The Value of a Full-time Mormon Mission

Eräs näkökulma siihen, miksi lähetystyö on niin arvokasta. Hyvä video, suosittelen!

Halu palvella

Lähetystyö on aina ollut mun unelma. 

Konkreettinen tavoite siitä tuli mulle syksyllä 2012, kun meiän kirkossa laskettiin lähetyssaarnaajien ikärajoja. Ennen tytöt sai lähteä 21-vuotiaina, nykyään jo täytettyään 19. Olin tuona syksynä 16-vuotias ja lukion ensimmäisellä luokalla. Laskin mielessäni, että kolme vuotta ja sitten olen ylioppilas ja tarpeeksi vanha lähtemään (se kolme vuotta on mennyt nopeasti ja nyt mun available dateen, eli 15.7., on enää 7 kuukautta!)

Sen jälkeen lähetystyö on ollut mielessäni jatkuvasti ja olen koko ajan pyrkinyt tavoiteittani kohti. Aina, kun olen istunut kirkossa, seminaarissa tai muussa uskonnollisessa luokassa tai opiskellut evankieliumia itse, olen ajatellut, että opiskelen lähetystyötäni varten. Olen jaksanut noudattaa Jumalan käskyjä, koska haluan olla mahdollisimman puhdas ja kelvollinen lähtemään lähetystyöhön. Pohdin usein, miten voisin kehittää itseäni ja tulla paremmaksi lähetyssaarnaajaksi.

Lukion toisen luokan alussa lähetystyö ei tuntunutkaan enää itsestäänselvyydeltä. Mielessä alkoi pyöriä kaikki muut vaihtoehdot, mitä voisin tehdä lukion jälkeen ja tuo pohdinta sai kyseenalaistamaan ja epäilemään, onko lähetystyö todella minun juttuni. Rukoilin tuona syksynä asiasta paljon ja sain vastauksen, että Herra haluaa minun palvelevan lähetystyössä ja silloin tein päätöksen, että aion kaikista haasteista huolimatta tosissani pyrkiä lähtemään lähetystyöhön. 

Tuon rukousvastauksenkaan jälkeen lähetystyöhön lähteminen ei ole aina tuntunut helpolta. Erityisesti tänä syksynä olen tuntenut ajoittain haluttomuutta palvella lähetystyössä ja mun usko on heikentynyt. Hyvien ystävien avulla oon kuitenkin kuluneen viikon aikana saanut taas vahvistettua mun uskoa ja pystyn taas tuntemaan sitä samaa innostusta, jota oon aiemminkin tuntenut lähetystyön suhteen. Se on kuitenkin mun pitkäaikainen unelma, joka on toteutumaisillaan.

Joku ehkä kysyy, mikä saa mut jättämään perheen, koulun ja harrastukset ja lähtemään maahan, jota en saa edes itse valita. Mikä saa mut noudattamaan tiukkoja lähetyssaarnaajien sääntöjä ja elämään 18 kuukautta ilman tavallista musiikkia, elokuvia tai internettiä? Mikä mua viehättää siinä, että kuljen päivästä toiseen kaduilla yrittäen puhua ihmisille, joita ei kiinnosta mun sanoma?

Mun vastaus on yksinkertainen. Evankeliumi on asia, joka on tehnyt mut tosi onnelliseksi. Mun mielestä mikään ei tuo vaikeimpina päivinä enemmän lohtua ja toivoa kuin tieto siitä, että Kristus on kärsinyt mun puolesta, eikä mun siis tarvitse kärsiä.

Mä haluan, että myös ihmiset ympärillä voi kokea sitä samaa onnea. Haluan auttaa muita ihmisiä tulemaan lähemmäs Kristusta ja löytämään sen saman onnen, jonka mä oon löytänyt kirkosta. Mä haluan tavata uusia ihmisiä, jutella niiden kanssa ja auttaa niitä. Mä haluan puoleksitoista vuodeksi unohtaa kaiken muun ja keskittyä vain niihin asioihin, joilla on elämässä eniten merkitystä. 

Siksi haluan palvella lähetystyössä.

Lyhyt tarina tästä kuvasta. Kesällä 2011 tapasin Ruotsissa amerikkalaisen Ethanin, jonka kanssa meistä tuli hyvät kaverit. Reilu vuos sitten Ethan kertoi, että hänen paras kaverinsa Jeremy sai lähetystyökutsun Suomeen. Olin ihan innoissani ja aloin chättäillä Jeremyn kanssa ja kerroin hänelle kaiken Suomesta. Nyt hän palvelee Suomessa lähetyssaarnaajana ja viime kesänä, kun olin minilähetystyössä, tapasin hänet nopeasti yhdessä lähetyssaarnaajien kokouksessa ja oli siistiä! Tässä on kuva, joka me otettiin sillon.

Joulukuun tavoite: Oppia enemmän Kristuksesta

Muistan kuulleeni tarinan kahdesta miehestä, joita haastateltiin taivaan portilla heidän kuoltuaan. Ensimmäiseltä mieheltä kysyttiin yksinkertainen kysymys: "Mitä tiedät Jeesuksesta Kristuksesta?" Hän tiesi paljon. Hän tiesi, missä Jeesus on syntynyt, elänyt ja kuollut. Hän osasi luetella Jeesuksen opetuslapset kuvailla hänen ihmetekojansa. Hän tunsi tarkasti Jeesuksen vertaukset ja opetukset. Hän tunsi hyvin pyhät kirjoitukset ja osasi antaa kattavan vastauksen kysymykseen.
Kun tuli toisen miehen vuoro, häneltä kysyttiin sama kysymys: "Mitä tiedät Jeesuksesta Kristuksesta?" Tämä mies lankesi polvilleen ja sanoi: "Herrani, se olet sinä".

Tämä tarina on jäänyt mieleeni ja olen pohtinut sitä paljon. Olen pohtinut, mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa. Mitä minä tiedän Vapahtajastani Jeesuksesta Kristuksesta? Tunnenko hänet todella? Tunnistaisinko Hänet, jos Hän kävelisi huoneeseeni nyt? Mitä voin tehdä oppiakseni tuntemaan Hänet paremmin?

Joulu on mun lemppariaikaa vuodesta. Pakko myöntää, että oon jo monta viikkoa juonut glögiä ja kuunnellut joululauluja. Oon kirjoittanut Joulupukille ja miettinyt myös, mitä itse aion antaa joululahjaksi mun läheisimmille ystäville. Oon käynyt joulukonsertissa ja juhlinut pikkujoulujakin pari kertaa. Tänään kävin Turun joulutorilla ihailemassa itsetehtyjä käsitöitä ja lämmintä tunnelmaa sekä ilahduttamassa ohikulkijoita joululauluilla muiden meidän seurakunnan nuorten kanssa.

Hävettää kuitenkin tunnustaa, etten ole jo marraskuun alusta alkaneen jouluvillitykseni aikana tainnut kertaakaan pysähtyä paikoilleni ja miettinyt, mikä merkitys joululla on minulle todella. En ole kertaakaan vielä tänä jouluna syventynyt muistelemaan Vapahtajaani Jeesusta Kristusta ja Hänen syntymäänsä.

Nyt joulukuussa otan itselleni tavoitteeksi oppia enemmän Vapahtajastani Jeesuksesta Kristuksesta. Mun mielestä paras tapa oppia Hänestä on tutkia pyhiä kirjoituksia, rukoilla, pitää Hänen käskynsä ja pyrkiä tulemaan enemmän Hänen kaltaisekseen. Yritän tehdä näitä asioita päivittäin joulukuun aikana ja huomata, kuinka Hän vaikuttaa elämääni.