tiistai 9. joulukuuta 2014

Halu palvella

Lähetystyö on aina ollut mun unelma. 

Konkreettinen tavoite siitä tuli mulle syksyllä 2012, kun meiän kirkossa laskettiin lähetyssaarnaajien ikärajoja. Ennen tytöt sai lähteä 21-vuotiaina, nykyään jo täytettyään 19. Olin tuona syksynä 16-vuotias ja lukion ensimmäisellä luokalla. Laskin mielessäni, että kolme vuotta ja sitten olen ylioppilas ja tarpeeksi vanha lähtemään (se kolme vuotta on mennyt nopeasti ja nyt mun available dateen, eli 15.7., on enää 7 kuukautta!)

Sen jälkeen lähetystyö on ollut mielessäni jatkuvasti ja olen koko ajan pyrkinyt tavoiteittani kohti. Aina, kun olen istunut kirkossa, seminaarissa tai muussa uskonnollisessa luokassa tai opiskellut evankieliumia itse, olen ajatellut, että opiskelen lähetystyötäni varten. Olen jaksanut noudattaa Jumalan käskyjä, koska haluan olla mahdollisimman puhdas ja kelvollinen lähtemään lähetystyöhön. Pohdin usein, miten voisin kehittää itseäni ja tulla paremmaksi lähetyssaarnaajaksi.

Lukion toisen luokan alussa lähetystyö ei tuntunutkaan enää itsestäänselvyydeltä. Mielessä alkoi pyöriä kaikki muut vaihtoehdot, mitä voisin tehdä lukion jälkeen ja tuo pohdinta sai kyseenalaistamaan ja epäilemään, onko lähetystyö todella minun juttuni. Rukoilin tuona syksynä asiasta paljon ja sain vastauksen, että Herra haluaa minun palvelevan lähetystyössä ja silloin tein päätöksen, että aion kaikista haasteista huolimatta tosissani pyrkiä lähtemään lähetystyöhön. 

Tuon rukousvastauksenkaan jälkeen lähetystyöhön lähteminen ei ole aina tuntunut helpolta. Erityisesti tänä syksynä olen tuntenut ajoittain haluttomuutta palvella lähetystyössä ja mun usko on heikentynyt. Hyvien ystävien avulla oon kuitenkin kuluneen viikon aikana saanut taas vahvistettua mun uskoa ja pystyn taas tuntemaan sitä samaa innostusta, jota oon aiemminkin tuntenut lähetystyön suhteen. Se on kuitenkin mun pitkäaikainen unelma, joka on toteutumaisillaan.

Joku ehkä kysyy, mikä saa mut jättämään perheen, koulun ja harrastukset ja lähtemään maahan, jota en saa edes itse valita. Mikä saa mut noudattamaan tiukkoja lähetyssaarnaajien sääntöjä ja elämään 18 kuukautta ilman tavallista musiikkia, elokuvia tai internettiä? Mikä mua viehättää siinä, että kuljen päivästä toiseen kaduilla yrittäen puhua ihmisille, joita ei kiinnosta mun sanoma?

Mun vastaus on yksinkertainen. Evankeliumi on asia, joka on tehnyt mut tosi onnelliseksi. Mun mielestä mikään ei tuo vaikeimpina päivinä enemmän lohtua ja toivoa kuin tieto siitä, että Kristus on kärsinyt mun puolesta, eikä mun siis tarvitse kärsiä.

Mä haluan, että myös ihmiset ympärillä voi kokea sitä samaa onnea. Haluan auttaa muita ihmisiä tulemaan lähemmäs Kristusta ja löytämään sen saman onnen, jonka mä oon löytänyt kirkosta. Mä haluan tavata uusia ihmisiä, jutella niiden kanssa ja auttaa niitä. Mä haluan puoleksitoista vuodeksi unohtaa kaiken muun ja keskittyä vain niihin asioihin, joilla on elämässä eniten merkitystä. 

Siksi haluan palvella lähetystyössä.

