Maaliskuun tavoite: Kirjoittaa säännöllisesti päiväkirjaa

Maaliskuu. Hukun omaan hymyyni pelkästä ajatuksestakin. 

Maaliskuussa ensimmäiset auringonsäteet pilkistävät ja voin ehkä alkaa käyttää vaaleanpunaista kevättakkiani. Rakastan kevättä. Rakastan sitä, kun voi talven jälkeen pyöräillä ensimmäistä kertaa sulanutta asvalttitietä pitkin. 

Tänä vuonna maaliskuussa on kyse muustakin kuin pelkästä kevään tulemisesta ja lumien sulamisesta. Tässä kuussa mulla on ylioppilaskirjoitukset ja ihan hirveästi luettavaa. Tässä kuussa eteeni tulee vastaan hetki, jolloin viimeinen ylioppilaskoe on ohi ja kävelen pois kirjoitussalista. Tässä kuussa aion ylittää itseni ja mennä elämäni ensimmäistä kertaa luovuttamaan verta. Tässä kuussa teen lopullisen päätöksen siitä, mitä haluan opiskella, haen yliopistoon ja avaan pääsykoekirjat.  Tässä kuussa lähetystyöpaperini lähetetään eteenpäin ja alkaa kutsun odotus. Kutsu ei ehkä tule postissa vielä maaliskuussa, mutta toivottavasti huhtikuussa.. Suunnitelmissa on ehkä myös jotain sellaista, mikä on liian ihanaa kirjoitettavaksi blogissa ;)

Oon kiitollinen, että mulla on ollut elämässä aikoja, jolloin päiväkirjan kirjoittaminen on vienyt mennessään ja mulla on niistä ajoista muisto kansien välissä. Tällä hetkellä päiväkirjan kirjoittaminen on välillä aika haasteellista ja satunnaista. Tässä kuussa tapahtuu niin merkittäviä asioita, että haluan muistaa ne koko loppuelämäni. Tässä kuussa tapahtuu asioita, jotka varmasti vaativat pohdiskelemista ja sitä, että annan aikaa ja kirjoitan ne ylös. Siksi aion tässä kuussa kirjoittaa päiväkirjaa.

P.S. Oon saanut viime aikoina ihanan paljon kommentteja suoraan täällä blogissa, Facebookissa ja joskus joku on tullut sanomaan ihan henkilökohtaisesti jotain mukavaa mun blogipostauksista. Kiitos ihanat, just tollasten juttujen takia jaksan kirjoitella! :)

Paperisota

Lähetystyöhön hakeminen on helppoa ja yksinkertaista. Kun sopivan ikäinen ja haluat lähteä, menet juttelemaan seurakuntasi piispan kanssa ja hän puhuttelee sinut nähdäkseen, fyysisesti ja henkisesti valmis sekä ennen kaikkea hengellisesti puhdas ja kelvollinen. Kävin itse kyseisen puhuttelun piispani kanssa viime marraskuussa (siitä lisää täällä).

Sen jälkeen hän rekisteröi minut lähetyssaarnaajien hakuohjelmaan. Sain parikymmentä sivua papereita täytettäväkseni. Nyt edelleen, yli kome kuukautta myöhemmin, itken vieläkin kyseisten papereiden parissa. 

Papereiden täyttämisessä ei ole mitään ihmeellistä. Täytetään omat henkilötiedot, kerrotaan omista tehtävistä kirkossa, työkokemuksesta, harrastuksista ja kielitaidosta. Käydään lääkärissä ja hammaslääkärissä. Skannataan passi ja ajokortti. Sitten vaarnanjohtajan puhutteluun (kävin vaarnanjohtajan puhuttelussa viime torstaina, joten tämä osuus check!) ja that's it. 

