#hupparikansanpuolella

Tällä viikolla vietetään nuorisotyön viikkoa. Tämän Allianssin kampanjan tarkoituksena on tarkoitus tuoda esille nuorisotyötä ja nostaa sen painoarvoa. Yksi tämän viikon näkyvimmistä jutuista on ollut sosiaalisen median kampanja #hupparikansanpuolella. Ideana on postata kuva sosiaaliseen mediaan ja osoittaa siten tukevansa nuorisotyötä. Allianssin määritelemän mukaan hupparikansaa ovat nuoret ja nuorten kanssa toimivat aikuiset. Itse en tykkää sanasta hupparikansa, koska ite en ainakaan käytä huppareita eikä kovinkaan moni mun tuntema nuroi. Mutta menkööt. 

Partio - mun juttu

Oma kosketukseni nuorisotyöhön on vapaaehtoistoiminta, partio. Olen kaikki nuoruusvuoteni käyttänyt (ja käytän edelleenkin) parissa ja viime aikoina olen oppinut arvostamaan sitä vapaaehtoistyötä, jota partiolaiset tekevät. Partiolaiset tekevät vuosittain 3 miljoonaa tuntia vapaaehtoistyötä ja partio tarjoaa yli kolmessasadassa kunnassa nuorille viikottaisen harrastuksen, kivaa tekemistä, kavereita ja uusi kokemuksia ja taitoja, joista on myöhemmin hyötyä yhteiskunnassa. (aiemmin bloggasin siitä, mitä partio on tuonut elämääni, käy lukemassa!)

Muutaman tunnin viikkopanoksella harrastus nuorelle

Itsekin uhraan tällä hetkellä suuren osan vapaa-ajastani partiotoiminnalle. Tällä hetkellä vedän yläasteikäisille tytöille viikkotoimintaa ja esimerkiksi tämän viikon arki-illoista neljä viidestä kului partion parissa. Joku ihmettelee, eikö minulla ole parempaa tekemistä, ja vastaan todellakin, että ei ole. Mikään ei ole palkitsevampaa, kuin tietää että muutaman tunnin viikkopanoksella voi tarjota nuorille harrastuksen ja hyviä eväitä koko loppuelämäksi. Esimerkiksi itse olen tänä vuonna oman ryhmäni kanssa keskittynyt upeiden partiokokemusten lisäksi erityisesti johtamistaitoihin, sillä omat tyttöni siirtyvät vuoden päästä itse johtamaan omaa ryhmää. Yhdessä tekemällä ja keskustelemalla sekä ennen kaikkea omalla esimerkilläni toivon opettavani ryhmäläisilleni johtamisesta jotain sellaista, mitä he voivat käyttää myöhemmin elämässään (sillä johtamistaidothan eivät koskaan ole turhia, mun tytöistä tulee vielä jotain suurta!)

Seikkailuja ja katsaus oman lähipiirin ulkopuolelle

Oman ryhmäni lisäksi toinen iso juttu tänä syksyllä itselleni on ollut retki, jonka järjestän lippukuntani nuorille. Kahden yön mittaisella retkellä kolmekymmentä 10-15-vuotiasta nuorta pääsee harjoittelemaan tärkeitä retkeilytaitoja, tutustumaan uusiin kavereihin ja saamaan ikimuistoisia kokemuksia. Retken teemana on "Matka maailman ympäri" ja ohjelman kautta toivon herättäväni retkeläisissä ajatuksia siitä, millaista elämä ja kulttuuri on Suomen ulkopuolella. Toivon, että osittain jopa kasvatuksellinen ohjelma herättää ajatuksia ja opettaa arvostamaan hyvnivointiyhteiskuntaa Suomessa ja ehkä jossain herää pieni kipinä parantaa maailmaa. Enempää en voi paljastaa: pelkään että joku retkelle osallistuva lukee tätä blogia, enkä halua paljastaa kaikkia ylläreitä!

Kirjoittaisin mielelläni enemmänkin, mutta nyt täytyy kiirehtiä. Ei liene yllätys, että olen menossa partioon. Tänä viikonloppuna osallistun partiojohtajakurssille ja toivottavasti opin jotain johtamisesta. Haluan kehittää itseäni johtajana ja toivottavasti viikonlopun päätteeksi tulen kotiin hieman innokkaampana, idearikkaampana ja parempana johtajana. Siitä ehkä enemmän ensi viikolla.

ja heh, kyllä mä löysin yhen hupparikuvan itestäni. tällasen myrtsikuvan jostain Jordanian reissulta.

Mitä partio on tuonut elämääni

Kun kaverini houkuttelivat minut partioon noin kymmenen vuotta sitten, en osannut aavistaa kuinka rakas harrastus ja tärkeä osa elämääni siitä tulisi. Nuorempana partio oli minulle jokaviikkoinen kokoontuminen oman ryhmän kanssa, muutamia kertoja vuodessa tehtävät retket sekä oman lippukunnan omiin perinteisiin ja tempauksiin osallistuminen. Jo pienestä sudenpennusta lähtien olen oppinut hyödyllisiä selviytymis- ja yhteistyötaitoja sekä päässyt retkeilemään ja tutustunut uusiin ystäviin.  Myin ensimmäistä kertaa partiolaisten adventtikalentereita, kun olin 8-vuotias. Opin siis jo silloin, millaista on tehdä töitä yhteisten asioiden eteen. 

