Olen 21-vuotias Susanna ja olen mormoni. Perustin tämän blogin lukion abivuonna, kun valmistauduin palvelemaan kirkon kokoaikaisena lähetyssaarnaajana. Palvelin lähetystyössä Espanjassa syksyllä 2015. Nyt, puolitoista vuotta kotiinpaluuni jälkeen, halusin ottaa blogin uudelleen käyttöön ja kertoa siitä, miten teen lähetystyötä tavallisessa elämässäni Suomessa ja kuinka usko näkyy elämässäni.
maanantai 12. lokakuuta 2015
Terveiset taas kaikille
Päivät täällä on tosi pitkiä ja rankkoja, mutta samaan aikaan
antoisia. Me herätään joka aamu seitsemältä ja mennään lenkille tai
kuntoillaan meidän asunnossa, sitten meillä on tunti aikaa
valmistautua päivään ennen kuin aloitetaan opiskelut. Tunti on joskus
tosi vähän, varsinkin kun meidän suihkun viemäri ei toimi ja me
joudutaan aina suihkun jälkeen vesikannulla kanssa tyhjentämään allas
ja siihen menee paljon aikaa.
Puoli yhdeksältä me aloitetaan opiskelut ja opiskellaan pyhiä
kirjoituksia ensin puoli tuntia yksin ja sitten yhdessä toverin
kanssa. Puoli yhdeltätoista me lähdetään asunnosta ja vieraillaan
meidän amigojen luona. (Amigo kirjaimellisesti tarkoittaa
ystävää,mutta meidän lähetyssaarnaajien kielessä se tarkoittaa
henkilöä, joka haluaa oppia lisää evankeliumista....Suomessa
lähetyssaarnaajat käyttää sanaa tutkija)
Kahdelta on meidän "mediodia" eli siesta, jolloin me syödään lounasta
ja opiskellaan espanjan kieltä. Tai siis useimpina päivinä, koska
joskus meidän aikataulutus menee pieleen ja juostaan vaan paikasta
toiseen ja joudutaan skippaamaan opiskelut. Mediodian jälkeen me
mennään takaisin ulos, vieraillaan meidän amigojen luona tai
seurakunnan jäsenten luona tai sitten vaan puhutaan kadulla ihmisille
ja etsitään uusia amigoja.
Me palataan takaisin kotiin joka ilta viimeistään kymmeneltä ja ollaan
ihan superväsyneitä. Sitten vielä kerrataan miten ollaan onnistuttu
päivän tavoitteissa ja suunnitellaan seuraavaa päivää. Ja mennään
melkein heti samantien nukkumaan.
Oon aina luullut, että olin kiireinen ihminen lukioaikana, kun päivät
oli täynnä koulua ja oppilaskuntaa ja partiota ja vapaailtoja oli tosi
vähän, mutta nyt oon tajunnut että mun elämä ei ollutkaan niin
kiireistä kuin luulin. Täällä tuskin ehtii syömään kunnolla tai
pesemään pyykkiä (äiti älä huoli, pesen kyllä pyykit aina ja käytän
puhtaita vaatteita).
Välillä tää aikataulu tuntuu tosi rankalta ja joskus väsyneinä hetkinä
toivon salaa, että kunpa tää ois ohi jo. Hermana Mattson kuitenkin
lohduttaa mua, että parin viikon jälkeen kunhan oon tottunut
lähetyssaarnaajan elämään, tää on oikeasti tosi hauskaa. Ja luotan
siihen. Tää on tosi upeaa auttaa muita ihmisiä. On ollut tosi hienoa
huomata, että miten meidän amigoilla ja seurakunnan jäsenillä on tosi
erilaisia ongelmia (kuten vaikeuksia lopettaa tupakointi, perheenjäsen
on kuollut hiljattain yms), niin evankeliumi voi auttaa kaikissa
näissä ongelmissa. Kun nämä ihmiset osoittavat uskoa Jeesukseen
Kristukseen ja Hänen sovitustyöhönsä, he kokevat aivan ihmeellisiä
asioita heidän elämässään. Meidän lähetyssaarmaajien rooli on opettaa
ihmisille, miten he voivat vahvistaa suhdettaan Jumalan kanssa ja
saada vastauksia rukouksiinsa.
Pitkien päivien vastapainoksi on tosi hauskaa oppia tuntemaan
seurakunnan jäseniä täällä. Meidän seurakunnassa on tosi mukavia
ihmisiä, jotka kutsuvat koteihinsa syömään ja auttavat meitä
lähetystyön tekemisessä myös. Sunnuntaisin on tosi mukava mennä
kirkkoon, koska seurakunta täällä tuntuu ihan kuin perheeltä ja
muistuttaa tosi paljon mua siitä rakkaudesta, jota tunnen aina
Suomessa mun kotiseurakunnassa. Joka sunnuntai-ilta me kokoonnutaan
meidän kirkolle viettämään perheiltaa koko seurakunnan kanssa ja
vietetään aikaa yhdessä.
Eilen ennen perheiltaa meillä oli kastetilaisuus seurakunnassa ja se
oli yksi viikon parhaista kokemuksista. Meidän seurakunnan toiset
lähetyssaarnaajat olivat opettaneet häntä ja olimme kaikki tosi
iloisia tämän miehen puolesta. Myös mulla ja Hermana Mattsonilla on
muutamia "amigoja", jotka haluavat mennä kasteelle ja he myös tunsivat
suurta iloa ja rauhaa kastetilaisuudessa.
Kuva 1 & 2 :Hermana Mattsonin kanssa piknikillä puistossa
Kuva 3 & 4 : Meillä oli viime viikolla koulutustilaisuus kaikkien
Kanarian saarten lähetyssaarnaajien kanssa. Meitä on neljällä eri
saarella, joten kaikki samalla saarella olevat lähetyssaarnaajat
kokoontuivat yhteen ja me oltiin netin kautta yhteydessä toisiimme.
Koulutuksen jälkeen me mentiin syömään Hermana Meltonin ja Hermana
Turinan kanssa, he ovat lähetyssaarnaajia Los Cristianosissa saaren
etelässä. Hermana Melton oli mun hyvä kaveri MTC:ssä ja oli kivaa
nähdä heitä taas. Hermana Turina on kotoisin Tahitilta ja kerroin
hänelle, että hänen nimensä on suomea ja tarkoittaa jotain hassua. Hän
puhuu vain ranskaa ja espanjaa, joten en vielä osannut antaa
täydellistä määritelmää sanalle Turina, mutta lupasin että ensi
kerralla kun tavataan, osaan selittää espanjaksi mitä Turina
tarkoittaa!
Lämpimin terveisin,
Hermana Koiviston
Tunnisteet:
Espanja,
espanjan kieli,
lähetyssaarnaaja,
lähetystyö,
mediodi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
I'm proud of you Susanna... this is not easy work... doing the Lords work can be so rewarding, I pray that you'll find those people opened to the gospel... I'm sure you will with your sweet spirit xox ♡♡♡
VastaaPoista