Kuulostaa helpolta, mutta mulle se on ollut haasteellista. En pidä puhelimessa puhumisesta erityisemmin, joten mulle on joka kerta iso kynnys varata hammaslääkäreitä ja muita. Oon ihminen, jolla on taipumus lykätä asioita, ja joskus on ollut vaikea saada motivoitua itseni kirjoitusten lukemisten keskellä hoitamaan tällaisia asioita. Oon ihminen, joka hukkailee ja unohtelee asioita, ja kun menin hakemaan uutta passia, unohdin mun passikuvat kotiin ja itku oli lähellä. Oon ihminen, jolle vaan joskus tapahtuu epäonnekkaita asioita, ja meinasin oikeasti hermostua, kun mun lääkäri sanoi mun laboratoriokokeiden epäonnistuneen ja että mun pitäis varata uus aika ja käydä laboratoriossa uudestaan. 

Mutta ehkä oon tästä prosessista oppinut jotain ajankäytöstä, täsmällisyydestä, suunnittelusta ja toimeentarttumisesta ja epäonnistumisten kohtaamisesta. Ehkä tää paperisota on ollut mulle kokemus, joka on tehnyt musta hiukan paremman lähetyssaarnaajan. 

Ja sitä paitsi: nyt oon tosi lähellä. Enää pari pikkujuttua ja sit mun paperit pitäis olla valmiit! Pitäkää peukkuja ja rukoilkaa, että kaikki ois viimeisen päälle valmista 15.3., jolloin on mun tavoite lähettää paperit eteenpäin Salt Lake Cityyn, jossa ne käsittelee mun hakemuksen ja valitsee mun lähetyskentän! Jeeeee!!!!

P.S. heti kun oon saanut tän blogijutun valmiiksi, niin soitan mun hammaslääkärille ja kysyn että oiskohan mun panoraamakuvien tulokset vihdoinkin tulleet! 

Joulukuun tavoite: Oppia enemmän Kristuksesta

Muistan kuulleeni tarinan kahdesta miehestä, joita haastateltiin taivaan portilla heidän kuoltuaan. Ensimmäiseltä mieheltä kysyttiin yksinkertainen kysymys: "Mitä tiedät Jeesuksesta Kristuksesta?" Hän tiesi paljon. Hän tiesi, missä Jeesus on syntynyt, elänyt ja kuollut. Hän osasi luetella Jeesuksen opetuslapset kuvailla hänen ihmetekojansa. Hän tunsi tarkasti Jeesuksen vertaukset ja opetukset. Hän tunsi hyvin pyhät kirjoitukset ja osasi antaa kattavan vastauksen kysymykseen.
Kun tuli toisen miehen vuoro, häneltä kysyttiin sama kysymys: "Mitä tiedät Jeesuksesta Kristuksesta?" Tämä mies lankesi polvilleen ja sanoi: "Herrani, se olet sinä".

Tämä tarina on jäänyt mieleeni ja olen pohtinut sitä paljon. Olen pohtinut, mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa. Mitä minä tiedän Vapahtajastani Jeesuksesta Kristuksesta? Tunnenko hänet todella? Tunnistaisinko Hänet, jos Hän kävelisi huoneeseeni nyt? Mitä voin tehdä oppiakseni tuntemaan Hänet paremmin?

Joulu on mun lemppariaikaa vuodesta. Pakko myöntää, että oon jo monta viikkoa juonut glögiä ja kuunnellut joululauluja. Oon kirjoittanut Joulupukille ja miettinyt myös, mitä itse aion antaa joululahjaksi mun läheisimmille ystäville. Oon käynyt joulukonsertissa ja juhlinut pikkujoulujakin pari kertaa. Tänään kävin Turun joulutorilla ihailemassa itsetehtyjä käsitöitä ja lämmintä tunnelmaa sekä ilahduttamassa ohikulkijoita joululauluilla muiden meidän seurakunnan nuorten kanssa.

Hävettää kuitenkin tunnustaa, etten ole jo marraskuun alusta alkaneen jouluvillitykseni aikana tainnut kertaakaan pysähtyä paikoilleni ja miettinyt, mikä merkitys joululla on minulle todella. En ole kertaakaan vielä tänä jouluna syventynyt muistelemaan Vapahtajaani Jeesusta Kristusta ja Hänen syntymäänsä.