Velvollisuuksia ja vastuullisuutta

Hieman vanhempana olen päässyt järjestämään erilaisia retkiä ja tapahtumia, johtamaan eri-ikäisten ryhmiä sekä osallistumaa vapaaehtoisena monenlaisiin projekteihin. Tähän mennessä suurin luottamuspesti, jossa olen toiminut partiossa, oli viime kesän Lounais-Suomen Partiopiirin n. 3500 hengen piirileiriprojektin tiedotustiimissä nettimestarina toimiminen. Vastasin kyseisessä projektissa leirin nettisivujen ja sosiaalisen median kanavien sisällöstä. On ehkä sanomattakin selvää, että tämän kaltaisissa tehtävissä oppii kantamaan vastuuta ja olemaan luotettava.  Olen myös käynyt monenlaisia kursseja, kuten ryhmänohjaajakurssin, leikinohjaajakurssin, toimittajakoulutuksen sekä medialähettiläskurssin. Partiossa on hienoa, kuinka saa jatkuvasti kehittää itseään ja tehdä asioita, jotka kiinnostavat juuri itseään. 

Ystävyyttä yli rajojen

Partio on opettanut minulle paljon myös toisen ihmisen kunnioittamisesta sekä ystävyydestä. Partiossa olen tavannut paljon erilaisia ihmisiä. Nuorimmat partioystäväni ovat 7-vuotiaita ja vanhimmat jo eläkeikäisiä. Kansainvälisillä leireillä olen tavannut myös paljon ulkomaalaisia partiolaisia: irlantilaisia, tanskalaisia, indonesialaisia, marokkolaisia, amerikkalaisia…. Aina uusia ihmisiä kohdatessa ei ole löytynyt edes yhteistä kieltä, mutta kaikki he ovat opettaneet minulle jotain uutta. Olen tanssinut irlantilaisia kansantansseja ja syönyt indonesialaisten illallisvieraana. Uusiin ihmisiin tutustuminen on rikastuttanut maailmankuvaani ja auttanut ymmärtämään erilaisuutta.  

Mahdollisuuksia palvella

Partio on joukkuelaji, joten jatkuvasti oppii asioita muiden palvelemisesta. Lähes kaikki, mitä teen partiossa, on jollain tavalla toisten palvelemista. Erityisesti lasten ja nuorten kanssa toimiessa eteen tulee tilanteita, jolloin olen lainannut makuupussiani tai villasukkiani, koska joku muu tarvitsee niitä minua enemmän. Partio on opettanut laittamaan sivuun omia mukavuuksiaan ja toimimaan niin, että koko porukalla olisi mahdollisimman kivaa. Olen etuoikeutettu, kun saan olla mukana mahdollistamassa partioelämyksiä monille nuorille ja lapsille sekä voin olla heille esimerkkinä. 

Kokemuksia luonnossa

Partio on myös opettanut minua kunnioittamaan luontoa ja pitämään huolta ympäristössä. Leireillä ja retkillä olemme lähes poikkeuksetta ulkona luonnossa.  Olen päässyt vaeltamaan mm. Sveitsin Alpeilla ja Kilpisjärven tuntureilla. Olen nukahtanut sekä taivasalle kesäisen järven rantaan että kamiinatelttaan yli kahdenkymmenen asteen paukkupakkasella. Erityisesti vaelluksilla, joilla kannamme itse kaikki ruokamme, vaatteemme ja telttamme, olen oppinut paljon luonnosta sekä sen arvostamisesta.

Kasvamista hengellisesti

Partiossa kasvatetaan ja kannustetaan myös hengellisyyteen. Vaikka valtaosa partioystävistäni ei kuulukaan samaan kirkkoon kuin minä kuulun, partio voi kasvattaa minua hengellisesti. Voin tehdä lähetystyötä olemalla hyvänä esimerkkinä partiossa muille ja sopivissa tilanteissa kertomalla arvoistani. Muut partiolaiset kannustavat minua elämään arvojeni mukaisesti. Kun olin Maailmanjamboreella, suomalaiset partiojohtajani antoivat minulle luvan mennä sunnuntaina sakramenttikokoukseen. Sakramenttikokous järjestettiin leirillä ja paikalla oli paljon meidän kirkkoon kuuluvia partiolaisia, suurimmaksi osaksi Utahista. Kyseisellä leirillä tutustuin paljon meidän kirkkoon kuuluviin partiolaisiin, jotka kertoivat minulle millaista on olla kirkon jäsen heidän omalla kotipaikkakunnallaan. Vaikka sakramenttikokoukseen osallistuminen leiriolosuhteissa onkin melko harvinaista, partio kasvattaa hengellisyyteen joka päivä.  Kun opin lisää luonnosta ja ympärilläni olevista ihmisistä, opin arvostamaan Taivaan Isän luomistyötä. Oppimalla tärkeitä elämäntaitoja, vastuunkantamista sekä palvelemista tulen sellaiseksi ihmiseksi, kuin Taivaan Isä haluaa minut tulevan. Olen oppinut paljon asioita, jotka tekevät minusta paremman lähetyssaarnaajan ja palvelijan Herran valtakunnassa.

Oli tammikuinen lauantaiyö ja syön partiokurssilla kebabbia iltapalaksi. Banaaniksi pukeutuneena.

Koulussa meillä oli kerran stereotypiabileet ja mä pukeuduin stereotyyppiseksi partiolaiseksi. Tollanen söpö, kiltinnäköinen, uniformuun pukeutunut tyttö on just sitä, mitä sullekin tulee ekana mieleen partiolaisista, eiks niin? Vielä jos kädessä ois "girl scout cookies" -laatikko, niin stereotypppinen tyttöpartiolaislook ois täydellinen!

Purjehtiminen kuuluu niihin kivoimpiin asioihin, joita oon partiossa saanut kokeilla.

Tällanen nolo biletyskuva, huomaa että ilta on jo pitkällä. Oon muuten sateesta märkä, en hiestä.

Loppukevennykseks vielä yks tällanen "awwskis!<3" kuva musta ja mun pikkusiskosta sudenpentuina!