesän aikana hautuneista ajatuksista enemmänkin, mutta just nyt en ehdi. Maanantaina lähden viikoksi minilähetystyöhön. Minilähetystyö on nimensä mukaisesti lyhytekestoinen lähetystyö, mun tapauksessa viikon mittainen. Mut kutsuttiin palvelemaan Oulussa, liikun siellä olevien kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa viikon verran, noudatan kaikkia lähetyssaarnaajien sääntöjä ja teen tismalleen samoja juttuja kuin lähetyssaarnaajat tekevät. 

Oon ihan superinnoissani. Evankeliumi ja sen jakaminen muille tekee mut onnelliseksi ja lähetystyö on ollut mun haave pitkään. Nyt mulla on mahdollisuus viikon verran kokeilla sitä, oon varma että se on ihan huippukivaa ja että tuun ens viikolla oppimaan ihan superpaljon asioita, joista tulee olemaan mulle hyötyä niin lähetystyötä kuin muutenkin elämää ajatellen. 

Kun tuun takas, niin lupaan ehdottomasti kertoa mun minilähetystyöviikosta ja kaikesta siitä, mitä oon kokenut ja oppinut. Viikon päästä kuullaan! :)

Halusin tähän jonkun kesäisen kuvan ja mun ystävän Alinan loisto-otos viime kesältä on ehdottomasti sellainen!