Nyt joulukuussa otan itselleni tavoitteeksi oppia enemmän Vapahtajastani Jeesuksesta Kristuksesta. Mun mielestä paras tapa oppia Hänestä on tutkia pyhiä kirjoituksia, rukoilla, pitää Hänen käskynsä ja pyrkiä tulemaan enemmän Hänen kaltaisekseen. Yritän tehdä näitä asioita päivittäin joulukuun aikana ja huomata, kuinka Hän vaikuttaa elämääni.

Marraskuun tavoite: kirjoittaa lähetyssaarnaajille

Mä tykkään kirjoittaa kirjeitä lähetyssaarnaajille. A, se piristää niiden päivää tosi paljon. B, on ihan supersiistiä kun ne kirjottaa takas ja kertoo niiden jännittävistä seikkailuista lähetystyössä. C, lähetyssaarnaajien kanssa kirjoitteleminen kasvattaa mun omaa hengellisyyttä ja halua lähteä lähetystyöhön. D, jos kirjoitan nyt paljon mun lähetystyössä oleville ystäville, niin ehkä nekin sit vastapalvelukseksi kirjoittaa mulle, kun mä oon lähetystyössä vuoden päästä. 

Siispä, mun lähetystyöhön valmistava tavoite marraskuulle on kirjoittaa JOKA PÄIVÄ kirje jollekin lähetyssaarnaajalle. Kyllä, joka päivä. Tiedän, että se kuulostaa aika kunnianhimoiselta (aikaisemmin on ollut vaikea pysyä mun yks kirje viikossa tavoitteessa!), mutta mä nyt oikeasti tsemppaan, tiiän että saan siitä tosi paljon siunauksia ja voin ens kuussa oppia tosi paljon niiden kirjeiden kautta. 

Tällanen print screen -kuva vaan mun aamuisesta instagrampäivityksestä, koska oon kirjaston koneella enkä oikeen viitti tällä koneella alkaa sählätä kuvien kanssa sen enempää :D Kuvassa siis mun lähetystyössä olevalta ystävältä saatu kirje, joka odotti mua aamupalapöydässä tänään! Oli ihan superkivaa lukea kuulumisia :) 

P.S. Mun lokakuun tavoite oli harrastaa enemmän liikuntaa, vähintään neljä kertaa viikossa. Sain Facebookissa ihan sairaasti ehdotuksia hyvistä liikuntalajeista, joita voisin kokeilla, mutta olin tylsä ja tyydyin vaan sellaseen perushyötyliikuntaan, että jätin auton kotiin ja kävelin ja pyöräilin paljon. Ja olin paljon partiojutuissa juoksemassa metsässä retkeilemässä. Mutta lajista viis, liikuin mun mielestä hyvin, Enemmänkin toki vois. 

Lokakuun tavoite: harrastaa enemmän liikuntaa

Mua ja liikuntaa harvoin näkee samassa lauseessa. En oo koskaan ollut mikään supersportti-ihminen, myönnän että mun pitäis liikkua enemmän. Erityisesti talvella tulee liikuttua aika vähän, vaikka just sillon sitä liikunnan antamaa energiaa tarvis kaikista eniten. Lisäksi haluan olla lähetystyötä varten hyvässä fyysisessä kunnossa (ei siellä mikään terämies tarvii olla, mutta jos on fyysisesti hyvässä kunnossa, niin jaksaa paremmin keskittyä työhön!), joten nyt otan itteäni vähän niskasta kiinni ja tsemppaan tän talven. 