Lyhyt tarina tästä kuvasta. Kesällä 2011 tapasin Ruotsissa amerikkalaisen Ethanin, jonka kanssa meistä tuli hyvät kaverit. Reilu vuos sitten Ethan kertoi, että hänen paras kaverinsa Jeremy sai lähetystyökutsun Suomeen. Olin ihan innoissani ja aloin chättäillä Jeremyn kanssa ja kerroin hänelle kaiken Suomesta. Nyt hän palvelee Suomessa lähetyssaarnaajana ja viime kesänä, kun olin minilähetystyössä, tapasin hänet nopeasti yhdessä lähetyssaarnaajien kokouksessa ja oli siistiä! Tässä on kuva, joka me otettiin sillon.


10 kommenttia:

  1. Susanna, I love your honesty... I never knew you had doubts but of course you did, you are human... I am so proud of you... I have seen you grow in leaps and bounds... you are going to be one amazing missionary when the time comes... I loved your testimony, thank you so much for sharing it... just beautiful xox

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you Launna :) And yes, I've had doubts but through them I've learned more about what I believe and those difficult experiences have helped me to gain my testimony stronger :) I'm really looking forward to serving a mission (only seven months till my available date!) and I'm really grateful I have people like you encouraging me to do so :)

      Poista
  2. Olen ylpeä ja iloinen päätöksestäsi <3 On selvää, että paholainen haluaa estää ihmisiä tekemästä Herran tahdon mukaisia asioita. Voin omakohtaisesti kertoa sinulle, että lähetyssaarnaajat ovat parasta mitä meidän perheemme sai kokea 54 vuotta sitten. Olen tämän varmaan ennenkin kertonut :D Olet ollut hengellinen ja esimerkillinen nuori nainen niin kauan kuin olen sinut tuntenut. Eikä tämä tarkoita että et olisi aivan normaali hauska nuori nainen :D t. Irma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma!
      Olet oikeassa, Paholainen tietää että tuun vaikuttamaan moniin ihmisiin ja vahvistumaan myös ite, niin siks Hän on todella yrittänyt kaikkensa, etten ois kelvollinen palvelemaan. Kaikki mun ystävät, joiden kanssa oon jutellut tästä, kertoo että niillä on ollut kans samanlaisia haasteita ennen lähetystyötä.
      Kiitos sun omakohtaisesta kokemuksesta! Välillä, jos lähiksessä tuntuu ettei tässä oo mitään järkeä, niin täytyy pitää mielessä, että maailmassa on ihmisiä, joiden elämä on muuttunut lähetyssaarnaajien ansiosta ja se auttaa jaksamaan. (OL 18:15-16)
      Kiitos ihanasta kommentista ja hauskaa joulunodotusta sulle! Kiitos, kun jaksat aina kannustaa mua :)

      Poista
    2. Tuli tästä mieleen sellainen taulu jonka näin mun ystävän luona montavuotta sitten, en enää muista miten se menee sanatarkasti englanniksi mutta se pointti on että "haluan elää niin että joka aamu kun herään paholainen itkee oh no shes up" :D

      Poista
    3. Hahaha muistan itekin kuulleeni ton jutun, en oo kyllä nähnyt taulua mutta jonkun tekstin! Niiin hyvä ja toivon, että voisin olla just sellanen!

      Poista
  3. Voi susse oot vaan niin mainio! Tärkeintä on pitää ne haaveet kirkkaina mielessä jos ne todella aikoo toteuttaa, just näin! Tule jo mummolaan ja meille! Alkaa pian huolettaa ettei ehitä nähä ennen ku lähet, aika tuppaa mennä vähän liian nopsaa..... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika menee kyllä ihan sairaan nopsaa, en ees muista millon näin sua viimeksi, oliks se sillon kun olin J-kylässä saamassa patriarkallisen siunauksen? Mutta anyways mun on kyllä pakko tulla jossain vaiheessa käymään mummolassa ja sun luona!! Mummi tulee huomenna tänne, niin sanon sille sitten että tuun käymään jossain vaiheessa sen luona, kun haluun päästä Kouvolaan! :)

      Poista
  4. Tosi hienoa että kirjotat suoraan mitä aattelet ja vielä hienompaa toi päätös lähteä! Minne sä päin sä oot menossa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiiä vielä mihin oon menossa. Saan mun lähetystyökutsun ensi keväänä, todennäköisesti huhti- tai toukokuussa. Kutsussa mulle kerrotaan lähetyskenttä, jolle mut lähetetän (eli maa/alue), tarkka lähtöpäivä yms tarkemmat tiedot. Siihen asti eletään jännityksessä!
      Kiitos kommentista! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!