Asetan itselleni tavoitteeksi liikkua vähintään neljä kertaa viikossa ja vähintään puol tuntia kerralla. En tiiä onko se teiän mielestä paljon vai vähän, mutta mun mielestä se kuulostaa realistiselta ja sopivalta just mulle. Lähinnä yritän varmaan juosta lenkkejä ja pyöräillä (sit kun tulee liian kylmä niin on onneks kuntopyörä kotona, sitä voi polkea samalla kun kattoo telkkaria haha :D), mutta haluisin myös kokeilla uusia liikuntalajeja. Mitä te suosittelisitte?

P.S. Syyskuussa mun tavoitteena oli tutkia pyhiä kirjoituksia joka päivä 30 minuuttia. Se oli aluksi ihan mahottoman vaikeeta. Otin kirjan illalla esille, luin siitä pari lausetta ja sit olin että äh ei tästä tuu mitään. Kokeilin eri keinoja, mutta mikään ei tuntunut onnnistuvan. 

Lopulta loin itselleni selkeän "lukurutiinin". Aloitan mun puolituntisen rukoilemalla ja pohtimalla, keitä ihmisiä voisin auttaa ja ilahduttaa sen päivän aikana. Se virittää hengellisyyteen, jonka jälkeen pohdin joitakin mun omia henkilökohtaisia tavoitteita ja mun edistymistä niissä ja koitan hakea pyhistä kirjoituksista vastauksia niihin. Sen jälkeen luen hetken sellaista "Lähetystyöhön valmistautuminen" -kirjaa, joka on yks mun suosikkikirjoista tällä hetkellä ja auttaa mua opiskelemaan pyhistä kirjoituksista just niitä asioita, joista on hyötyä mun lähetystyössä. Lopuksi, kun aikaa on ehkä vielä 5 tai 10 min, luen instituuttiläksyjä.

Tää ihan oikeesti toimii. Odotan joka päivä innolla sitä, että saan taas lukea pyhiä kirjoituksia ja oikeesti oon huomannut, miten paljon tarvitsen sitä hengellistä voimaa, jota niistä saan. Saan joka päivä innoitusta Jumalalta ja vastauksia mun henkilökohtaisiin kysymyksiin ja se on ihan mielettömän hienoa. Oon iloinen, että voin nauttia pyhien kirjoitusten opiskelusta näin paljon.

Syyskuun tavoite: Tutkia joka päivä pyhiä kirjoituksia 30 min

Mä rakastan pyhiä kirjoituksia. Rakastan raamattua ja Mormonin kirjaa ja muita pyhiä kirjoja. Usein niitä tutkimalla saan päivään hengellistä voimaa ja löydän vastauksia kysymyksiin, joita olen pohtinut. 

Minilähetystyössä tutkimme joka päivä pyhiä kirjoituksia PALJON. Tutkimme ensin aamulla tunnin yksin, sitten tunnin tovereidemme kanssa ja iltapäivällä päivällisen yhteydessä varasimme taas tunnin pyhien kirjoitusten tutkimisille. Se oli mahtavaa, opin viikon aikana niin paljon uutta ja sain paljon inspiraatiota elämääni.

Jumala on käskenyt meitä tutkimaan pyhiä kirjoituksia päivittäin. Yritän kovasti, mutta se on haasteellista. Olen päivisin aika kiireinen ja käytän tällä hetkellä paljon aikaa koulukirjojen parissa. Kaikkien harrastusten ja kiireiden välissä ei oikein malta pysähtyä niiden kaikista tärkeimpien asioiden äärelle ja yleensä illalla kun menen nukkumaan, olen niin väsynyt, etten jaksa muuta kuin nopeasti avata kirjan ja lukea yhden jakeen. 

Nyt haluan kuitenkin kuukauden ajan tsempata. Aion joka päivä varata kalenterista vähintään kolmekymmentä minuuttia pyhien kirjoitusten tutkimiselle. Tiedän, että kun teen niin, voin oppia paljon uusia asioita, joista on minulle hyötyä joka päiväisessä elämässäni ja myös lähetystyössäni. Voin saada pyhistä kirjoituksista myös paljon voimaa ja siunauksia arkeen ja jaksaa paremmin kaikki sen haasteet. 

P.S. Elokuussa yritin noudattaa lähetyssaarnaajan unirytmiä: 22.30 nukkumaan ja 6.30 ylös. Onnistuin melko hyvin. Välillä ehkä venyi nukkumaanmeno hiukan myöhäisemmäksi ja viikonloppuisin annoin itselleni luvan nukkua aamuisin hiukan puoliseiskaa pidemmälle. Aion jatkaa unirytmiä vielä tämän kuukauden jälkeenkin läpi kouluvuoden, hyvä unirytmi ja runsaat yöunet antavat niin paljon voimia kouluun ja kaikkeen muuhunkin. Elämä on niin paljon helpompaa ja kivempaa, kun on nukkunut yöt hyvin!

Elokuun tavoite: noudattaa lähetyssaarnaajan unirytmiä

Heinäkuussa mun tavoitteena oli rukoilla enemmän. Kyllä, rukoilin paljon ja sain siunauksia mun elämään. Mulla on vieläkin harjoiteltavaa sännöllisessä, ahkerassa rukoilemisessa. Mun rukoukset vois olla myös tehokkaampia ja voisin omistaa niille enemmän aikaa ja vaivannäköä. Onneks mulla on koko elämä aikaa harjoitella ja kehittää mun kommunikointia Taivaallisen Isäni kanssa. 

 

Kerroin eilen, että mulla on ollut paljon reissua ja menoa viime aikoina. Voitte vaan kuvitella, miten se on vaikuttanut mun uneen ja jaksamiseen. Viimeiset viis viikkoa on sattunut yöaikaan olemaan parempaakin tekemistä kuin nukkuminen: teltasa kavereiden kanssa höpöttely, Veronan oopperajuhlat, Porin ihanat terassiravintolat, nimikylttien laminointi, lavatanssit partioleirillä, festinord-kavereiden kanssa hengaaminen...

Huomenna oon tosiaan lähössä minilähetystyöhön ja siellä noudatan kaikkia lähetyssaarnaajien sääntöä, mukaan lukien unirytmiä. 22.30 nukkumaan ja 6.30 ylös. Oon nyt kaks yötä nukkunut kotona omassa sängyssä ja ens yönä koitan myös levätä hyvin. Toivon ja rukoilen, että saan ens viikolla unen päästä kiinni tohon aikaan ens viikolla ja että noin aikaisin nouseminen ei tuota suurempia ongelmia. 

En aio jättää lähetyssaarnaajan unirytmiä ainoastaan ens viikoksi, vaan otan sen mun elokuun tavoitteeksi. Oikeestaan mun on vähän pakkokin, koska koulu alkaa ja sinne on pakko herätä. Koitan pysyä tossa tismalleen samassa unirytmissä, tosin ehkä viikonloppuisin voin sallia itelleni vähän pidemmät aamu-unet ilman herätyskelloa (ah, mikäs sen ihanampaa! <3)

Viime vuonna mulla oli yhessä vaiheessa kokeilu, jonka aikana laitoin joka ilta kännykän yheksältä "nukkumaan". Se toimi todella, menin oikeesti aikasemmin nukkumaan, sain nopeemmin unta ja aamulla oli niin paljon helpompi herätä. Mun äiti sanoo mulle aina, että olin sen kokeilujakson ajan niin paljon virkemäpi kuin normaalisti. Taidan yrittää tehdä siitä tavan, se tulee auttamaan mua tässä haasteessa niin paljon ja sitä kautta siunaamaan mun elämää.

 Lähetyssaarnaajan unirytmi ei tuu olemaan helppo tavoite, oikeestaan se on aika kova juttu mulle. Uskon kuitenkin, että sitä kautta voin olla virkeämpi ja myös muut asiat mun elämässä sujuu paljon helpommin. Se toivottavasti auttaa mua jaksamaan rankan kouluvuden ja muut tulevat haasteet paremmin.

Jos jollain on jotain loistovinkkejä unirytmin ylläpitämiseen tai nukahtamiseen, otan mielelläni niitä vastaan! :) 

En tiiä sopiiks tää kuva tähän kauhean hyvin, mutta puhuttiin nukkumisesta ja tässä mä vähän niinkun nukun :D

Lähtöfiiliksissä - Näin aion tulla lähemmäs Kristusta kesäleirillä

On maanantaiaamu ja kello on 8:38. En oo varmaan tänä kesänä yhtenäkään loma-aamuna ollut näin aikaisin ylhäällä sägnystä ja vielä kaiken lisäks suihkunraikkaana. Ei, en oo seonnut, eikä musta oo tullut aamuvirkku, vaan oon reilun kahden tunnin päästä istahtamassa auton rattiin ja suuntaamassa kohti nuorten naisten leiriä. 

Nuorten naisten leiri on meiän kirkon leiri, joka järjestetään joka kesä 12-17-vuotiaille tytöille. Oon ite ollut kuutena vuonna mukana leiriläisenä, mutta tänä vuonna (kun oon niinkin hurjan vanha kuin 18!), oon menossa ensiapuopettajaksi ja muutenkin yleisapulaiseksi. 

Oon ihan superfiiliksissä leiristä ja siitä, että mulla on mahdollisuus käyttää mun partiossa oppimia leiritaitoja muiden hyväksi ja iloksi leirillä ja päästä auttamaan. Leirille on tulossa paljon mun hyviä kavereita, myös sellaisia joita en oo nähnyt pitkään aikaan, ja oon iloinen niiden näkemisestä. (yhen mun kaverin kanssa sovittiin kesäkuun alussa, ettei nyt tässä kuussa puhuta pojista ollenkaan tai muistakaan mielenkiintoisista juoruista toisillemme, että sitten leirillä riittää juteltavaa joka yöksi, haha :D)

Kaikista eniten oon kuitenkin fiiliksissä siitä erityisestä hengestä, jota nuorten naisten leirillä on mahdollisuus tuntea. Tänä vuonna leirin teemana on "Tulkaa Kristuksen luokse" ja mä todella tiedän, että tuleva viikko tulee lähentämään mua Kristukseen tosi paljon. Nuorten naisten leiri on ympäristö, jossa kaikki on kavereita keskenään ja etsii tapoja auttaa ja palvella toisiaan. Nuorten naisten leirillä voi aina olla täysin oma itsensä ja leiriläiset sun ympärillä hyväksyy sut sellaisena kuin sä olet ja näkee niitä hyviä ominaisuuksia, joita sussa on ja tsemppaa sua niissä. Vaikka leirillä onkin paljon hauskaa ohjelmaa, ohjelmaan kuuluu myös paljon hengellisyyttä ja leiri on ennen kaikkea aina uskoa vahvistava kokemus.

Kaikki kuitenkin tietää, että jotta jostain tapahtumasta voi saada jotain irti, pitää myös itse antaa. Pitää itse tehdä töitä onnistuneen leirikokemuksen eteen. Siksi asetankin itselleni tulevalle viikolle pari tavoitetta, miten voin tulla lähemmäs Kristusta:

1) Rukoilen joka aamu, jotta löytäisin päivittäin tilaisuuksia palvella leirillä, jopa varsinaisten työ- ja palvelutehtävieni ulkopuolella. (pääsin aloittamaan tän heti, mun serkku soitti äsken ja sanoi että se unohti ottaa tyynyn leirille ja pyys mua tuomaan yhen ylimääräisen mukaan!)

2) En vietä aikaa leirillä vain omien parhaiden kavereideni kanssa, vaan tutustun uusiin ihmisiin ja yritän olla ystävä erityisesti nuoremmille leiriläisille ja niille, jotka ovat yksinäisiä.

3) Pidän päivittäin leiripäiväkirjaa ja kirjoitan ylös mitä olen kokenut, oppinut ja tuntenut. (leirin jälkeen tietty julkaisen mun leiripäiväkirjan, tai ainakin osan siitä, täällä blogissa!)

4) Menen aikaisin nukkumaan. (outo tavoite, tiedän, ja monet epäilee että pystynkö siihen....mä oon kuitenkin huomannut mun omassa elämässä, että hyvin nukutun yön jälkeen työteho on sata kertaa parempi kuin huonosti nukutun, siks aion mennä aikaisin nukkumaan! tää tavoite auttaa mua onnistumaan paremmin kaikissa muissa :))

Okei, nyt pitää laittaa tietokone pois ja pakata vielä viimesetkin tavarat, että ehin! Hauskaa viikkoa teille kaikille, kuullaan leirin jälkeen! :)

 

 

Heinäkuun tavoite: rukoilla enemmän

Yks tapa kehittyä ihmisenä ja tulla paremmaksi lähetyssaarnaajaksi on asettaa itselleen tavoitteita. Haluan täällä blogissa asettaa itselleni tavoitteita ja sitten jakaa kokemuksia niistä mun lukijoiden kanssa ja kirjoittaa siitä, miten oon edistynyt ja miten tavoitteet on siunannut mun elämää.

Heinäkuussa otan itselleni tavoitteeksi rukoilla enemmän.

Rukoilen mielestäni usein.

Aina illalla ennen nukkumaanmenoa pidän iltarukouksen, jossa kiitän kaikista niistä ihanista asioista, joita mulla on elämässä just sillä hetkellä ja pyydän Taivaan Isää auttamaan mua niissä haasteissa, joita mulla on. Rukoilen myös mulle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten puolesta ja pyrin rukouksessa saamaan innoitusta siitä, miten voisin itse auttaa heitä ja olla muille ihmisille ilona.

Myös aamurukous ois hyvä tapa, mutta liian usein se unohtuu. Oon tosi aamu-uninen ja pysyn sängyssä niin pitkään kuin mahdollista ja mulla on aina kiire kouluun ja sitten rukous vaan usein unohtuu, vaikkei niin saisi olla.

Me rukoillaan myös meidän perheen kanssa aina iltaisin yhdessä samalla kun luetaan pyhiä kirjoituksia ja aina ennen meidän perheen yhteistä ateriaa.

Rukoilen myös pitkin päivää silloin tällöin, yleensä sillon kun on vaikea tilanne tai kaipaan rauhaa ja lohdutusta. 6-vuotiaana päiväkodissa rukoilin, koska olin jäänyt leluvarastoon jumiin ja halusin sieltä pois ja mun rukoukseen vastattiin nopeasti. Sen jälkeen oon luottanut aina siihen, että mun rukouksiin vastataan ja se on mun ratkaisu lähes mun kaikkiin ongelmiin.

Voisin kuitenkin rukoilla enemmän.

Otan sen mun tavoitteeksi, koska rukoileminen on helppoa ja yksinkertaista, eikä vaadi paljon aikaa tai mitään muutakaan. Rukoilla voi missä tahansa ja mistä tahansa ja se vahvistaa meitä joka kerta. Se lisää meidän kiitollisuutta ja onnellisuutta ja lähentää meitä meidän Taivaallistä Isää kohtaan.

Siksi otan tavoitteekseni heinäkuussa rukoilla enemmän.

Ainakin se aamurukous ois hyvä päivärutiini.

Millaisia kokemuksia sulla on rukouksesta? Onko se  sulle päivittäinen rutiini vai rukoiletko vain erityisissä tilanteissa? Millanen vaikutus sillä on ollut sun elämään ja vastataanko sun rukouksiin? Pitäiskö sun rukoilla enemmän?

Kerron viimeistään kuukauden lopussa, että miten onnistuin ja miten se on vaikuttanut muhun! Ootan innolla kaikkia niitä hengellisiä siunauksia ja kokemuksia ja rukousvastauksia!